Ympäristönsuojelun lainsäädäntö ja ohjeet

Lainsäädännöllä on keskeinen merkitys ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka alan lainsäädäntö on varsin kattava, sitä on jatkuvasti kehitettävä vastaamaan yhteiskunnan muutoksia ja tarpeita. Kansallisen ympäristönsuojelulainsäädännön kehittäminen on vahvasti sidoksissa EU-lainsäädäntöön, jonka sisältöön Suomi pyrkii osaltaan vaikuttamaan. Lainsäädännön lisäksi esimerkiksi erilaisilla ympäristöministeriön ohjeilla ja koulutuksella pyritään toteuttamaan ympäristönsuojelun tavoitteita.

Keskeisin ohjauskeino on vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki, joka on kokonaisuudessaan uudistettu vuonna 2014. Laki edellyttää, että pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle on haettava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulain nojalla annetaan asetuksia lain tavoitteista ja täytäntöönpanosta.

Ympäristönsuojeluun liittyvät kiinteästi erilaiset lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintimenettelyt. Valtion ja kuntien viranomaiset varmistavat, että erilaiset toiminnot toteutetaan vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti.

Ymparisto.fi: Luvat, ilmoitukset ja rekisteröinti

Ympäristönsuojelulaki ei koske kuitenkaan ympäristön fyysistä muuttamista tai rakenteellista pilaamista eikä myöskään maankäyttöä ja luonnonsuojelua, joista on säädetty erikseen.

Vesilaki ohjaa vesien käyttöä ja rakentamista ja jätelaki jätehuoltoa ja jätteiden hyötykäyttöä. Myös geenitekniikan ja kemikaalien käytöstä, merensuojelusta ja hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista on säädetty eri laeilla.

Lainsäädäntö ja ohjeet

Valmisteilla oleva lainsäädäntö

Ympäristönsuojelun lainsäädäntö

Lainsäädännöllä on keskeinen rooli ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka alan lainsäädäntö on varsin kattava, sitä on jatkuvasti kehitettävä vastaamaan yhteiskunnan muutoksia ja tarpeita. Kansallisen ympäristönsuojelulainsäädännön kehittäminen on vahvasti sidoksissa EU-lainsäädäntöön, jonka sisältöön Suomi pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan. Lainsäädännön lisäksi esimerkiksi erilaisilla ympäristöministeriön ohjeilla ja koulutuksella pyritään toteuttamaan ympäristönsuojelun tavoitteita.

Ympäristönsuojelulaki

Keskeisin ympäristön pilaantumista ja sen ennaltaehkäisyä sääntelevä yleislaki on vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki, joka säädettiin kokonaisuudessaan uudelleen vuonna 2014. Tuolloin lakiin sisällytettiin muun muassa EU:n teollisuuspäästödirektiivin vaatimukset, joiden myötä esimerkiksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä tuli päästötasojen osalta oikeudellisesti sitovaa.

Ympäristönsuojelulain tarkoituksena on:

ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja
turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta
edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia
tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena
parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Ympäristönsuojelulakia täydentää samaan aikaan annettu uusi ympäristönsuojeluasetus sekä joukko muita lain täytäntöönpanoon liittyviä asetuksia.

Laki edellyttää, että pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle on haettava ympäristölupa. Lain tavoitteiden toteuttamiseen liittyvät kiinteästi myös erilaiset ilmoitus- ja rekisteröintimenettelyt. Valtion ja kuntien viranomaiset varmistavat, että erilaiset toiminnot toteutetaan vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti.

Ymparisto.fi: Luvat, ilmoitukset ja rekisteröinti

Ympäristönsuojelulaki ei kuitenkaan koske kuitenkaan ympäristön fyysistä muuttamista tai rakenteellista pilaamista eikä myöskään maankäyttöä ja luonnonsuojelua, joista on säädetty erikseen.

