Näkökulma
Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentäminen ja ristikkäisten ympäristövaikutusten haasteet

Ammoniakkipäästöjen vähentäminen on tärkeää, sillä ilmaan haihtunut ammoniakki heikentää ilmanlaatua, rehevöittää maa- ja vesiekosysteemejä sekä vaikuttaa epäsuorasti ilmaston lämpenemiseen. Valtaosa ammoniakkipäästöistä on peräisin maataloudesta. Päästöjen vähentäminen ei ole ongelmatonta, sillä osa keinoista lisää muita päästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä. Hyviä päästövähennyskeinoja ovat eläinten laiduntaminen ja ruokinnan valkuaisoptimointi, sillä niillä on vain vähän ristikkäisvaikutuksia.

EU:n alueella noin 94 prosenttia ammoniakkipäästöistä on peräisin maataloudesta, erityisesti tuotantoeläinten lannasta. Muita päästölähteitä ovat esimerkiksi teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Vuosina 2005–2023 ammoniakkipäästöt vähenivät EU:ssa 17 prosenttia ja Suomessa 26 prosenttia. Muiden ilmansaasteiden päästövähennyskehitykseen verrattuna ammoniakkipäästöjen vähentyminen on kuitenkin ollut hidasta. 

Suomessa ammoniakkipäästöt ovat noin 30 kilotonnia vuodessa. Siitä vajaat 90 prosenttia tulee maataloudesta ja erityisesti lannasta eläinsuojissa ja lantavarastoissa sekä lannanlevityksen yhteydessä ja laidunnettaessa. Suomessa päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut etenkin tuotantoeläinten, erityisesti turkiseläinten ja sikojen, määrän väheneminen. 

Ammoniakki heikentää ilmanlaatua lisäten pienhiukkasten ja otsonin muodostumista ja rehevöittää maa- ja vesiekosysteemejä laskeuman kautta. Eläinsuojien sisäilmassa ammoniakki on terveyshaitta eläimille ja ihmisille. Osa maahan laskeutuneen ammoniakin eli ammoniakkilaskeuman typestä muuttuu dityppioksidiksi (N2O), joka on voimakas kasvihuonekaasu. Näin ammoniakkipäästöt vaikuttavat epäsuorasti ilmaston lämpenemiseen. 

Maatalouden ammoniakkipäästöjä vähentäviä toimenpiteitä rahoitetaan muun muassa CAP-tuilla. Ympäristökorvauksen kiertotalouden edistämistoimenpiteessä tuetaan lietelannan sijoittamista peltoon. Investointitukea on mahdollista saada lannan käsittelyyn, käyttöön ja varastointiin liittyviin investointeihin. Eläinten hyvinvointikorvaus sisältää myös ammoniakkipäästöihin vaikuttavia toimenpiteitä. 

Päästöt vähenevät, mutta hitaasti. Muutoksen nopeuttamiseksi on saatava kustannustehokkaat päästövähennyskeinot yleisemmin käyttöön. 

Keinot ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi voivat kuitenkin olla ongelmallisia toisesta näkökulmasta. Tällöin puhutaan ristikkäisvaikutuksista. Eri tavoitteiden yhteensovittaminen on haastavaa, ja kompromisseja on tehtävä. 

Lanta pääroolissa päästöjen muodostumisessa 

Osa eläinten rehun sisältämästä valkuaisesta erittyy typpenä lantaan. Lannasta typpeä haihtuu ammoniakkina. Eläimille on kuitenkin annettava ravinnoksi riittävästi valkuaista hyvinvoinnin ja tuotannon turvaamiseksi. Jos valkuaista annetaan liikaa, lannan typpipitoisuus kasvaa, mikä lisää ammoniakkipäästöjä. Liiallinen valkuaisruokinta ei ole myöskään eduksi eläinten terveydelle.  

Eläinsuojista lanta pitää poistaa ripeästi. Lannan lämpötilan tulee pysyä mahdollisimman alhaisena. Hyvä kuivike sitoo eläinten erittämää typpeä tehokkaasti, mikä on eduksi niin päästövähennysten kuin eläinsuojan hyvän sisäilman kannalta. Kuivike lisää myös eläinten hyvinvointia. 

