Rakennetun ympäristön esteettömyyslainsäädäntö

1 § Soveltamisala

Esteettömyysasetus

Tätä asetusta sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 125 §:n mukaan luvanvaraiseen uuden hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto-, tuotanto- ja asuinrakennuksen rakentamiseen. Pientalon rakentamiseen sovelletaan kuitenkin ainoastaan 2–4 §:ää ja varasto- ja tuotantorakennuksen rakentamiseen ainoastaan 2–5, 8, 10 ja 11 §:ää.

Tätä asetusta sovelletaan rakentamislain (751/2023) 42 §:n mukaan luvanvaraiseen uuden hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto-, tuotanto- ja asuinrakennuksen rakentamiseen. Pientalon rakentamiseen sovelletaan kuitenkin ainoastaan 2–4 §:ää ja varasto- ja tuotantorakennuksen rakentamiseen ainoastaan 2–5, 8, 10 ja 11 §:ää. Tätä asetusta sovelletaan myös rakentamislain 42 §:n mukaan luvanvaraiseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto- ja tuotantorakennuksen sekä asuinkerrostalon yleisten tilojen korjaus- ja muutostyöhön, laajentamiseen, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutokseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön siltä osin kuin esteettömyyden parantaminen on rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Varasto- ja tuotantorakennuksessa tehtäviin edellä tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan kuitenkin ainoastaan 2–5, 8, 10 ja 11 §:ää. Mitä tässä asetuksessa säädetään tiettyyn käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta, koskee myös vastaavaan käyttöön tarkoitettua muussa rakennuksessa olevaa tilaa.

Mitä tässä asetuksessa säädetään tiettyyn käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta, koskee myös vastaavaan käyttöön tarkoitettua muussa rakennuksessa olevaa tilaa. 

Perustelumuistio 

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, minkä tyyppisten uusien rakennusten rakennusluvanvaraiseen rakentamiseen asetusta sovellettaisiin. Ehdotetun 1 momentin mukaan asetusta sovellettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 125 §:n mukaan luvanvaraiseen uuden hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto-, tuotanto- ja asuinrakennuksen rakentamiseen. Pientalon rakentamiseen sovellettaisiin kuitenkin ainoastaan 2–4 §:ää. ja varasto- ja tuotantorakennuksen rakentamiseen ainoastaan 2–5, 8, 10 ja 11 §:ää. Pientaloja ovat muun muassa omakoti- ja paritalot sekä kaupunkipientalot eli niin sanotut townhouset sekä rivitalot.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asetuksen soveltamisesta muuhun kuin uuden rakennuksen rakentamiseen. Säännöksen tarkoitus on rajata esteettömyysvaatimusten soveltaminen muussa kuin uuden rakennuksen rakentamisessa tilanteisiin, joissa esteettömyyden parantaminen on yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi erityisen tarpeen tai joissa siitä ei aiheudu merkittäviä lisäkustannuksia. Rajauksen tarkoitus on kannustaa korjauksiin. Ehdotetun 2 momentin mukaan asetusta sovellettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukaan luvanvaraiseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto- ja tuotantorakennuksen sekä asuinkerrostalon yleisten tilojen korjaus- ja muutostyöhön, laajentamiseen, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutokseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön siltä osin kuin esteettömyyden parantaminen olisi rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Vastaavasti kuin uuden rakennuksen rakentamisessa, myös näissä muissa toimenpiteissä varasto- ja tuotantorakennukseen sovellettaisiin ainoastaan 2–5, 8, 10 ja 11 §:ää. 

Asetuksen soveltaminen muuhun kuin uuden rakennuksen rakentamiseen olisi siten rajattu kolmella tapaa. Ensinnäkin asetusta sovellettaisiin vain rakennuslupaa edellyttäviin toimenpiteisiin, eli toimenpidelupaa edellyttävien toimenpiteiden yhteydessä asetusta ei sovellettaisi. Toiseksi asetuksen soveltaminen olisi rajattu vain mainittuihin rakennustyyppeihin ja asuinkerrostalon yleisiin tiloihin kohdistuviin toimenpiteisiin. Käyttötarkoituksen muutoksen osalta asetuksen soveltaminen olisi rajattu rakennusluvanvaraisiin muutoksiin, joissa rakennuksen käyttötarkoitus muutettaisiin hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön. Kolmanneksi asetuksen soveltamista näiden kahden ensimmäisen edellytyksen täyttyessä rajaisi vielä edellytys esteettömyyden parantamisen tarkoituksenmukaisuudesta rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen.  

Tarkoituksenmukaisuus viittaa sekä käytettävyyteen että taloudellisuuteen; mitä yleisemmässä käytössä rakennus on, sitä enemmän arvioinnissa painottuu yhdenvertaisen käytön mahdollistaminen. Toisaalta mitä rajatumman joukon käytössä rakennus on, sitä enemmän taloudellisilla näkökohdilla on merkitystä. Säännöksen sanamuoto, jonka mukaan asetusta sovellettaisiin ”siltä osin kuin” viittaa siihen, että toimenpiteen kohteena olevassa tilassa esteettömyyttä voi olla tarkoituksenmukaista parantaa joltain osin ja joltain osin ei, ottaen huomioon rakennuksen ominaisuudet ja toimenpiteen laadun ja laajuuden. Asetuksen soveltumisen kuhunkin yksittäistapaukseen ratkaisee rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta vastaava kunnan rakennusvalvontaviranomainen.  

Tarkoituksenmukaisuusarviointiin vaikuttavia rakennuksen ominaisuuksia ovat esimerkiksi käyttötarkoitus ja kulttuurihistorialliset arvot. Toimenpiteen laatu ja laajuus arvioitaisiin suhteessa rakennuksen ominaisuuksiin, kuten siihen, kuinka paljon toimenpide vaikuttaa sen kohteena olevien tilojen rakenteisiin ja kuinka suurta osaa rakennuksesta toimenpide koskee. Mitä suurempi osa rakennuksen tiloista on toimenpiteen kohteena ja mitä syvemmin toimenpiteellä puututaan rakennuksen keskeisiin ominaisuuksiin, sitä tarkoituksenmukaisempaa on myös parantaa rakennuksen esteettömyysominaisuuksia, sillä parantamisen kustannusvaikutukset jäävät tyypillisesti tällaisessa tilanteessa vähäisiksi, mutta esteettömyyden parantaminen lisää rakennuksen käytettävyyttä. 

Esimerkiksi jos korjaus kohdistuu vain hyvin rajattuun osaan rakennusta, joka ei ole yleisön käytössä, eikä tilaan ole kohtuudella järjestettävissä esteetöntä pääsyä, ei esteettömyyden parantaminen korjauksen kohteena olevissa tiloissa välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Jos taas korjauksella puututaan hallinto- ja palvelurakennuksen olennaisiin rakennusosiin ja se koskee suurta osaa rakennuksesta tai koko rakennusta, kuten rakennuksen peruskorjaus, on myös esteettömyyttä yleensä tarkoituksenmukaista parantaa. Samoin silloin kun rakennuksen käyttötarkoitus muutetaan hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön ja muutos edellyttää rakennuksen rakenteisiin ulottuvaa korjaamista, on esteettömyyden parantaminen usein tarkoituksenmukaista. Tällöinkin parantaminen voi olla tarkoituksenmukaista vain osassa rakennusta ja joltain osin. Samalla on otettava huomioon MRL:n 117 §:n 4 momentin ja 118 §:n säännökset.  

Asetuksen soveltaminen muissa kuin uuden rakennuksen rakentamisen tilanteissa rajoittuisi rakennusluvan kohteena olevan toimenpiteen piirissä oleviin rakennuksen osiin. Esimerkiksi jos rakennusluvan varainen korjaustoimenpide kohdistuu hallintorakennuksen eteis- ja aulatiloihin ja sen yhteydessä esteettömyyden parantamisen arvioidaan olevan tarkoituksenmukaista, asetusta sovellettaisiin näihin eteis- ja aulatiloihin. Asetuksen soveltaminen ei kuitenkaan ulottuisi eteis- ja aulatilojen ulkopuolelle tiloihin, joissa ei tehdä kyseisen luvan piirissä olevia toimenpiteitä. Asuinkerrostalojen osalta on huomattava, että asetuksen soveltaminen muuhun kuin uuden rakennuksen rakentamiseen ehdotetaan rajattavaksi rakennuksen yleisiin tiloihin. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksen soveltamisen kannalta keskeisestä periaatteesta, jonka mukaan asetuksessa tiettyyn käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta säädetty koskee myös vastaavaan käyttöön tarkoitettua muussa rakennuksessa olevaa tilaa. Selkeyden vuoksi asetuksen säännöksissä, mukaan lukien soveltamisalasäännöksessä, puhutaan rakennustyypistä, kun soveltamista tai vaatimusten sisältöä halutaan erotella käyttötarkoituksittain. Tarkoitus kuitenkin on, että myös vastaavaan käyttöön tarkoitettuja tiloja koskisivat kyseiseen käyttötarkoitukseen sidotut vaatimukset silloinkin, kun rakennuksen pääkäyttötarkoitus on jokin muu. Esimerkiksi uudessa pääkäyttötarkoitukseltaan toimistorakennuksessa voi olla myös asuntoja. Ehdotetulla pykälän 3 momentin säännöksellä varmistetaan, että asetuksen asuinrakennusta koskevia vaatimuksia sovelletaan myös näihin tiloihin. 

Perustelumuistio 18.11.2024:

Esteettömyysasetuksen soveltamisalaa koskevaa 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n sijasta säännöksissä viitattaisiin rakentamislain 42 §:ään. Esteettömyysasetusta sovellettaisiin siten rakentamislain 42 §:n mukaan luvanvaraiseen uuden hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto-, tuotanto- ja asuinrakennuksen rakentamiseen. Lisäksi esteettömyysasetusta sovellettaisiin rakentamislain 42 §:n mukaan luvanvaraiseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto- ja tuotantorakennuksen sekä asuinkerrostalon yleisten tilojen korjaus- ja muutostyöhön, laajentamiseen, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutokseen hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön siltä osin kuin esteettömyyden parantaminen on rakennuksen.

Rakentamislain 42 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan uuden rakennuskohteen rakentaminen edellyttää rakentamislupaa, jos kohde on asuinrakennus taikka kooltaan vähintään 30 neliömetriä tai 120 kuutiometriä oleva muu rakennus. Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukaan sekä asuinrakennuksen että muun rakennuksen rakentaminen on ollut luvanvaraista riippumatta rakennuksen koosta. Luvanvaraisuutta koskevan sääntelyn muuttuminen johtaa siihen, että jatkossa esteettömyysasetusta ei sovelleta lainkaan kooltaan alle 30 neliömetriä tai alle 120 kuutiometriä olevan hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike-, varasto- ja tuotantorakennuksen rakentamiseen. Asuinrakennusten osalta luvanvaraisuus ja siten myös esteettömyysasetuksen soveltaminen säilyy ennallaan. Rakentamislain 2 §:n mukaan rakennuksella tarkoitetaan erillistä, kiinteää, paikallaan pysytettäväksi tarkoitettua, omalla sisäänkäynnillä varustettua kohdetta, joka sisältää katettua ja seinien erottamaa tilaa. Esteettömyysasetusta ei sovelleta rakennelmaan, esimerkiksi rakentamislain 42 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun katokseen tai yleisörakennelmaan. Esteettömyysasetuksen säännökset ovat luonteeltaan vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi esteettömien tilojen määrästä ja mitoituksista. Ne eivät siis jatkossa velvoittaisi rakennettaessa kooltaan luvanvaraisuuden rajan alle jääviä rakennuksia. Kuitenkin myös näiden rakennusten rakentamisessa olisi edelleen noudatettava rakentamislain 35 §:n 1 momentissa säädettyä esteettömyysvelvoitetta, joka sisällöllisesti vastaa maankäyttö- ja rakennuslain 117 e §:n 1 momenttia. Rakentamislain 42 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että vaikka rakennuskohteelle ei tarvittaisi rakentamislupaa, ei se tarkoittaisi muusta sääntelystä luopumista. Olennaisten teknisten vaatimusten olisi täytyttävä, vaikka rakentamislupaa ei tarvittaisikaan. (HE 139/2022 vp. s. 169.) Esteettömyyttä koskevan olennaisen teknisen vaatimuksen mukaan rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus ja sen piha- ja oleskelualueet suunnitellaan ja rakennetaan niiden käyttötarkoituksen, käyttäjämäärän ja kerrosluvun edellyttämällä tavalla siten, että esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, ikääntyneiden, vammaisten ja liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden kannalta.
 
