Miljöskyddslagstiftning

Lainsäädännöllä on keskeinen merkitys ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka alan lainsäädäntö on varsin kattava, sitä on jatkuvasti kehitettävä vastaamaan yhteiskunnan muutoksia ja tarpeita. Kansallisen ympäristönsuojelulainsäädännön kehittäminen on vahvasti sidoksissa EU-lainsäädäntöön, jonka sisältöön Suomi pyrkii osaltaan vaikuttamaan. Lainsäädännön lisäksi esimerkiksi erilaisilla ympäristöministeriön ohjeilla ja koulutuksella pyritään toteuttamaan ympäristönsuojelun tavoitteita.  

Keskeisin ohjauskeino on vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki, joka on kokonaisuudessaan uudistettu vuonna 2014. Laki edellyttää, että pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle on haettava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulain nojalla annetaan asetuksia lain tavoitteista ja täytäntöönpanosta.

Ympäristönsuojeluun liittyvät kiinteästi erilaiset lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintimenettelyt. Valtion ja kuntien viranomaiset varmistavat, että erilaiset toiminnot toteutetaan vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti.

Ympäristönsuojelulaki ei koske kuitenkaan ympäristön fyysistä muuttamista tai rakenteellista pilaamista eikä myöskään maankäyttöä ja luonnonsuojelua, joista on säädetty erikseen. 

Vesilaki ohjaa vesien käyttöä ja rakentamista ja jätelaki jätehuoltoa ja jätteiden hyötykäyttöä. Myös geenitekniikan ja kemikaalien käytöstä, merensuojelusta ja hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista on säädetty eri laeilla.

Lainsäädäntö ja ohjeet

Valmisteilla oleva lainsäädäntö

  •