Lannan varastoinnista aiheutuu merkittäviä ammoniakkipäästöjä, joten varaston kattaminen tai peittäminen on tarpeen. Lantaa levitettäessä tulee valita päästöjä vähentävä tekniikka. Laidunnusta tulee suosia: laidunaikana vältetään lannasta vapautuvat päästöt eläinsuojassa ja lantalassa kokonaan. 

Ojasta allikkoon ja takaisin 

Lehmien ruokinnan valkuaisoptimointi siis vähentää ammoniakkipäästöjä mutta voi pienentää tuotoksia. Sikojen ja siipikarjan rehun valkuaispitoisuutta voi vähentää välttämättömien aminohappojen täydennyksillä. Lehmien ruokinnassa nurmirehun osittainen korvaaminen kokoviljasäilörehulla parantaa typen hyväksikäyttöä ja alentaa ammoniakkipäästöjä ilman tuotosmenetyksiä. Toisaalta monivuotinen nurmiviljely on suotavaa sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi että pellon kasvukunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.  

Lantaa on varastoitava, koska sitä ei voida levittää suoraan pelloille läpi vuoden. Varastojen kattaminen on tehokas ammoniakkipäästöjen vähentämismenetelmä, mutta se voi lisätä varastoinnin aikaisia metaanipäästöjä. Eri katteiden hinta ja käyttökelpoisuus vaihtelevat. Kelluvat katteet ovat usein edullisia, mutta kevyet materiaalit voivat lentää tuulen mukana ja muovirakeet ovat haitallisia ympäristölle. Kovat rakeet lannan seassa voivat vaurioittaa levityskalustoa ja kiinteät katteet ovat kalliita. 

Turve sitoo tehokkaasti ammoniakkia sekä kuivikkeena eläinsuojissa että lietesäiliöiden kelluvana katteena. Ilmastosyistä turpeen käytöstä ollaan kuitenkin luopumassa, sillä soihin varastoituneen turpeen hiilivarastoa tulee vaalia. Turvetta korvaavien kuivike- ja katemateriaalien tarve on suuri. 

Multaavat menetelmät vähentävät lannanlevityksen ammoniakkipäästöjä mutta vaativat erilliset laitteet. Lietelannan sijoituslevitys viiltona maahan voi aiheuttaa kasvustoon juuristovaurioita ja lisätä dityppioksidipäästöjä, jos maa tiivistyy ja muuttuu osin hapettomaksi. Vetovastuksen takia levitys on hitaampaa, sillä työleveys ei voi olla niin suuri kuin letkulevityksessä, jossa lanta ohjataan letkuilla kasvuston sekaan. Kiinteiden lantojen multaus on tehtävä erikseen nopeasti levityksen jälkeen. 

Lietelannan happamoittaminen esimerkiksi rikkihapolla estää ammoniakkipäästöjä. Rikkihappo on kuitenkin teollinen valmiste, jonka tuotanto, kuljettaminen ja käyttö aiheuttavat ympäristörasitetta. Vahvan hapon käsittely on myös merkittävä terveys- ja työturvallisuusriski. Tutkimuksissa etsitään rikkihapolle vaihtoehtoja.  

Biokaasutuotanto lannasta tuottaa uusiutuvaa energiaa ja tehostaa ravinteiden kierrätystä. Lannan ravinteet päätyvät mädätteeseen, mutta sen ammoniakkipäästöriski on raakalantaa suurempi. Siksi mädätettä varastoitaessa ja levitettäessä on käytettävä päästöjä tehokkaasti vähentäviä menetelmiä, tai mädäte tulisi jatkojalostaa muotoon, jossa päästöriski on vähäisempi. 

Kompostoimalla kiinteän lannan käsiteltävyys ja varastoitavuus paranevat ja tilavuus pienenee. Samalla kuitenkin menetetään runsaasti typpeä ammoniakkina. Vain laitosmainen kompostointi, jonka yhdessä otetaan typpi tehokkaasti talteen, estää kompostoinnin ammoniakkipäästöt. 

Kun lannan typpi on saatu peltoon mahdollisimman vähäisin ammoniakkihäviöin, on varmistettava, että sen huuhtoutuminen vesistöön tai päästö ilmaan jää mahdollisimman pieneksi. Typen kierron onnistuessa lannan typestä valtaosa päätyy satoon ja siten ihmisten ja eläinten ruokaan. 