Rakennuksen rakentamiseen verrattavissa oleva korjaus- ja muutostyö, rakennuksen laajentaminen tai sen kerrosalaan laskettavan tilan lisääminen sekä rakennuksen käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen ovat rakentamislain 42 §:n 3 momentin mukaan luvanvaraisia. Niihin sovelletaan jatkossa esteettömyysasetusta kuten nykyisinkin. Rakennuksen korjaamisessa ja muuttamisessa esteettömyysasetusta sovelletaan jatkossakin siltä osin kuin esteettömyyden parantaminen on rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Vaikka rakennuksen pääasiallinen käyttötarkoitus on muu kuin 1 momentissa lueteltu, asetus koskee tällaisessa rakennuksessa sijaitsevaa tilaa, jonka käyttötarkoitus on jokin luetelluista. Asetuksen soveltumisen kuhunkin yksittäistapaukseen ratkaisee rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta vastaava kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Esteettömän liikkumis- ja toimimisympäristön perusteista ja käyttötarkoitukseltaan erilaisten tilojen suunnittelusta kaikille käyttäjille soveltuviksi annetaan lisätietoa RT-ohjekortistossa.  

Soveltaminen korjausrakentamisessa ja käyttötarkoituksen muutoksessa  

Asetuksen soveltaminen muuhun kuin uuden rakennuksen rakentamiseen on asetuksen toisen momentin mukaan rajattu kolmella tapaa.  

1. Asetusta sovelletaan vain rakennuslupaa edellyttäviin toimenpiteisiin, eli toimenpidelupaa edellyttävien toimenpiteiden yhteydessä asetusta ei sovelleta.
2. Asetuksen soveltaminen on rajattu vain mainittuihin rakennustyyppeihin ja asuinkerrostalon yleisiin tiloihin kohdistuviin toimenpiteisiin. Käyttötarkoituksen muutoksen osalta asetuksen soveltaminen on rajattu rakennusluvanvaraisiin muutoksiin, joissa rakennuksen käyttötarkoitus muutettaisiin hallinto-, palvelu-, toimisto-, liike- tai asuinkäyttöön.  
3.  Asetuksen soveltamista näiden kahden ensimmäisen edellytyksen täyttyessä rajaa vielä edellytys siitä, että esteettömyyden parantaminen on tarkoituksenmukaista rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen.  

Asetuksen soveltaminen korjausrakentamisessa ja käyttötarkoituksen muutoksessa rajoittuu rakennusluvan kohteena olevan toimenpiteen piirissä oleviin rakennuksen osiin. Asuinkerrostalojen osalta asetuksen soveltaminen muuhun kuin uuden rakennuksen rakentamiseen on rajattu rakennuksen yleisiin tiloihin. 

Esteettömyyden parantamisen tarkoituksenmukaisuus  

Tarkoituksenmukaisuus viittaa sekä rakennuksen käytettävyyteen että taloudellisuuteen; mitä yleisemmässä käytössä rakennus on, sitä enemmän arvioinnissa painottuu yhdenvertaisen käytön mahdollistaminen. Toisaalta mitä rajatumman joukon käytössä rakennus on, sitä enemmän taloudellisilla näkökohdilla on merkitystä. On myös mahdollista, että osassa korjaus- tai muun toimenpiteen kohteena olevista tiloista esteettömyyden parantaminen on eri seikat huomioiden tarkoituksenmukaista ja osassa ei. Tarkoituksenmukaisuusarviointiin vaikuttavia rakennuksen ominaisuuksia ovat esimerkiksi rakennuksen käyttötarkoitus ja kulttuurihistorialliset arvot. Samalla on otettava huomioon MRL 117 § 4 momentin edellytys rakennuksen ominaisuuksien ja erityispiirteiden huomioimisesta sekä rakennuksen soveltuvuudesta aiottuun käyttöön ja MRL 118 §:n säännökset rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta. 

Tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon mm. eri toimijoiden yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) säädetyt velvoitteet edistää yhdenvertaisuutta. Samaten on huomioitava YK:n vammaissopimuksen 9 artikla sopimusvaltion velvoitteista koskien esteettömyyttä. 

Toimenpiteen laatu ja laajuus arvioidaan suhteessa rakennuksen ominaisuuksiin, kuten siihen, kuinka paljon toimenpide vaikuttaa sen kohteena olevien tilojen rakenteisiin ja kuinka suurta osaa rakennuksesta toimenpide koskee. Mitä suurempi osa rakennuksen tiloista on toimenpiteen kohteena ja mitä syvemmin toimenpiteellä puututaan rakennuksen keskeisiin ominaisuuksiin, sitä tarkoituksenmukaisempaa on myös parantaa rakennuksen esteettömyysominaisuuksia, sillä parantamisen kustannusvaikutukset jäävät tyypillisesti tällaisessa tilanteessa vähäisiksi, mutta esteettömyyden parantaminen lisää rakennuksen käytettävyyttä. Esimerkkejä esteettömyyden parantamisen tarkoituksenmukaisuudesta on asetuksen perustelumuistiossa. 

2 § Rakennukseen johtava kulkuväylä 

Esteettömyysasetus

Rakennukseen on oltava vähintään 1 200 millimetriä leveä, helposti havaittava, pinnaltaan tasainen, kova ja luistamaton kulkuväylä tontin tai rakennuspaikan rajalta sekä tilasta ja alueelta, joka palvelee rakennuksen käyttöä. Ulkotilassa sijaitsevan kulkuväylän kaltevuus saa olla enintään viisi prosenttia. Jos kulkuväylällä on porras, sen yhteydessä on oltava luiska tai kiinteästi asennettu pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuva henkilöiden nostoon tarkoitettu laite. Tässä momentissa säädetty ei koske omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa, jos esteettömän kulkuväylän toteuttaminen olisi rakennuspaikka ja korkeuserot huomioon ottaen mahdotonta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luiskan on oltava helposti havaittava, suora, pinnaltaan tasainen, kova ja luistamaton, leveydeltään vähintään 900 millimetriä ja sen reunassa on oltava vähintään 50 millimetriä korkea suojareuna, jos luiska ei rajaudu kiinteään rakenteeseen. Luiskan ala- ja yläpäässä on oltava vähintään 1 500 millimetriä pitkä vaakasuora tasanne. Luiskan kaltevuus saa olla enintään viisi prosenttia. Jos korkeusero on enintään 1 000 millimetriä, luiskan kaltevuus saa kuitenkin olla enintään kahdeksan prosenttia. Tällöin yhtäjaksoisen luiskan korkeusero saa olla enintään 500 millimetriä, jonka jälkeen kulkuväylällä on oltava vaakasuora vähintään 2 000 millimetriä pitkä välitasanne. Ulkotilassa luiska saa kuitenkin olla kaltevuudeltaan yli viisi prosenttia vain, jos se voidaan pitää sisätilassa olevaan luiskaan verrattavassa kunnossa. Kaiteesta, käsijohteesta ja muusta putoamisen ja harhaan astumisen estämisestä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 117 d §:n 2 momentin nojalla annetussa asetuksessa.

Jos rakennusta varten on autopaikkoja, niistä riittävän määrän, kuitenkin vähintään yhden, on oltava tarkoitettu liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käyttöön. Tällaisen autopaikan on oltava vähintään 3 600 millimetriä leveä ja vähintään 5 000 millimetriä pitkä ja se on merkittävä liikkumisesteisen henkilön tunnuksella. Tässä momentissa säädetty ei koske omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa.