Ympäristönsuojelulain uudistamishanke

Vuonna 2014 säädettyä ympäristönsuojelulakia on sen voimaantulon jälkeen muutettu useampaan otteeseen ympäristönsuojelulain uudistamishanketta toteutuksen yhteydessä. Vuonna 2014 säädetyllä lailla tehostettiin ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja lupien valvontaa, mutta uudistushankkeen aikana lupakäytäntöjä ja -menettelyjä sujuvoitettiin edelleen. Hankkeen aikana toteutettiin seuraavat keskeiset muutokset:

Lakiin luotiin uusi, ympäristölupamenettelyä osittain korvaava kevyempi ja yksinkertaisempi ilmoitusmenettely, jossa toimintoja siirrettiin luvanvaraisuudesta ilmoitusmenettelyn piiriin. Suurin siirretty asiaryhmä oli eläinsuojat.
Eräiden kansalliseen laitosluetteloon kuuluvien toimintojen lupavelvollisuudesta luovuttiin ja samalla rekisteröintimenettelyn soveltamisalaa laajennettiin. Lisäksi säädettiin lupahakemusvaiheen viranomaisneuvonnalle hallinnon yleislainsäädäntöä täsmällisempiä säännöksiä.
- FINLEX: Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta 437/2017
- Eduskunta: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta HE 8/2017
Ympäristölupamääräysten säännöllisestä tarkistamismenettelystä luovuttiin ja se korvattiin säännölliseen valvontaan liitetyllä valvontaviranomaisen velvollisuudella tarkastella luvan muuttamisen perusteiden olemassaoloa. Samalla yhdistettiin ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain mukaisten lupien käsittelyt.
- FINLEX: Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta 423/2015
- Eduskunta: Hallituksen esitys ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain muuttamisesta HE 257/2014

Tällä hetkellä ympäristöministeriö suunnittelee ympäristönsuojelulain toimivuus- ja vaikutusarvioinnin toteuttamista.

Muu ympäristönsuojelun lainsäädäntö

Valmisteilla oleva lainsäädäntö

Ympäristönsuojelulakiin ja sen uudistamishankkeeseen liittyvät selvitykset

Ympäristönsuojelulakiin liittyvät ohjeet ja tausta-aineistot

Maaperän ja pohjaveden suojelua koskevia ohjeita ja ohjeistuksia

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät direktiivilaitosten lupaharkinnassa

Sikojen ja siipikarjan tehokasvatuksen BAT-päätelmät

Jätteenkäsittelyn BAT-päätelmät

Jätteen polton BAT-päätelmät

Ohje jätteenpolton BAT-päätelmien soveltamisesta

Suurten polttolaitosten erityiskysymykset

Keskisuuret ja pienet polttolaitokset

Valvonta

Tausta-aineistoa

Luonnonsuojelun lainsäädäntö ja ohjeet

Luonnonsuojelulain tavoitteena on

luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen
luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen
luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen
luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen
luonnontutkimuksen edistäminen.

Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon- ja maisemansuojeluun ja maisemanhoitoon. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan muun muassa perustaa luonnonsuojelualueita valtion maille, ja se määrittää näiden alueiden käyttöä. Valtioneuvosto voi täsmentää määräyksiä asetuksilla aluekohtaisesti. Luonnonsuojelulain säännökset, jotka liittyvät lajien rauhoittamiseen, koskevat myös talouskäytössä olevia alueita. Metsien hoidossa ja käytössä sovelletaan kuitenkin pääosin metsälakia.

Arvokkaimmat kosket on suojeltu vesirakentamiselta koskiensuojelulailla. Lakia täydentävät eräiden vesistöjen erityissuojelua koskevat lait.

Koskiensuojelulaki 35/1987

Ulkoilulain nojalla on valtioneuvoston päätöksillä perustettu valtion retkeilyalueita. Säädökset kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle.

Ulkoilulaki 606/1973

Keskeisintä luonnonsuojelua koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä ovat lintudirektiivi (neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta) ja luontodirektiivi (neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta). Lue lisää EU:n luonto- ja lintudirektiiveistä >

Luonnon monimuotoisuutta turvaavat lisäksi muun muassa:

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta liikkua luonnossa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeudet antavat erinomaiset mahdollisuudet oleskella ja virkistäytyä luonnossa.

Jokamiehenoikeudet (Ymparisto.fi)

Valmisteilla oleva lainsäädäntö

Vesien- ja merensuojelun lainsäädäntö

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä koskevat vuonna 2004 annettu laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä sekä asetukset vesienhoidon järjestämisestä, merenhoidon järjestämisestä ja vesienhoitoalueista. Säädökset ovat osa vesipolitiikan puitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin kansallista täytäntöönpanoa.

Pohjavesien suojelu

Pohjavesien suojelu perustuu ympäristönsuojelulain 17 §:n pohjaveden pilaamiskieltoon. Pohjavesien pilaamiskielto koskee kaikkia pohjavesiä. Taustalla on muun muassa ennaltaehkäisyperiaate.