Eteenpäin tapaus kerrallaan 

Ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi on hyviä keinoja. Tapauskohtaisesti on valittava parhaat mahdolliset menetelmät joka vaiheeseen. Tehokkain päästövähennysten kokonaisuus vaihtelee tapauksittain, ja ympäristövaikutusten välillä on tehtävä kompromisseja. Lainsäädäntö asettaa reunaehdot. Lisäksi ratkaisujen tueksi tarvitaan tietoa ja tutkimusta sekä käytännönläheistä viestintää. 

Tiloilla kannattaa hyödyntää EU-tasoisia, toimialakohtaisia BAT-päätelmiä (paras käyttökelpoinen tekniikka) lannan käsittely-, varastointi- ja levitysmenetelmiä valittaessa. BAT-päätelmien lähtökohta on ympäristöllinen, taloudellinen ja käytännöllinen suorituskyky, jolloin toiminnanharjoittajan vastuulle jää vain sopivimman BAT-tekniikan käyttöön ottaminen ja oikeaoppinen soveltaminen.  

Kaksi hyvää keinoa ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi ilman merkittäviä ristikkäisvaikutuksia ovat laiduntamisen lisääminen ja ruokinnan optimointi:  

• Laidunnettaessa ei tarvita lannan käsittelyä eikä varastointia. Lisäksi virtsa, jossa typpi pääasiassa on, imeytyy maahan nopeammin kuin lietelanta. Tästä syystä laiduntaminen vähentää ammoniakkipäästöjä. Laidunnus vaikuttaa myös myönteisesti eläinten hyvinvointiin, maatalousmaisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen.  
• Ruokinnan optimointi sekä ympäristö- että tuotosnäkökulmat huomioiden on ainakin osittain mahdollista. Esimerkiksi naudoilla valkuaisruokintaa voidaan neuvonnalla tarkentaa maidon ureapitoisuutta mittarina käyttäen.  

Sunnuntaina 7.9. vietetään kansainvälistä puhtaan ilman päivää. Ilmaan päätyvien ammoniakkipäästöjen vähentäminen vaatii tarkkaa harkintaa ja ymmärrystä ristikkäisvaikutuksista.  Laiduntamisen lisääminen ja ruokinnan optimointi ovat päästövähennyskeinoista ristiriidattomimpia. 

Kirjoittajat  

Kolumnin on kirjoittanut joukko Kansallisen ilmansuojeluohjelman toimeenpanon Maatalousteemaryhmän jäseniä:  

erityisasiantuntija Katja Ohtonen, ympäristöministeriö 
neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriö 
johtava asiantuntija Eeva Saarisalo, maa- ja metsätalousministeriö 
johtava asiantuntija Sari Luostarinen, Luonnonvarakeskus 
asiantuntija (ympäristö) Airi Kulmala, MTK 
erikoistutkija Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus 
erityisasiantuntija Tommi Forsberg, Suomen ympäristökeskus 

Lisätietoa 

Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentäminen: viljelijäopas | Valto
Minskning av ammoniakutsläpp från jordbruket: Handbok för jordbrukare | Valto
Toimintaohjelma maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi Suomessa vuosille 2021-2027 | Valto
Minskning av ammoniakutsläpp från jordbruket : Handbok för jordbrukare | Valto
Paras käyttökelpoinen tekniikka kotieläintaloudessa | Valto
EuroMaito-verkosto – tukea maidontuotannon resurssitehokkuuden ja kestävyyden kehittämiseen | Luonnonvarakeskus
Rehutaulukot ja ruokintasuositukset | Luonnonvarakeskus
Fodertabeller och utfodringsrekommendationer | Naturresursinstitutet
Integrated strategies for air and climate measures | Nordisk Samarbete
Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 | Ympäristöministeriö
Det nationella luftvårdsprogrammet 2030 | Miljöministeriet
European Union emission inventory report 1990-2023 | Publications Office of the EU

Aiemmat Puhtaan ilman päivän kirjoitukset 

Hyvä ilmanlaatu ei ole sattumaa (7.9.2021) | Ympäristöministeriö
Tieliikenteen päästöjen vähentäminen on tärkeää sekä ilmansuojelu- että ilmastosyistä (7.9.2022) | Ympäristöministeriö
Tulisijan uusiminen ja taitava käyttö vähentävät puunpolton päästöjä (7.9.2023) | Ympäristöministeriö
Katupölyn vähentäminen taajamissa on kansallinen haaste (7.9.2024) | Ympäristöministeriö