Perustelumuistio

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rakennukseen johtavan kulkuväylän mitoituksesta ja muista ominaisuuksista sekä siitä, mistä ja mihin tällaisen kulkuväylän on johdettava. Säännöksellä täsmennetään nykyisessä F1:ssä säädettyä määräystä 2.1.1. erityisesti liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuvan kulkuväylän ominaisuuksien osalta. Ehdotetun 1 momentin mukaan kulkuväylän olisi oltava vähintään 1 200 millimetriä leveä. Vähimmäisleveys tarvitaan, jotta kulkuväylä olisi riittävän leveä myös pyörätuolin käyttäjän ja kävelevän vastaantulijan kohtaamistilanteessa. Kulkuväylän olisi myös oltava helposti havaittava. Tämä tarkoittaa, että kulkuväylän on erotuttava muusta ympäristöstä. Esimerkiksi pinnoitteella, tummuus- ja tuntokontrasteilla ja valaistuksella voidaan parantaa kulkuväylän havaittavuutta. Lisäksi kulkuväylän olisi oltava pinnaltaan tasainen, kova ja luistamaton, jotta se soveltuu pyörätuolin tai muun pyörällisen apuvälineen käyttäjälle. Luistamaton tarkoittaa, että kulkuväylä ei saa olla liukas märkänäkään. Vaatimukset koskevat kulkuväylää, joka johtaa rakennukseen tontin tai rakennuspaikan rajalta sekä tilasta ja alueelta, joka palvelee rakennuksen käyttöä. Rakennuksen käyttöä palvelevia tiloja ja alueita ovat muun muassa leikkipaikat, oleskelualueet, jätehuoneet sekä auto- ja pyöräpaikat riippumatta siitä missä ne ovat, esimerkiksi pysäköintitalossa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi ulkotilassa sijaitsevan kulkuväylän enimmäiskaltevuudesta. Ulkotilassa sijaitsevalla kulkuväylällä tarkoitetaan tässä maanvaraista kulkuväylää. Sen kaltevuus saisi olla enintään viisi prosenttia.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös kulkuväylällä olevan tasoeron huomioimisesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan, jos kulkuväylällä on porras, olisi sen yhteydessä oltava luiska tai kiinteästi asennettu pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuva henkilöiden nostoon tarkoitettu laite. Portaiden mitoituksesta säädetään MRL:n 117 d §:n 2 momentin nojalla annetussa asetuksessa. Lisäksi ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin omakotitaloja, paritaloja ja kaupunkipientaloja koskevasta poikkeuksesta momentin vaatimuksiin. Poikkeuksen mukaan momentissa säädetty ei koskisi omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa, jos esteettömän kulkuväylän toteuttaminen olisi rakennuspaikka ja korkeuserot huomioon ottaen mahdotonta. Kaupunkipientalolla tarkoitetaan viereiseen asuntoon kytkettyä, yleensä kaksi- tai kolmikerroksista kaupunkimaista omakotitaloa. Kaupunkipientaloissa ei ole rivitaloille tyypillisiä yhteispihoja tai -kulkuväyliä. Poikkeus vastaa pääosin nykyisin kaikkia pientaloja koskevaa poikkeusta kulkuväylän ja sisäänkäynnin esteettömyydestä (G1, määräys 4.2.1). Poikkeus on tarpeen sellaisen tilanteen varalle, jossa rakennuksen sijoittelu tontille tai rakennuspaikalle yhdessä korkeuserojen kanssa ei mahdollista vaatimusten mukaisen kulkuväylän tai luiskan sijoittamista kyseiselle paikalle. Vaatimusten mukainen kaltevuudeltaan enintään 5 prosentin kulkuväylä tai luiska vaatii tilaa, jota ei aina kaupunkiympäristössä ole mahdollista toteuttaa. Erityisesti omakoti- ja paritalojen rakentamisessa korkeuserojen tasaamiseksi tehtävät maanrakennustyöt esteettömän kulkuväylän saamiseksi aiheuttaisivat huomattavan suuren lisäkustannuksen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitetun luiskan ominaisuuksista. Luiskan olisi ensinnäkin oltava helposti havaittava, suora, pinnaltaan tasainen, kova ja luistamaton. Helppo havaittavuus on tärkeää etenkin heikkonäköisille henkilöille. Luiskan on oltava suora, sillä kaareva luiska on varsin vaativa pyörätuolin tai pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle, koska tasoeron tuoman lisäponnistelun lisäksi tulisi samalla kyetä suuntaamaan liike kaaren mukaisesti. Luiskan tasainen ja kova pinta vähentää vierintävastusta ja helpottaa siten apuvälineellä liikkumista. Luiskan pinta ei kuitenkaan saa luistaa, jotta sitä pitkin on mahdollista nousta ja laskeutua ilman vahingon vaaraa. Pinnaltaan tasainen ja kova luiska ei saa olla liukas märkänäkään. Lisäksi luiskan olisi oltava leveydeltään vähintään 900 millimetriä, jotta sitä on mahdollista kulkea apuvälineen kanssa. Luiskan reunassa olisi oltava vähintään 50 millimetriä korkea suojareuna, jos luiska ei rajaudu kiinteään rakenteeseen. Tämän tarkoituksena on estää apuvälineen pyörän suistuminen reunan yli. Jos luiskaa reunustaa rakennuksen seinä tai muu kiinteä este, ei erillinen suojareuna siis ole tarpeen. Jotta luiskan kulkeminen alusta loppuun olisi turvallista, olisi luiskan ala- ja yläpäässä oltava vaakasuora vähintään 1 500 millimetriä pitkä tasanne. Tasanne mahdollistaa pysähtymisen luiskaa ennen ja sen jälkeen.
Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luiskan enimmäiskaltevuuksista. Momentissa ilmaistu pääsääntö on, että luiska saa kaltevuudeltaan olla enintään viisi prosenttia (1:20). Poikkeuksen tähän pääsääntöön muodostaa tilanne, jossa kokonaiskorkeusero on enintään 1 000 millimetriä. Tällöin luiska saa kaltevuudeltaan olla enintään kahdeksan prosenttia (1:12,5). Tällaisen jyrkemmän luiskan käyttö edellyttää, että yhtäjaksoisen luiskan korkeusero on enintään 500 millimetriä, jonka jälkeen kulkuväylällä on vaakasuora vähintään 2 000 millimetriä pitkä välitasanne. Kaltevuudeltaan kahdeksan prosentin luiska on niin jyrkkä, ettei sen katsota soveltuvan yli metrin korkeuseroille pyörätuolilla siirtymisen raskauden vuoksi. Ulkotilassa sijaitsevan luiskan osalta jyrkemmän luiskan käytölle on lisäehtona, että se on voitava pitää sisätilassa olevaan luiskaan verrattavassa kunnossa. Käytännössä tämä edellyttäisi, että luiska olisi ainakin katettu tai lämmitetty. Vastaavat vaatimukset sisältyvät nykyisin F1:n määräykseen 2.2.3 ja F2:n määräykseen 2.2.1 sekä niihin liittyviin ohjeisiin. Näitä vaatimuksia on ehdotetussa 2 momentissa täsmennetty mitoituksen ja luiskan ominaisuuksien osalta. Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi informatiivinen viittaus käyttöturvallisuusasetukseen, jossa säädetään putoamisen ja harhaan astumisen estämisestä, muun muassa kaiteesta ja käsijohteesta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle tarkoitetun autopaikan mitoituksesta ja velvoitteesta järjestää niitä riittävä määrä, kuitenkin vähintään yksi autopaikka myös liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käyttöön, mikäli rakennuksella muuten on autopaikkoja. Momentissa ei säädettäisi velvoitteesta järjestää rakennukselle autopaikkaa edes liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle, jos rakennuksella ei muutoin ole autopaikkoja. Se, että autopaikka on tarkoitettu liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käyttöön, tarkoittaa, että paikan on tarvittaessa oltava liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käytettävissä. Paikka olisi myös merkittävä liikkumisesteisen henkilön tunnuksella. Tällaisena käytetään kansainvälistä pyörätuolitunnusta. Liikkumisesteisen henkilön käyttöön tarkoitetusta autopaikasta on määräyksiä ja ohjeita nykyisessä F1:ssä (määräys 2.1.1).

Ehdotetussa 3 momentissa selkeytettäisiin sitä koskevaa sääntelyä. Autopaikkojen kokonaismäärää ei asetuksessa ehdoteta säädettäväksi, vaan siitä määrätään yleensä asemakaavassa. Suosituksia esteettömien autopaikkojen määrästä löytyy muun muassa RT-ohjekorteista ja esteettömyysoppaista. Momenttiin ehdotetaan otettavaksi omakotitaloa, paritaloa ja kaupunkipientaloa koskeva poikkeus momentin vaatimuksesta. Se tarkoittaisi, että vaikka omakotitalolla, paritalolla tai kaupunkipientalolla olisi autopaikkoja, ei niistä yhdenkään tarvitsisi olla tarkoitettu liikkumis- ja toimimisesteisen käyttöön eikä siten täyttää pykälän 3 momentissa säädettyjä mitoitusvaatimuksia. On huomattava, että ehdotetut säännökset ovat vähimmäisvaatimuksia ja autopaikan järjestäminen liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käyttöön silloinkin, kun sitä ei ehdotetuissa säännöksissä edellytetä, helpottaa itsenäistä suoriutumista.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä

Kulkuväylän soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille

Asetuksen 2 §:n mukaiset vaatimukset koskevat kulkuväylää, joka johtaa rakennukseen tontin tai rakennuspaikan rajalta sekä tilasta ja alueelta, joka palvelee rakennuksen käyttöä. Rakennuksen käyttöä palvelevia alueita ja tiloja ovat mm. oleskelualueet, leikkipaikat, jätehuoneet, säilytystilat, auto- ja pyöräpaikat sekä autotallipaikat, riippumatta siitä missä ne ovat (esimerkiksi pysäköintitalossa). 

Ensimmäisessä momentissa mainitulla ulkotilassa sijaitsevalla kulkuväylällä tarkoitetaan ensisijaisesti maanvaraista kulkuväylää. Kulkuväylästä saadaan loiva, kun rakennuksen ja piha-alueen korkeusasemiin kiinnitetään suunnittelussa erityistä huomiota. Kulkuväylän kaltevuus saa olla enintään 5 % (1:20). Kulkuväylän loiva kaltevuus on erityisen tärkeää silloin, kun kyse on ainoasta rakennukseen johtavasta kulkuväylästä. Tällaisen kulkuväylän on oltava helppokulkuinen kaikille käyttäjille ympäri vuoden. Pinnaltaan tasainen ja kova kulkuväylä ei myöskään saa olla liukas märkänä.  

Kulkuväylän helppo havaittavuus tarkoittaa, että kulkuväylän ja sillä olevien tasoerojen, kuten luiskan tai portaan on erotuttava muusta ympäristöstä. Havaittavuutta voidaan parantaa esimerkiksi materiaalivalinnoilla ja riittävän voimakkaalla, mutta häikäisemättömällä valaistuksella. Kulkuväylä ja sillä olevat tasoerot, kuten luiska tai porras, havaitaan paremmin, kun ne erottuvat ympäristöstään tummuus- ja tuntokontrastein. Tuntokontrastilla tarkoitetaan tässä jalan alla tuntuvaa materiaalieroa tai näkövammaisen valkoisen kepin avulla tuntuvaa merkintää.  

Edellytys kulkuväylän esteettömyydestä ei kuitenkaan koske omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa, jos sen toteuttaminen olisi rakennuspaikka ja korkeuserot huomioon ottaen mahdotonta. Poikkeamismahdollisuus ei koske rivitaloille tyypillisiä yhteispihoja tai -kulkuväyliä. Poikkeus on tarpeen sellaisen tilanteen varalle, jossa rakennuksen sijoittelu tontille tai rakennuspaikalle yhdessä korkeuserojen kanssa ei mahdollista vaatimusten mukaisen kulkuväylän tai luiskan sijoittamista kyseiselle paikalle. Liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuva kulkuväylä vaatii tilaa, jota ei aina rakennuksen tontilla tai rakennuspaikalla ole mahdollista toteuttaa, tai kulkuväylän rakentamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat erityisen kohtuuttomat kokonaisuuteen nähden.

Pientalo vastaa asukkaiden muuttuviin tarpeisiin, kun sen korkeusasema on sovitettu maastoon siten, että sisäänkäynti on esteetön, ja sisääntulokerros toimii ns. selviytymiskerroksena (sisältäen esteettömän wc- ja pesutilan sekä keitto- ja oleskelutilan, jossa on myös mahdollisuus nukkumiseen), vaikkei asetus tätä edellytäkään. 

Kulkuväylän vapaasta korkeudesta säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017). 

Porras ja luiska kulkuväylällä 

Asetuksen ensimmäisen momentin mukaan, jos kulkuväylällä, joka johtaa rakennukseen tontin tai rakennuspaikan rajalta sekä tilasta ja alueelta, joka palvelee rakennuksen käyttöä, on porras, sen yhteydessä on oltava luiska tai kiinteästi asennettu pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuva henkilöiden nostoon tarkoitettu laite. Rakennuksen sisäänkäynnit suositellaan suunniteltavaksi siten, että kulkuväylä saadaan esteettömäksi maastonmuokkauksella ilman portaita ja niiden yhteyteen rakennettavia luiskia. 
Luiskalla tarkoitetaan liikkumis- ja toimimisesteisille tarkoitettua (portaan korvaavaa) kulkuyhteyttä tasojen välillä. Luiska on kulkuväylän osa. 

Edellytys kulkuväylän soveltumisesta liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille ei kuitenkaan koske omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa, jos esteettömän kulkuväylän toteuttaminen olisi rakennuspaikka ja korkeuserot huomioon ottaen mahdotonta (ks. edellä, Kulkuväylän soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille). Poikkeamismahdollisuus ei koske rivitaloille tyypillisiä yhteispihoja tai -kulkuväyliä.

Portaasta ja sen mitoituksesta, portaan ja luiskan sijoituksesta tasanteeseen nähden sekä portaan ja luiskan käsijohteista ja kaiteista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017). 

Yksityiskohtaisempia ohjeita portaiden ja luiskien suunnittelusta on RT-ohjekortistossa. 

Luiskan muoto 

Luiskan leveyden tulee olla vähintään 900 mm. Luiskan kaltevien osuuksien tulee olla suoravartiset ja kääntymisen tulee tapahtua vain välitasanteiden kohdalla. Kaareva luiska on varsin vaativa pyörätuolin tai pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle, koska tasoerosta aiheutuvan ponnistelun lisäksi tulisi samalla kyetä suuntaamaan liike kaaren mukaisesti.

Luiskan pinta

Luiskan tasainen ja kova pinta vähentää vierintävastusta ja helpottaa siten apuvälineellä liikkumista. Luiska ei saa olla liukas märkänäkään, jotta sitä pitkin on mahdollista nousta ja laskeutua turvallisesti. Luiskan havaittavuus, ks. Kulkuväylän soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille.

Luiskan suojareuna

Asetuksen toisen momentin edellyttämän suojareunan tarkoitus on estää pyörätuolin tai muun pyörillä varustetun apuvälineen pyörien suistuminen luiskan reunan yli. Siltä osin kuin luiska rajoittuu kiinteään rakenteeseen, esimerkiksi seinään tai muuriin, ei suojareunaa tarvita.
Kuva 1. Suojareunan tarkoitus on estää pyörätuolin tai muun pyörillä varustetun apuvälineen pyörien suistuminen luiskan reunan yli. Suojareuna voidaan toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi avokaiteen alapiena voi toimia luiskan suojareunana.