Pohjavesialueen määrittäminen ja luokitus sekä suojelusuunnitelma

Pohjavesialueen määrittämisestä ja luokituksesta sekä suojelusuunnitelmasta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 2 a luvussa (muutos 1263/2014). Sääntely on osa vesipuitedirektiivin (60/2000/EY) kansallista täytäntöönpanoa.

Pilaantumisen ehkäiseminen ja vesirakentaminen

Vesien pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään vuonna 2014 voimaan tulleessa ympäristönsuojelulaissa.

Vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden päästöistä ja huuhtoutumista säädetään valtioneuvoston asetuksella, jonka tarkoituksena on suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua.

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006

Oikeusministeriön hallinnonalan vesilakia sovelletaan vesirakentamiseen.

Jätevesien käsittely

Valtioneuvoston asetusta yhdyskuntajätevesistä sovelletaan ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa edellyttävään yhdyskuntajätevesien käsittelyyn ja johtamiseen. Asetus perustuu yhdyskuntajätevesidirektiiviin.

Talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla säädetään ympäristönsuojelulain 16 luvussa (muutos 19/2017) ja 238 §:ssä. Tarkentavia säännöksiä sisältyy talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annettuun valtioneuvoston asetukseen.

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 157/2017

Vesihuollon järjestämisestä ja liittymisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkkoon säädetään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesihuoltolaissa.

Vesihuoltolaki 119/2001

Maatalouden päästöt vesiin

Typpilannoitukseen sovelletaan eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annettua valtioneuvoston asetusta. Tämä ns. nitraattiasetus on annettu EU:n nitraattidirektiivin perusteella ja sillä ohjataan sekä lannan että orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttöä ja varastointia. Asetus velvoittaa kaikkia maa- ja puutarhatalouden harjoittajia ja se on voimassa kaikkialla Manner-Suomessa. Sääntelyn tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan ja lannoitevalmisteiden ympäristöön aiheuttamia päästöjä. Ravinteiden käyttöä ohjataan kasvien kasvukaudelle ja lannoitteiden varastointia asianmukaisiin varastoihin.

Oheisessa dokumentissa on asetuksen toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Asetuksen soveltamisesta voi kysyä lisätietoja myös oman kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.

Muita säädöksiä

Merenkulun ympäristösuojelusta säädetään liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan merenkulun ympäristösuojelulaissa ja -asetuksessa.

Asumisen lainsäädäntö

Ympäristöministeriön toimialalle kuuluvat asumisen asiat liittyvät valtion tukemaan asuntotuotantoon ja muihin asuntopoliittisiin tukiin. Lisäksi ympäristöministeriölle kuuluu asumisoikeusasumista koskeva lainsäädäntö.

Asumiseen liittyvää lainsäädäntöä kuuluu myös toisten ministeriöiden toimialaan. Esimerkiksi huoneenvuokra- ja asunto-osakeyhtiölainsäädäntö sekä asuntokauppaa ja kiinteistönvälitystä koskeva lainsäädäntö kuuluvat oikeusministeriön hallinnonalalle ja asumistuki- ja terveydensuojelulainsäädäntö sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

Lainsäädäntö ja ohjeet

Valmisteilla oleva lainsäädäntö

Asumisoikeuslain uudistaminen

Rakentamisen ja maankäytön lainsäädäntö

Maankäytön ja rakentamisen tärkein ohjauskeino on vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki. Laki koskee alueiden käyttöä, suunnittelua ja rakentamista.

Tarkemmat säännökset alueiden käytöstä ja rakentamisesta sisältyvät maankäyttö-ja rakennusasetukseen sekä ympäristöministeriön asetuksiin.

Kunnissa maankäyttöä ja rakentamista ohjataan kaavoituksella ja rakennusjärjestyksellä. Rakentamista koskevat, maankäyttö- ja rakennuslakia täydentävät määräykset ja ohjeet sisältyvät Suomen rakentamismääräyskokoelmaan.

Maankäyttö- ja rakennuslaki on myös rakennusperinnön ja kulttuurimaisen ylläpidon ja suojelun lähtökohta. Rakennetun ympäristön ja maiseman suojelua koskevat myös esimerkiksi laki rakennusperinnön suojelemisesta ja luonnonsuojelulaki sekä eräät muilla hallinnonaloilla valmistellut säädökset (muun muassa kirkkolaki ja laki ortodoksisesta kirkosta).