Tasanne luiskan ala- ja yläpäässä 

Luiskan ala- ja yläpäässä tulee olla vaakasuora vähintään 1500 mm pitkä tasanne, jotta luiskalla kulkeminen on turvallista. Tasanne mahdollistaa pysähtymisen ennen luiskaa ja sen jälkeen. Luiskan alapäässä olevan tasanteen on hyvä olla pidempi kuin 1500 mm silloin, kun luiska on jyrkempi kuin 5 % ja tasannetta rajaa poikittainen este, kuten esimerkiksi kaide, seinä tai muuri. 

Luiskan kaltevuus 

Luiskan kaltevuus saa olla enintään 5 % (1:20). Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa kokonaiskorkeusero on enintään 1000 mm. Tällöin luiskan kaltevuus saa olla enintään 8 % (1:12,5). Kaltevuudeltaan yli 5 % luiskan käyttö edellyttää, että yhtäjaksoisen luiskan korkeusero on enintään 500 mm, jonka jälkeen kulkuväylällä on vaakasuora vähintään 2000 mm pitkä välitasanne. Kaltevuudeltaan yli 5 % luiska ei sovellu yli metrin korkeuseroille pyörätuolilla siirtymisen raskauden vuoksi. Ulkotilassa sijaitseva yli 5 % luiska voidaan pitää sisätilassa olevaan luiskaan verrattavassa kunnossa esimerkiksi kun se on katettu tai pidetty sulana.

Esteetön autopaikka 

Liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön käyttöön on varattava ja mitoitettava riittävä määrä esteettömiä autopaikkoja, kuitenkin vähintään yksi, jos rakennusta varten on autopaikkoja. Esteettömien autopaikkojen lukumäärästä on yleensä määrätty asemakaavassa. Määrän mitoitusohjeita on esimerkiksi RT-ohjekorteissa. Autopaikat on tarkoituksenmukaista sijoittaa lähelle rakennuksen sisäänkäyntiä, jolloin rakennukseen johtava kulkuväylä on mahdollisimman lyhyt. Esteettömän autopaikan on oltava vähintään 3600 mm leveä ja vähintään 5000 mm pitkä. Autopaikka on merkittävä liikkumisesteisen tunnuksella eli kansainvälisellä pyörätuolitunnuksella. Merkintä suositellaan sijoitettavaksi pystyopasteen lisäksi myös autopaikan pintaan.

Velvoite autopaikan soveltumisesta liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle ei koske omakotitaloa, paritaloa eikä kaupunkipientaloa. Jos rakennuksella ei muutoinkaan ole autopaikkoja, asetus ei velvoita järjestämään autopaikkaa liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Rakennuksessa vierailevia varten merkityistä autopaikoista ainakin osa suositellaan mitoitettavan esteettömäksi, jolloin ne soveltuvat kaikille käyttäjille rakennuksen koosta ja käyttötarkoituksesta riippumatta.

3 § Rakennuksen sisäänkäynti 

Esteettömyysasetus

Rakennuksen ulko-oven avautumispuolen etäisyys seinän sisänurkasta tai muusta kiinteästä esteestä on oven ulkopuolella oltava vähintään 400 millimetriä.

Ulko-oven edessä olevan tasanteen on oltava vähintään 1 500 millimetriä leveä ja vähintään 1500 millimetriä pitkä.

Perustelumuistio

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi oven avaamista helpottavasta mitoitusvaatimuksesta. Etenkin pyörätuolilla ja pyörällisellä kävelytelineellä liikuttaessa ulko-oven avaaminen voi olla hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta, jos oven avautumispuolella ei ole riittävästi tilaa, jotta apuvälineen käyttäjä pääsisi tarpeeksi lähelle ulottuakseen ovenkahvaan ja pystyisi avaamaan oven olematta avautuvan oven tiellä. Myös esimerkiksi lastenvaunujen kanssa liikuttaessa oven avaaminen on tällaisessa tilanteessa hankalaa. Tästä syystä 1 momentissa säädettäisiin 400 millimetrin vähimmäisetäisyydestä ulko-oven avautumispuolen ja seinän sisänurkan tai muun kiinteän esteen välillä. Etäisyys laskettaisiin ulko-oven ovilehden ulkoreunasta. F1:ssä ei ole vastaavaa vaatimusta. Sen sijaan se on pitkään sisältynyt muun muassa RT-ohjekorttien ja esteettömyysoppaiden suunnitteluohjeisiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toisesta oven avaamista helpottavasta mitoitusvaatimuksesta tilanteessa, jossa sisäänkäyntiä edeltää tasoero. Sen mukaan ulko-oven edessä olevan tasanteen olisi oltava molemmilta sivuiltaan vähintään 1 500 millimetriä. Vaatimus mahdollistaisi apuvälineellä tai lastenvaunujen kanssa liikkuvan sujuvan sisäänpääsyn rakennukseen. Kun oven edessä on riittävästi tilaa oven avaamiseen, ovea avaava henkilö ei joudu siirtymään tasannetta edeltävälle luiskalle tai portaalle. Tämä lisää myös sisäänkäynnin turvallisuutta. F1:ssä ei ole vastaavaa säännöstä. Esteettömyyden kannalta se on kuitenkin tarpeen ulko-oven edessä. On huomattava, että tasanne ei tarkoita, etteivätkö välttämättömät veden pois johtamiseen käytettävät kallistukset olisi sallittuja.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä

Vapaan tilan mitoitus sisäänkäynnin yhteydessä 

Tasanteella, ulko-oven avautumispuolella tulee olla vähintään 400 mm vapaata tilaa, jotta pyörätuolin tai muun pyörillä varustetun apuvälineen käyttäjä tai lastenvaunujen kanssa liikkuja pääsee tarpeeksi lähelle ulottuakseen ovenkahvaan ja avaamaan oven joutumatta avautuvan oven tielle. Vapaa tila myös ulko-oven sisäpuolella helpottaa toimimista, vaikkei asetus tätä edellytäkään. 

Ulko-oven eteen tarvitaan vähintään 1500 mm leveä ja vähintään 1500 mm pitkä tasanne, jotta siinä mahtuu kääntymään pyörätuolilla sekä avaamaan ja sulkemaan oven pyörätuolissa istuen, joutumatta siirtymään pois tasanteelta tai kaltevalle pinnalle. 
Rakennuksen ja sen ulkotilojen tasanteesta sekä kulkuteiden ja oleskelualueiden suojaamiseksi käytettävistä katoksista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017). 

4 § Ovet

Esteettömyysasetus

Rakennuksen sisäisellä kulkuväylällä olevan oven ja aukon, porraskäytävästä asuntoon johtavan oven sekä 9 §:n 2 momentissa ja 10 §:ssä tarkoitetun tilan oven vapaan leveyden on oltava vähintään 850 millimetriä. Rakennuksen ulko-oven ja muun uloskäytävän oven mitoituksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 117 b §:n 3 momentin nojalla annetussa asetuksessa.

Muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen huonetiloihin sekä asuinrakennuksen asuinhuoneisiin, asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin ja rakennuksen käyttöä palveleviin tiloihin johtavan oven ja kulkuaukon vapaan leveyden on oltava vähintään 800 millimetriä.

Oven yhteydessä ei saa olla tasoeroa tai kynnystä, ellei se ole ääni-, kosteus- tai muiden vastaavien olosuhteiden vuoksi välttämätöntä. Tällöin kynnys tai tasoero saa olla enintään 20 millimetriä korkea, ja kynnys on muotoiltava siten, että sen voi helposti ylittää pyörätuolilla ja pyörillä varustetulla kävelytelineellä. Tasoero asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä oven ulkopuolella saa olla yli 20 millimetriä, jos tasoero on kohtuudella poistettavissa ulkotilan varustelulla. Edellä 2 ja 3 momentissa säädetty koskee pientalossa vain sisääntulokerrosta.

Rakennuksen ulko-oven ja asuinrakennuksen käyttöä palvelevan tilan oven on toimittava siten, että liikkumis- tai toimimisesteinen henkilö voi sen helposti avata.

Perustelumuistio

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rakennuksen sisäisellä kulkuväylällä olevan oven ja aukon, porraskäytävästä asuntoon johtavan oven sekä 9 §:n 2 momentissa ja 10 §:ssä tarkoitetun tilan oven vähimmäisleveydestä. Näiden ovien vapaan leveyden olisi oltava vähintään 850 millimetriä. Oven vapaalla leveydellä tarkoitetaan kulkuaukon todellista leveyttä avatun ovilevyn kohdalla. Vaatimus vastaa nykytilaa (F1, määräys 2.1.2). Lisäksi momentissa säädettäisiin rakennuksen ulko-oven mitoituksen osalta informatiivisesta viittauksesta MRL:n 117 b §:n 3 momentin nojalla annettuun asetukseen, eli asetukseen rakennuksen paloturvallisuudesta. Kyseisessä asetuksessa säädetään uloskäytävinä toimivien ovien, käytännössä siis erityisesti ulko-ovien, vähimmäisleveyksistä. Koska paloturvallisuusnäkökohdat ovat esteettömyyteen nähden ensisijaisia ja koska kyseiset leveydet ovat myös esteettömyyden kannalta riittäviä, ei mainittujen ovien leveydestä ole tarpeen säätää erikseen tässä rakennuksen esteettömyyttä koskevassa asetuksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen huonetiloihin johtavan oven ja kulkuaukon sekä asuinrakennuksen asuinhuoneisiin, asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin ja rakennuksen käyttöä palveleviin tiloihin johtavan oven ja kulkuaukon vähimmäisleveydestä. Näiden ovien vapaan leveyden olisi oltava vähintään 800 millimetriä. Oven vapaalla leveydellä tarkoitetaan tässäkin kulkuaukon todellista leveyttä avatun ovilevyn kohdalla. Asuinhuoneita ovat muun muassa keittiö, makuuhuone ja olohuone. Asumista palvelevia välttämättömiä tiloja olisivat asunnon wc- ja pesutila ja asuntokohtainen ulkotila kuten parveke tai terassi, mikäli asunnossa sellainen on. Jos asunnossa olisi useampi wc- ja pesutila tai terassi, ei vähimmäisleveys koskisi kuin yhtä niistä. Asuntosauna ei olisi asumista palveleva välttämätön tila, joten vähimmäisleveys ei koskisi sen ovea. Asuinrakennuksessa rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidettäisiin irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistöllä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa kuten autohallia. Ehdotettu ovien leveyttä koskeva sääntely vastaa pääosin F1:n säännöksiä. Erona nykyiseen olisi, että asuntosaunaa ei enää pidettäisi asumista palvelevana välttämättömänä tilana, mutta yhtä asuntokohtaista ulkotilaa kuten parveketta tai terassia sen sijaan pidettäisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, jonka mukaan oven yhteydessä ei saisi olla tasoeroa tai kynnystä. Tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa, jos sen käyttö olisi ääni-, kosteus- tai muiden vastaavien olosuhteiden vuoksi välttämätöntä. Tällaisessa tilanteessa kynnys tai tasoero saisi olla enintään 20 millimetriä korkea. Se olisi lisäksi muotoiltava siten, että sen voi helposti ylittää pyörätuolilla ja pyörillä varustetulla kävelytelineellä. Nykyisin F1:ssä (määräys 2.1.2) säädetään kynnyksestä vain sen enimmäiskorkeus 20 millimetriä. Lisäksi F2:ssa on määräyksen 3.4.1 yhteydessä ohje, jonka mukaan kynnyksiä ei suositella kompastumisriskin takia; välttämättömät kynnykset tehdään mahdollisimman matalina. Matalankin kynnyksen ylittäminen voi olla liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle liian vaikeaa ja näin estää itsenäisen liikkumisen. Kynnykset ovat erityisen hankalia iäkkäille henkilöille, jotka käyttävät liikkumiseen pyörällisiä apuvälineitä ja joiden voimat eivät riitä apuvälineen työntämiseen saati nostamiseen kynnyksen yli. Näistä syistä pääsääntö olisi, ettei oven yhteydessä ole kynnystä tai tasoeroa.

Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä olevaa oven ulkopuolista tasoeroa koskevasta poikkeuksesta momentissa säädettyyn. Sen mukaan tasoero asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä oven ulkopuolella saa olla yli 20 millimetriä, jos tasoero on kohtuudella poistettavissa ulkotilan varustelulla. Kohtuus tässä yhteydessä tarkoittaa sekä kustannusten että toteutuksen helppoutta. Esimerkiksi oviratkaisulla on tässä huomattava vaikutus: Mikäli oven helma ulottuu yli 20 millimetriä kynnyskorkeuden alapuolelle, ei tasoeron poistaminen ole mahdollista ovea vaihtamatta. Toinen rakenteellinen seikka, joka on kohtuullisuutta arvioitaessa merkittävä, on ulkotilan kaiteen korkeus. Jos kaidekorkeus on mitoitettu asuntokohtaisen ulkotilan lattiapinnan mukaan, ei lattiapinnan korotus esimerkiksi puuritilällä ole mahdollista ilman, että myös kaidekorkeutta muutetaan. Tällöin ei voida myöskään katsoa, että tasoero olisi kohtuudella poistettavissa. Poikkeus asuntokohtaisen ulkotilan, eli parvekkeen ja terassin, oven osalta on tarpeen, jotta asukkaalla olisi mahdollisuus vaikuttaa parvekkeen tai terassin pintamateriaaliin. Pintamateriaalin valinta perustuu tyypillisesti asukkaan mieltymyksiin eikä valintamahdollisuutta ole aiheellista rajata etenkin kun samalla huolehditaan, että tasoero on kohtuullisin kustannuksin ja helposti poistettavissa. On huomattava, että poikkeus koskee vain asuntokohtaiseen ulkotilaan johtavan oven ulkopuolista tasoeroa. Sen sijaan oven yhteydessä olevan kynnyksen olisi oltava momentissa säädetyn mukainen, eli enintään 20 millimetriä korkea ja muotoiltu siten, että sen voi helposti ylittää pyörätuolilla ja pyörillä varustetulla kävelytelineellä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi kaikkia pientaloja koskevasta rajauksesta 2 ja 3 momentissa säädettyyn. Sen mukaan 2 ja 3 momentissa säädetty koskisi pientalossa vain sisääntulokerrosta. Näin ollen esimerkiksi vaatimus 800 millimetrin levyisestä ovesta ei koskisi omakotitalon toisessa kerroksessa olevalle parvekkeelle johtavaa ovea.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rakennuksen ulko-oven ja asuinrakennuksen käyttöä palvelevan tilan oven helposta avattavuudesta. Asuinrakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidettäisiin samoja tiloja kuin edellä 2 momentin osalta on kuvattu, siis irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistöllä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa, kuten autohallia. Vaatimuksella oven helposta avattavuudesta halutaan varmistaa, ettei sisäänkäynti, joka oven leveyden ja kynnyksen puolesta olisi esteetön, muodostu esteelliseksi oven avaamiseen vaadittavan voiman suuruuden, hallintalaitteiden, kuten ovisummerin, sijoittelun tai signaalien heikon havaittavuuden vuoksi. Itsenäinen kulkeminen ovista on ikääntyneelle tai vammaiselle henkilölle välttämätön edellytys itsenäiseen suoriutumiseen arkielämässä. Nykyisessä F2:ssa (määräys 3.4.1) on vaatimus oven helposta avattavuudesta, joka koskee kaikkia rakennuksia. Siinä on kuitenkin tarkoitettu lähinnä käytön turvallisuutta.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä

Oven vapaa leveys 

Ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017) säädetään mm. poistumisturvallisuudesta. Edellä mainitun asetuksen mukaiset, poistumisen kannalta turvallisiksi mitoitetut ovet täyttävät leveydeltään myös esteettömyyden vaatimukset. 
Uloskäytävän vapaan leveyden mittaamiseen soveltuvia ohjeita annetaan rakennusten paloturvallisuutta koskevan ympäristöministeriön asetuksen perustelumuistiossa. Pääkulkuoven suositeltu vapaa leveys esteettömän liikkumisen kannalta on pientalossa vähintään 800 mm ja muissa rakennuksissa vähintään 850 mm. Sisäisillä kulkuväylillä tarkoitetaan muun kuin asuinrakennuksen sisäisiä kulkuväyliä ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sisäisiä kulkuväyliä. Rakennuksen sisäisellä kulkuväylällä olevat ovet tarkoittavat kulkusuunnassa läpikuljettavia ovia. 

Asuinrakennuksessa asumista palvelevana välttämättömänä tilana pidetään asunnon yhtä wc- ja pesutilaa sekä yhtä asuntokohtaista ulkotilaa kuten parveketta tai terassia, silloin kun sellainen liittyy asuntoon. Asuntosauna ei ole asumista palveleva välttämätön tila, joten vähimmäisleveys ei koske sen ovea.

Asuinkerrostalossa rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidetään irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistössä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa kuten autohallia. 
Oven vapaalla leveydellä tarkoitetaan kulkuaukon todellista leveyttä avatun ovilevyn kohdalla. Pientalossa vaatimus oven vapaasta leveydestä (≥ 800 mm) koskee vain sisääntulokerrosta.

Oven helppo avattavuus 

Rakennuksen ulko-oven ja asuinrakennuksen käyttöä palvelevien tilojen ovien tulee olla helppoja avata, jotta kaikki pystyvät kulkemaan ovista itsenäisesti. Itsenäinen kulkeminen ovista on liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle välttämätön edellytys itsenäiseen suoriutumiseen arkielämässä. Sisäänkäynti, joka oven leveyden ja kynnyksen puolesta on esteetön, ei saa muodostua esteelliseksi oven avaamiseen tarvittavan voiman suuruuden tai hallintalaitteiden, kuten ovisummerin, sijoittelun tai signaalin heikon havaittavuuden vuoksi.

Ovien helppo avattavuus tarkoittaa myös, että oven avaamiseksi tarvittavat painikkeet kuten ovikoodilaitteet ja ovipuhelimet suunnitellaan niin, että ne on helppo havaita ja niitä voi käyttää myös tuntoaistin perusteella. Laitteet sijoitetaan niin, että myös lapset ja pyörätuolia käyttävät henkilöt voivat käyttää niitä. Suositeltu sijoituskorkeus on 900–1100 mm. Mikäli ovessa on kauko-ohjattu sähköinen lukko, äänimerkin lisäksi tarvitaan merkkivalo, joka ilmaisee lukon avautumisen.

Oviratkaisuna voi olla sähköinen ovenavausjärjestelmä, joka toimii esimerkiksi painikkeella, kaukosäätimellä tai liiketunnistimella. Sivuun liukuva ovi on turvallinen ratkaisu, sillä kulkijaa kohti aukeavat automaattiovet voivat aiheuttaa vaaratilanteita mm. näkövammaisille henkilöille. 

Pyöröoven lisäksi suositellaan asennettavaksi myös esteetön vaihtoehto, vaikkei esteettömyysasetus tätä edellytäkään. Näkövammaisten valkoista keppiä käyttävien henkilöiden suunnistautumista ohjaavat kohomerkinnät kulkuväylän pinnassa johdetaan tälle vaihtoehtoiselle ovelle.

Kynnys 

Oven yhteydessä ei saa olla tasoeroa tai kynnystä, ellei se ole ääni-, kosteus- tai muiden vastaavien olosuhteiden vuoksi välttämätöntä. Tällöin kynnys saa olla enintään 20 mm korkea. Matalankin kynnyksen ylittäminen voi olla liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle vaikeaa ja näin estää itsenäisen liikkumisen. Kynnyksettömissä ovissa voidaan käyttää erilaisia tiivisteitä ja esteettömiä ratkaisuja ääniolosuhteiden parantamiseksi. Jos on välttämätöntä tehdä kynnys, sen ylittäminen pyörällisellä apuvälineellä on helpompaa, kun kynnyksen särmät on viistetty tai kynnyksen materiaali on joustava.

Tasoero asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä 

Tasoero asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä oven ulkopuolella saa olla yli 20 mm, jos tasoero on kohtuudella poistettavissa ulkotilan varustelulla, käyttö- ja huoltoturvallisuus huomioon ottaen. Poikkeus koskee vain asuntokohtaiseen ulkotilaan johtavan oven ulkopuolista tasoeroa. Oven yhteydessä olevan kynnyksen on oltava kolmannessa momentissa säädetyn mukainen, eli enintään 20 mm korkea ja muotoiltu siten, että sen voi helposti ylittää pyörätuolilla ja pyörillä varustetulla kävelytelineellä. 

Kohtuus tässä yhteydessä tarkoittaa jälkeenpäin tehtävien muutosten osalta sekä kustannusten kohtuullisuutta että toteutuksen helppoutta. Oviratkaisulla on tässä huomattava vaikutus: Mikäli oven alareuna ulottuu yli 20 mm kynnyskorkeuden alapuolelle, tasoeron poistaminen ei ole mahdollista ovea vaihtamatta. 

Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös ulkotilan kaiteen korkeus. Jos kaidemitoituksen viitekorkeutena käytetään asunnon lattiapinnan korkeusasemaa, jälkeenpäin tapahtuva varustelu on mahdollista. Jos kaidekorkeus on mitoitettu asuntokohtaisen ulkotilan lattiapinnan mukaan, ei lattiapinnan korotus esimerkiksi puuritilällä ole mahdollista ilman, että myös kaidekorkeutta muutetaan. Tällöin tasoero asuntokohtaisen ulkotilan oven yhteydessä ei ole kohtuudella poistettavissa.

5 § Rakennuksen sisäinen kulkuväylä

Esteettömyysasetus

Muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen sisäisen kulkuväylän ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sisäisen kulkuväylän on oltava helposti havaittava, pinnaltaan tasainen ja luistamaton.
Jos 1 momentissa tarkoitettu kulkuväylä on leveydeltään alle 1 500 millimetriä, kulkuväylällä on oltava vähintään 15 metrin välein kääntymistila, jonka halkaisija on vähintään 1 500 millimetriä.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muun kuin asuinrakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sisäiseltä kulkuväylältä edellytettävistä ominaisuuksista ja kulkuväylän mitoitusta koskevista vähimmäisvaatimuksista. Tasoeroista säädetään erikseen 7 ja 8 §:ssä. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan muun kuin asuinrakennuksen sisäisen kulkuväylän ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sisäisen kulkuväylän on oltava helposti havaittava, pinnaltaan tasainen ja luistamaton. Muu kuin asuinrakennus viittaa 1 §:ssä tarkoitettuihin rakennustyyppeihin ja vastaavaan käyttöön tarkoitettuihin tiloihin. Helppo havaittavuus voidaan toteuttaa esimerkiksi tummuuskontrastien avulla. Nykyisessä F2:ssa todetaan määräyksessä 3.1.2, että rakennuksen pintojen ja valaistuksen tulee olla sellaiset, että saavutetaan havaitsemisen kannalta riittävät vaaleuserot. Vastaavasti nykyisen F1:n määräystä 2.1.1 koskevassa ohjeessa todetaan, että liikkumisesteiselle soveltuva kulkuväylä on helposti havaittava, pinnaltaan tasainen ja luistamaton sekä riittävän kova. Kulkuväylän riittävästä kovuudesta ei sisätiloissa katsota olevan tarpeen säätää, toisin kuin ulkotiloissa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentissa tarkoitetulla kulkuväylällä on oltava vähintään 15 metrin välein halkaisijaltaan 1 500 millimetriä kääntymistilaa, jos kulkuväylän leveys on alle 1 500 millimetriä. Tällä mahdollistetaan pyörätuolia ja pyörillä varustettua kävelytelinettä käyttävän henkilön kääntyminen paluusuuntaan ja sujuva ohittaminen pitkällä kapealla käytävällä. Nykyisen F1:n määräyksen 2.1.1 yhteydessä olevassa ohjeessa on edellytetty vastaavaa mitoitusta.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuva kulkuväylä 

Muu kuin asuinrakennus viittaa asetuksen 1 §:ssä tarkoitettuihin rakennustyyppeihin ja vastaavaan käyttöön tarkoitettuihin tiloihin. 

Liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuva kulkuväylä on pinnaltaan tasainen ja luistamaton sekä helposti havaittava. Helppo havaittavuus voidaan toteuttaa esimerkiksi tummuus- ja tuntokontrastien avulla. Tuntokontrastilla tarkoitetaan tässä jalan alla tuntuvaa materiaalieroa tai näkövammaisen valkoisen kepin avulla tuntuvaa ohjaavaa tai varottavaa merkintää. Muita havainnoinnin tehostamiskeinoja ovat esimerkiksi valaistuksen kohdistaminen, opastus ja näkövammaisille henkilöille tarkoitetut äänimerkit, kuten esimerkiksi äänimajakat. Näkövammaisten valkoista keppiä käyttävien henkilöiden suunnistautumista kulkuväylällä voidaan ohjata myös lattian pintaan kiinnitetyllä yhtenäisellä koholistalla. Yksityiskohtaisempia ohjeita erityisesti näkövammaisille soveltuvista opasteratkaisuista on RT-ohjekorteissa.

Tilan hahmottamisen helpottamiseksi tarvittavista tummuuskontrasteista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017) sekä sen ohjeessa. 

Kääntymistilalla mahdollistetaan pyörätuolia ja pyörillä varustettua kävelytelinettä käyttävän henkilön kääntyminen paluusuuntaan ja sujuva sivuuttaminen pitkällä kapealla käytävällä. Kääntymistila tarvitaan, koska peruuttaminen on pyörätuolilla hankalaa ja pyörillä varustetulla kävelytelineellä lähes mahdotonta. Kääntymistilaa tarvitaan, kun kulkuväylän päähän ei ole suoraa näköyhteyttä ja myös hissin oven edessä. 

Uloskäytävän leveydestä säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017). 

6 § Rakennuksen muut tilat

Esteettömyysasetus

Muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen tilojen ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sekä niiden kiinteän kalustuksen ja varustuksen on sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle.

Asuinrakennuksessa, jossa on 7 §:n mukaan oltava portaiden lisäksi hissi, on asunnon eteisessä ja keittiössä oltava kääntymistila, jonka halkaisija on vähintään 1 300 millimetriä.

Asunnossa, joka on tarkoitettu palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen, on rakennuksen kerrosluvusta riippumatta oltava eteisessä ja keittiössä kääntymistila, jonka halkaisija on vähintään 1 500 millimetriä. Tällaisen asunnon on mitoitukseltaan muutoinkin oltava sellainen, että apuvälineiden käyttö ja avustaminen on mahdollista.

Perustelumuistio

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muun kuin asuinrakennuksen tilojen ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sekä niiden kiinteän kalustuksen ja varustuksen soveltuvuudesta liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Muu kuin asuinrakennus viittaa tässäkin 1 §:ssä tarkoitettuihin rakennustyyppeihin ottaen huomioon 1 §:ssä tehdyt soveltamisalan rajaukset. Kyseessä on näitä tiloja koskevan yleisperiaatteen ilmaus. Momentissa tarkoitetut tilat ovat hyvin moninaisia eikä yksityiskohtaisia vaatimuksia ole siksi mahdollista antaa. Huomattava on, että ehdotetun asetuksen nimenomaiset säännökset rakennuksen ja kulkuväylien mitoituksesta, tasoeroista, hygieniatiloista ja mahdollisesta erityisvarustelusta koskevat myös näitä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tiloja. Soveltuvuus tässä yhteydessä tarkoittaa muun muassa huomion kiinnittämistä tilojen sekä niiden kiinteiden kalusteiden ja varusteiden mitoitukseen, sijoitteluun, havaittavuuteen ja käytettävyyteen erityisesti liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden näkökulmasta. Soveltuvuuden kannalta keskeistä on, että ainakin osa kiinteistä kalusteista ja varusteista on suunniteltu siten, että esimerkiksi pyörätuolissa istuvan, pyörillä varustettua kävelytelinettä käyttävän taikka näkö- tai kuulovammaisen henkilön on mahdollista käyttää niitä. Kiinteillä kalusteilla tarkoitetaan esimerkiksi naulakoita ja palvelutiskejä. Kiinteitä varusteita ovat esimerkiksi opasteet sekä käyttäjille tarkoitetut painikkeet, kytkimet ja säätimet.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asuinhuoneiston tilojen mitoitusvaatimuksesta. Nykyisen F1:n määräystä 2.1.1 koskeva ohje sisältää vastaavanlaisia vaatimuksia. Asunnon osalta vaatimus on sidottu jäljempänä 7 §:ssä säädettävään hissivaatimukseen. Vaatimus siis koskee asuntoja vain sellaisessa rakennuksessa, johon on asennettava hissi. Ehdotetun 2 momentin mukaan tällaisen asunnon eteisessä ja keittiössä on oltava halkaisijaltaan 1 300 millimetrin kääntymistila. Eteisessä on usein tehtävä käännös käytävästä päästäkseen huoneen tai wc- ja pesutilan ovelle ja siksi halkaisijaltaan 1 300 millimetrin tila tarvitaan. Tavallisissa asunnoissa on tyypillisesti tämän verran tilaa eteisessä ja keittiössä mukavuussyistäkin. On kuitenkin tarpeen säätää vähimmäistilavaatimuksesta, jotta varmistetaan, että uudet kerrostaloasunnot ovat tarvittaessa pienin muutoksin muunnettavissa yksilöllisten esteettömyystarpeiden mukaisiksi.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitetun asunnon osalta tavallista asuntoa väljemmästä mitoituksesta. Toisin kuin 2 momentissa tarkoitettujen asuntojen osalta, näiden asuntojen mitoitusta ei ole sidottu hissivaatimukseen vaan ainoastaan niiden käyttötarkoitukseen. Palveluasuminen ja tuettu asuminen viittaavat sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuihin asumispalvelun muotoihin. Tuetun asumisen osalta tätä on haluttu vielä täsmentää siten, että kyse on sellaisesta tuetusta asumisesta, joka edellyttää väljempää mitoitusta. Tällaisissa asunnoissa olisi ehdotetun 3 momentin mukaan eteisessä ja keittiössä oltava halkaisijaltaan 1 500 millimetrin kääntymistila. Tällaisen asunnon olisi mitoitukseltaan muutoinkin sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden käyttöön, eli mahdollistettava apuvälineiden käyttö ja avustaminen. Soveltuvuus voi tässä yhteydessä tarkoittaa muun muassa, että sängyn vieressä on riittävästi tilaa henkilön itsenäiseen tai avustettuun sänkyyn nousemiseen ja että kalusteiden väliin muutoinkin jää riittävästi tilaa apuvälineellä kulkemiseen. On perusteltua, että asunto, joka on tarkoitettu palveluasumiseen tai tuettuun asumiseen, vastaa mitoitukseltaan asukkaan tarpeisiin ja mahdollistaa hänen tarvitsemansa tuen antamisen. Säännös ei ole sidoksissa siihen, saako rakennuskohde julkista tukea vai ei. Siten myös palveluasuntomarkkinoilla toimivien kaupallisten toimijoiden rakennuttamien asuntojen olisi oltava riittävän väljästi mitoitettuja asuntoja niiden käyttötarkoitukseen nähden.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Tilojen, kiinteän kalustuksen ja varustuksen soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle 

Muu kuin asuinrakennus viittaa asetuksen 1 §:ssä tarkoitettuihin rakennustyyppeihin ja vastaavaan käyttöön tarkoitettuihin tiloihin. 

Tilojen soveltuvuudella tarkoitetaan, että tilojen sekä yhdenvertaisuuden kannalta riittävän osan niiden kiinteistä kalusteista, varusteista ja laitteista on sovelluttava mitoituksen, havaittavuuden ja käytettävyyden kannalta myös liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille. 
Kiinteitä kalusteita ovat esimerkiksi yleisten tilojen naulakot ja palvelutiskit. Kiinteitä varusteita ovat esimerkiksi opasteet, painikkeet, kytkimet ja säätimet. Selkeä ja loogisesti etenevä opastus auttaa selviytymään tiloissa itsenäisesti. Painikkeet, kytkimet ja säätimet soveltuvat käyttäjille, kun ne ovat helppokäyttöisiä ja sijaitsevat sopivalla korkeudella. Valaistuksella sekä väreillä (tummuuskontrasteilla) on suuri merkitys tilojen sekä niiden kalusteiden ja varusteiden havaittavuuteen. 

Hyvä huoneakustiikka edistää tilojen käytettävyyttä. Asetuksen tarkoittamien tilojen huoneakustiikasta säädetään tarkemmin ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen ääniympäristöstä (796/2017). 

Eteisen ja keittiön mitoitus 

Asuinrakennuksessa, jossa 7 §:n mukaan on oltava portaiden lisäksi hissi, asunnon eteisessä ja keittiössä on oltava halkaisijaltaan vähintään 1300 mm kääntymistila. Eteisessä on usein tehtävä käännös päästäkseen huoneen tai wc- ja pesutilan ovelle. Kääntymistila tarvitaan, jotta asunnon eteinen ja keittiö soveltuvat myös pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle. 
Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitettujen asuntojen mitoituksessa tulee ottaa huomioon liikkumis- ja toimimisesteisten asukkaiden tarpeet ja mahdollisuus avustajien toimintaan eri tilanteissa. Eteisessä ja keittiössä on oltava kääntymistila, jonka halkaisija on vähintään 1500 mm. 

Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitettujen asuntojen mitoitusta ei ole sidottu hissivaatimukseen vaan ainoastaan niiden käyttötarkoitukseen. Säännös ei myöskään ole sidoksissa siihen, saako rakennuskohde julkista tukea vai ei. Siten myös palveluasuntomarkkinoilla toimivien kaupallisten toimijoiden rakennuttamien asuntojen mitoituksen on muutoinkin oltava sellainen, että apuvälineiden käyttö ja avustaminen on mahdollista.

Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitettujen asuntojen wc- ja pesutiloista säädetään esteettömyysasetuksen 9 § 2 momentissa. Esteettömän asunnon yksityiskohtaisia mitoitusohjeita on RT-ohjekortistossa.

7 § Yhteys tasojen välillä asuinrakennuksessa

Esteettömyysasetus

Asuinrakennuksessa on oltava portaiden lisäksi hissi, jos käynti rakennuksessa sijaitsevaan asuntoon on sisääntulon kerrostaso mukaan lukien kolmannessa tai sitä ylemmässä kerroksessa. Jos käynti rakennukseen on kerrostasojen välissä, sisääntulon kerrostasona pidetään näistä alempaa.

Hissiyhteyden on ulotuttava sisäänkäyntitasoon ja jokaiseen tasoon, josta on käynti asuntoon tai rakennuksen käyttöä palvelevaan tilaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun hissin korin on oltava vähintään 1 100 millimetriä leveä ovisivultaan ja vähintään 1 400 millimetriä syvä. Olemassa olevaan asuinrakennukseen jälkiasennettavan hissin korin mitoitus voi poiketa tässä momentissa säädetystä, jos se on välttämätöntä rakennuksen merkittävien ominaisuuksien säilyttämiseksi.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhteydestä tasojen välillä asuinrakennuksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, milloin asuinrakennuksessa on oltava hissi. Sen mukaan asuinrakennuksessa olisi oltava portaiden lisäksi hissi, jos käynti rakennuksessa sijaitsevaan asuntoon on sisääntulon kerrostaso mukaan lukien kolmannessa tai sitä ylemmässä kerroksessa. Tämän säännön tarkennukseksi säädettäisiin nykytilannetta vastaavasti, että jos käynti rakennukseen on kerrostasojen välissä, sisääntulon kerrostasona on pidettävä näistä alempaa. Tarkennuksella vältettäisiin tilanne, jossa hissi jätetään asentamatta sisäänkäynnin sijaitessa ylempänä kuin alimman kerroksen asunto, vaikka asuntoja olisi kolmessa kerroksessa. Ehdotus vastaa nykyisen G1:n määräystä 4.2.1. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, minne hissiyhteyden olisi ulotuttava. Hissiyhteydellä tarkoitettaisiin esteettömästi sisäyhteyden kautta saavutettavissa olevaa hissiyhteyttä. Hissiyhteyden olisi ulotuttava sisäänkäyntitasoon sekä jokaiseen tasoon, josta on käynti asuntoon tai rakennuksen käyttöä palvelevaan tilaan. Tämä tarkoittaa, että yhteyden olisi ulotuttava myös ullakko- ja kellaritasoihin, jos niissä on rakennuksen käyttöä palvelevia tiloja. Ehdotus vastaa nykyisen G1:n määräystä 4.2.1. Vaatimus on linjassa edellä säädettyjen sisäänkäynnin ja kulkuväylien sekä muiden tilojen esteettömyyttä koskevien säännösten kanssa. Vastaavasti kuin 4 §:n 2 momentin yhteydessä, rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidettäisiin irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistöllä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa, kuten kattoterassia ja autohallia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitetun hissin vähimmäismitoituksesta. Sen mukaan hissin korin olisi oltava vähintään 1 100 millimetriä leveä ovisivultaan ja vähintään 1 400 millimetriä syvä. Vaatimus vastaa nykyistä F1:n määräystä 2.2.2. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös säännös vaativia hissin jälkiasentamistilanteita varten. Jälkiasennettavan hissin korin mitoitus voisi poiketa edellä säädetystä, jos se on välttämätöntä rakennuksen merkittävien ominaisuuksien säilyttämiseksi. Rakennuksen merkittäviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi poistumistien mitoitus, rakenteelliset ominaisuudet sekä porrashuoneen arkkitehtoninen tai rakennushistoriallinen arvo. Jälkiasennushissin mitoitusta koskevalla poikkeuksella halutaan korostaa hissin asentamisen tärkeyttä esteettömyyden parantamisessa olemassa olevassa kerrostalossa. Vaaditusta mitoituksesta poikkeavakin hissi on usein parempi ratkaisu liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön kannalta kuin hissin puuttuminen kokonaan.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Hissiyhteyden ulottuminen 

Rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidetään asuinkerrostalossa irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistössä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa kuten kattoterassia ja autohallia. Mikäli rakennuksessa on useita kellarikerroksia, joissa on rakennuksen käyttöä palvelevia tiloja, on hissiyhteyden ulotuttava jokaiseen niistä.
Jos kerrostalossa sijaitseva asunto on kaksikerroksinen, riittää että hissiyhteys ulottuu toiseen asuinkerroksista. Tähän sisäänkäyntikerrokseen sijoitetaan asunnon esteetön wc- ja pesutila sekä keitto- ja oleskelutila, jossa on myös mahdollisuus nukkumiseen. 
Silloin kun olemassa olevan rakennuksen hissi korjataan tai hissi asennetaan rakennukseen jälkikäteen, sovelletaan asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaista harkintaa. Esimerkiksi hissiyhteys ullakolle tai kellariin toteutetaan, mikäli rakennuksen ominaisuudet sen kohtuudella mahdollistavat.

Hissiyhteydellä tarkoitetaan esteettömästi sisäisen kulkuväylän kautta saavutettavissa olevaa hissiyhteyttä.

Hissivaraus 

Velvoite hissiyhteyden järjestämiseksi ei koske pientaloja kuten omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kaupunkipientalot. Mikäli pientalossa on useampia kerroksia, on suositeltavaa tehdä siihen suunnitteluvaiheessa hissivaraus. Hissivarausta suositellaan myös kaksikerroksisiin kerros- ja luhtitaloihin.

Hissikorin mitat 

Hissin korin on oltava vähintään 1100 mm leveä ovisivultaan ja vähintään 1400 mm syvä. Asetuksen edellyttämän vähimmäismitoituksen mukaisessa hissikorissa ei mahdu kääntymään pyörätuolilla tai pyörillä varustetulla kävelytelineellä. Rakennuksen käyttötarkoituksesta johtuen voidaan tarvita mitoiltaan suurempaa hissiä, joka soveltuu pyörillä varustetun kävelytelineen ja pyörätuolin käyttäjän sekä avustajan samanaikaiseen kuljettamiseen tai esimerkiksi paarikuljetukseen. Pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen kääntymismahdollisuuden helpottamiseksi suositellaan käytettäväksi hissikoria, jonka leveys on vähintään 1340 mm ja syvyys vähintään 1400 mm. Jos kulkuaukot ovat vierekkäisillä sivuilla, korin suositeltu vähimmäiskoko on 1400 mm x 1400 mm. 

Hissin oviaukon leveydeksi suositellaan vähintään 900 mm, jotta pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjän on helpompi kulkea. Hissin oven edessä tarvitaan halkaisijaltaan 1500 mm vapaa tila kääntymiseen.

Jälkiasennushissi asuinrakennuksessa 

Asetuksen edellyttämästä hissikorin vähimmäismitoituksesta voidaan poiketa, jos se on välttämätöntä rakennuksen merkittävien ominaisuuksien säilyttämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi poistumistien mitoitus, rakenteelliset ominaisuudet sekä porrashuoneen arkkitehtoninen tai rakennushistoriallinen arvo. Vaaditusta mitoituksesta poikkeava hissi on usein parempi ratkaisu kuin hissin puuttuminen kokonaan. Kaikki vaihtoehdot esteettömyysvaatimukset täyttävän hissin sijoittamiseksi on tarpeen tutkia huolella. Ks. myös Hissiyhteyden ulottuminen. 
Uloskäytävän mitoituksesta asuinrakennuksen jälkiasennushissin rakentamisen yhteydessä säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017).

8 § Yhteys tasojen välillä muussa kuin asuinrakennuksessa

Esteettömyysasetus

Jos muussa rakennuksessa kuin asuinrakennuksessa oleva tasoero on pienempi kuin rakennuksen kerroskorkeus, tasojen välillä on oltava portaiden lisäksi yhteys joko 2 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisella luiskalla taikka 7 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisella hissillä tai muulla kiinteästi asennetulla pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuvalla henkilöiden nostoon tarkoitetulla laitteella. Jos tasoero on yhtä suuri kuin kerroskorkeus tai sitä suurempi, yhteys tasojen välillä on järjestettävä 7 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisella hissillä.

Perustelumuistio

Pykälässä säädettäisiin muiden kuin asuinrakennusten osalta, miten tasoerot rakennuksessa tulee hoitaa. Ehdotus vastaa nykyisen F1:n määräystä 2.2.1. Pykälässä säädettäisiin ensinnäkin tilanteesta, jossa tasoero on alle kerroskorkeuden suuruinen. Tällaisessa tilanteessa tasojen välillä olisi portaiden lisäksi oltava joko 2 §:n 2 momentissa säädetyn mukainen luiska, 7 §:n 3 momentissa säädetyn mukainen hissi tai jokin muu kiinteästi asennettu pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuva henkilöiden nostoon tarkoitettu laite. Soveltuvuus tarkoittaa tässä erityisesi mitoitusta, mutta myös laitteen hallintajärjestelmän sijoittelua ja toimintaa siten, että sitä voi itsenäisesti käyttää.

Toiseksi pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa tasoero on kerroskorkeuden mittainen tai sitä suurempi. Tällainen tasoero olisi hoidettava 7 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisella hissillä. Näin ollen yhteys alle kerroskorkeuden mittaisen tasoeron välillä voidaan järjestää myös luiskalla tai henkilönostimella, mutta yhteys kerroskorkeuden ja sitä suuremman tasoeron välillä on aina järjestettävä hissillä.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Hissi ja henkilöiden nostoon tarkoitettu laite 

Asetuksessa ei ole otettu kantaa hissin määritelmään. Soveltumisen kussakin yksittäistapauksessa ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. 
Hisseistä säädetään mm. hissidirektiivissä (2014/33/EU). Tämän direktiivin perusteella on säädetty hissiturvallisuuslaki (1134/2016), jossa säädetään mm. laissa tarkoitetusta hissin määritelmästä. Hisseihin verrattavista henkilöiden nostolaitteista säädetään mm. konedirektiivissä (Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY). Myös näistä laitteista säädetään hissiturvallisuuslaissa. Lisäksi hisseihin liittyy lukuisia eurooppalaisia standardeja. 

Hissin varusteet ks. Yhteys tasojen välillä asuinrakennuksessa, kohta Hissin varusteet.
Hissien rakentamista ja asentamista koskee turvallisuuden ja esteettömyyden kannalta standardi EN 81-70:2003. Hissien valinnasta sekä rakennusten hissikuilujen ja konehuoneiden mitoista annetaan ohjeita RT-ohjekortistossa.

Henkilöiden nostoon tarkoitetulla laitteella tarkoitetaan ensisijaisesti pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle tarkoitettua pystysuoraan nostavaa laitetta. Näiden kevythissien lisäksi on pyörätuolin käyttäjälle tarkoitettuja porrasta pitkin nostavia lavallisia porrasnostimia, joita voidaan käyttää esteettömyyden parantamiseksi korjauskohteissa ja käyttötarkoituksen muutoksissa, mikäli pystysuoraan nostava laite ei ole mahdollinen. 

Pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuvuus tarkoittaa tässä erityisesti mitoitusta, mutta myös laitteen hallintajärjestelmän sijoittelua ja toimintaa siten, että sitä voi itsenäisesti käyttää. Ks. kohdat Hissikorin mitat ja Hissin varusteet. 
Portaasta ja sen mitoituksesta säädetään MRL:n 117 d §:n nojalla annetussa ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017).

Hissin varusteet 

Esteettömyysasetuksessa ei säädetä hissin varusteista. Hisseistä säädetään mm. hissidirektiivissä (2014/33/EU) ja hissiturvallisuuslaissa (1134/2016). Hissien rakentamista ja asentamista koskee turvallisuuden ja esteettömyyden kannalta standardi EN 81-70:2003. 
Hissin hallintalaitteisto sijoitetaan myös liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuvalle korkeudelle. Hissin käytettävyys paranee, kun hississä on käsijohde, valaistus on häikäisemätön sekä hissin painikkeet voi havaita myös tuntoaistilla ja niiden käytöstä saa palautteen myös äänimerkillä. Hissin käyttöä helpottaa, kun hississä on kerrokselle saapumisesta ilmoittava äänimerkki, puheopastus ja induktiosilmukka. Hissikorin takaseinälle sijoitettu peili helpottaa pyörätuolinkäyttäjän poistumista hissistä tilanteessa, jossa hissi ei ole läpikuljettava.

9 § Wc- ja pesutila asuinrakennuksessa

Esteettömyysasetus

Asuinrakennuksessa, jossa on 7 §:n mukaan oltava portaiden lisäksi hissi, on kussakin asunnossa oltava vähintään yksi wc- ja pesutila, jossa on halkaisijaltaan vähintään 1 300 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet on sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Tällaisen wc- ja pesutilan on oltava varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi.

Asunnossa, joka on tarkoitettu palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen, on oltava vähintään yksi wc- ja pesutila, jossa on halkaisijaltaan vähintään 1 500 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet on sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Lisäksi wc-istuimen toisella puolella on oltava vapaata tilaa vähintään 800 millimetriä. Tällaisen wc- ja pesutilan on oltava varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi.

Edellä 1 momentissa säädetty ei koske rakennusta, jossa on ainoastaan opintotukilain (65/1994) mukaiseen opintotukeen oikeuttavaan koulutukseen osallistuville henkilöille tai ainoastaan 18–29-vuotiaille henkilöille tarkoitettuja asuntoja. Tällaisessa rakennuksessa vähintään viidessä prosentissa asunnoista, kuitenkin vähintään yhdessä asunnossa, on oltava yksi 2 momentissa säädetyn mukainen wc- ja pesutila. Lisäksi tällaisen rakennuksen yleisissä tiloissa on oltava 10 §:n mukainen wc-tila, johon on pääsy rakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä.
Asuinrakennuksessa asukkaiden yhteisen sauna-, pesu- ja pukuhuonetilan on sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille. Tilan yhteydessä olevan wc- ja pesutilan on oltava 2 momentissa säädetyn mukainen.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi wc- ja pesutiloja koskevista esteettömyysvaatimuksista asuinrakennuksissa. Pykälän 1 momentissa rajattaisiin asunnon wc- ja pesutilaa koskevat vaatimukset koskemaan ainoastaan asuinrakennusta, jossa on 7 §:n mukaan oltava portaiden lisäksi hissi. Ehdotus vastaisi tältä osin G1:n määräystä 3.2.3. Tällaisessa asuinrakennuksessa sijaitsevassa asunnossa olisi ehdotetun 1 momentin mukaan oltava vähintään yksi wc- ja pesutila, jossa on halkaisijaltaan vähintään 1 300 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet olisi sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Asunnon wc- ja pesutilassa kiinteitä kalusteita ovat kalusteet, joiden kiinnitys läpäisee tilan vesieristyksen. Wc- ja pesutilassa olevaa pesukonevarausta ei rinnasteta kiinteään kalusteeseen. Halkaisijaltaan vähintään 1 300 millimetriä vapaa tila tarkoittaa vapaata tilaa 2 metrin korkeuteen saakka. Vähintään yhden wc- ja pesutilan vaatimus tarkoittaa, että asunnossa on oltava vähintään yksi vaatimuksen täyttävä wc-tila ja vähintään yksi vaatimuksen täyttävä pesutila, jotka voivat sijaita yhdessä tai erikseen. Esimerkiksi asunnossa voisi olla yksi wc- ja pesutilan yhdistelmä, jossa on halkaisijaltaan 1300 mm vapaa tila ja jossa kiinteät kalusteet on sijoitettu siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä, ja lisäksi wc-tila, johon ei kohdistu mitoitusvaatimusta. Vaatimus kiinteiden kalusteiden sijoittelusta vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä, on tarpeen suunnittelun laadun korostamiseksi. Vapaa tila ei auta wc- ja pesutilan käytössä, jos se sijaitsee kalusteiden käytön kannalta väärässä paikassa. Lisäksi momentissa säädettäisiin nykyistä G1:n määräystä 3.2.3 vastaavasti, että wc- ja pesutilan olisi oltava varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi. Tämä tarkoittaa, että seinissä on oltava kahvojen ja tukien kiinnittämisen mahdollistavat tukirakenteet.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin wc- ja pesutilan mitoituksesta asunnossa, joka on tarkoitettu palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteiselle tarkoitettuun tuettuun asumiseen. Momentin säännös koskisi vastaavia asuntoja kuin 6 §:n 3 momentti. Tällaisen asunnon mitoitusta ei ole sidottu hissivaatimukseen vaan ainoastaan siihen, että se on tarkoitettu palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteiselle tarkoitettuun tuettuun asumiseen. Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteiselle tarkoitettuun tuettuun asumiseen tarkoitetussa asunnossa olisi oltava rakennuksen kerrosluvusta riippumatta vähintään yksi wc- ja pesutila, jossa on halkaisijaltaan vähintään 1500 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet olisi sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Lisäksi wcistuimen toisella puolella olisi oltava vapaata tilaa vähintään 800 millimetriä. Vapaa tila tarkoittaa vapaata tilaa 2 metrin korkeuteen saakka. Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteiselle tarkoitettuun tuettuun asumiseen tarkoitetussa asunnossa wc- ja pesutila on perusteltua mitoittaa siten, että siellä mahtuu toimimaan apuvälineen kanssa ja mahdollisesti useamman avustajan avustamana. Tästä syystä tällaisessa asunnossa edellytetään wc- ja pesutilalta väljempää mitoitusta kuin muissa asunnoissa. Lisäksi ehdotetun 2 momentin mukaan wc- ja pesutilan olisi oltava varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle. Tämä tarkoittaa, että seinissä on oltava kahvojen ja tukien kiinnittämisen mahdollistavat tukirakenteet.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi wc- ja pesutilan mitoitusta koskevasta poikkeuksesta opiskelija- ja nuorisoasuntojen osalta. Ehdotuksen mukaan pykälän 1 momentissa säädetty ei koskisi rakennusta, jossa on ainoastaan opintotukilain (65/1994) mukaiseen opintotukeen oikeuttavaan koulutukseen osallistuville henki löille tai ainoastaan 18–29-vuotiaille henkilöille tarkoitettuja asuntoja. Tällaisessa rakennuksessa olisi kuitenkin vähintään viidessä prosentissa asunnoista, kuitenkin aina vähintään yhdessä asunnossa, oltava yksi 2 momentin mukainen wc- ja pesutila. Lisäksi rakennuksen yleisissä tiloissa olisi oltava 10 §:n mukainen wc-tila, johon olisi pääsy rakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä. Rakennuksen yleisissä tiloissa sijaitseva esteetön wc-tila olisi niitä liikkumisesteisiä henkilöitä varten, jotka vierailevat muissa kuin esteettömissä opiskelija- ja nuorisoasunnoissa. Pääsy tällaiseen wc-tilaan olisi järjestettävä rakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä, jotta se olisi aidosti vierailijoiden käytettävissä. Näin ollen esimerkiksi saunaosaston wc-tila ei soveltuisi, jos se ei olisi yleisesti käytettävissä saunan ollessa varattuna. Poikkeuksen soveltumisen kussakin yksittäistapauksessa ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. MRL:n 167 §:n mukaan rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen valvoo rakennuksen säilymistä poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä olevassa käytössä vastaavasti kuin muitakin rakennusluvan ehtoja rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Lisäksi ympäristöministeriö seuraa poikkeuksen soveltamista.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että asuinrakennuksessa asukkaiden yhteisen sauna-, pesuhuone- ja pukuhuonetilan on sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Tilan yhteydessä olevan wc- ja pesutilan olisi oltava 2 momentin mukainen. Mikäli asuinrakennuksessa on useita sauna-, pesuhuone- ja pukuhuonetiloja, riittää että yksi tällainen kokonaisuus soveltuu liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Soveltumisella tarkoitetaan tässä mitoituksen ohella sitä, että sauna-, pesuhuone- ja pukuhuonetilat sekä wc-tila muodostavat helposti käytettävän kokonaisuuden, lattia on pinnaltaan tasainen ja luistamaton ja tilat ovat helposti hahmotettavissa esimerkiksi tummuuskontrastien avulla.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Asunnon wc- ja pesutila 

Asunnon wc- ja pesutilan mitoitusvaatimus on sidottu esteettömyysasetuksen 7 §:ssä säädettävään hissivaatimukseen. Vaatimus siis koskee asuntoja vain sellaisessa rakennuksessa, johon on asennettava hissi. 

Vähintään yhden wc- ja pesutilan vaatimus tarkoittaa, että asunnossa on oltava vähintään yksi asetuksen vaatimukset täyttävä wc-tila ja vähintään yksi asetuksen vaatimukset täyttävä pesutila, jotka voivat sijaita yhdessä tai erikseen. Esimerkiksi asunnossa voi olla yksi wc- ja pesutilan yhdistelmä, jossa on halkaisijaltaan vähintään 1300 mm vapaa tila ja jossa kiinteät kalusteet on sijoitettu siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä, ja lisäksi wc-tila, johon ei kohdistu mitoitusvaatimusta. 

Halkaisijaltaan vähintään 1300 mm vapaa tila tarkoittaa esteistä vapaata tilaa lattiatasosta 2000 mm korkeuteen saakka. Vapaa tila ei auta wc- ja pesutilan käytössä, jos se sijaitsee kalusteiden käytön kannalta väärässä paikassa. Kiinteillä kalusteilla tarkoitetaan kalusteita, joiden kiinnitys läpäisee tilan vedeneristyksen lattiassa tai seinällä. Asuinhuoneiston wc- ja pesutilassa olevaa pesukonevarausta ei rinnasteta kiinteään kalusteeseen. 

Asunnon wc- ja pesutila on varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi, kun seinän rakenne mahdollistaa tukikaiteiden kiinnittämisen. Wc- ja pesutilan seinärakenteet on suositeltavaa rakentaa kokonaan sellaisiksi, että tukikaiteita voidaan tarvittaessa lisätä. Tukikaiteiden lisäksi tyypillisiä varusteita ovat mm. wc-istuimen käsituet.
Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitetun asunnon wc- ja pesutila.

Asunnon, joka on tarkoitettu palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteiselle tarkoitettuun tuettuun asumiseen, mitoituksessa otetaan huomioon liikkumis- ja toimimisesteisten asukkaiden tarpeet ja mahdollisuus avustajien toimintaan eri tilanteissa. Näiden asuntojen wc- ja pesutilojen mitoitusta ei ole sidottu hissivaatimukseen vaan ainoastaan niiden käyttötarkoitukseen. Säännös ei myöskään ole sidoksissa siihen, saako rakennuskohde julkista tukea vai ei. Siten myös palveluasuntomarkkinoilla toimivien kaupallisten toimijoiden rakennuttamissa asunnoissa on huomioitava liikkumis- ja toimimisesteisten asukkaiden tarpeet ja toimiminen avustajan kanssa. Vähintään yhden wc- ja pesutilan vaatimus, kiinteiden kalusteiden sijoitus, ks. edellä Asunnon wc- ja pesutila.

Halkaisijaltaan vähintään 1500 mm vapaa tila tarkoittaa esteistä vapaata tilaa lattiatasosta 2000 mm korkeuteen saakka. Wc-istuimen vierellä tulee olla vähintään 800 mm vapaata tilaa lattiatasosta 2000 mm korkeuteen saakka, jotta liikkumisesteinen henkilö voi sijoittaa pyörätuolin wc-istuimen viereen sivuttaisen siirtymisen mahdollistamiseksi. Tähän vapaaseen tilaan voi sijoittaa esimerkiksi suihkun ilman suihkuallasta ja kiinteää suihkuseinää.
Wc-istuin suositellaan sijoitettavan takaa irti seinästä, mikä helpottaa pyörätuolin sijoittamista riittävän taakse wc-istuimen vierellä, vaikkei asetus sitä edellytäkään. 
Wc- ja pesutila on varustettavissa liikkumisesteiselle henkilölle hänen tarpeidensa mukaan, kun mm. seinät ovat rakenteeltaan sellaiset, että niihin voidaan tarvittaessa lisätä tukikaiteita. Wc- ja pesutilan seinärakenteet on suositeltavaa rakentaa kokonaan sellaisiksi, että tukikaiteita voidaan tarvittaessa lisätä. Tukikaiteiden lisäksi tyypillisiä varusteita ovat mm. wc-istuimen käsituet.

Opiskelija- ja nuorisoasunnon wc- ja pesutila 

Opiskelija- ja nuorisoasuntojen wc- ja pesutiloihin sovelletaan vapaan tilan mitoitusvaatimusta vain 5 %:n osalta. Poikkeuksen soveltumisen kussakin yksittäistapauksessa ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Vapaan tilan mitoituksen ja varustelun ohjeiden osalta ks. edellinen kohta, Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitetun asunnon wc- ja pesutila. 

Rakennuksen yleisissä tiloissa on oltava lisäksi 10 §:n mukainen wc-tila, johon on pääsy rakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä. Pääsy tähän tilaan tulee järjestää rakennuksen sisäiseltä kulkuväylältä, jotta se olisi aidosti vierailijoiden käytettävissä. Näin ollen esimerkiksi saunaosaston wc ei sovellu tähän, jos se ei ole yleisesti käytettävissä myös saunan ollessa varattuna.

Asukkaiden yhteiset pukuhuone-, pesu- ja saunatilat asuinrakennuksessa 

Liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuvat pukuhuone-, pesu- ja saunatilat suunnitellaan siten, että ne muodostavat helposti käytettävän kokonaisuuden. Mikäli asuinkerrostalossa on useita sauna-, pesuhuone- ja pukuhuonetiloja, riittää että yksi tällainen kokonaisuus soveltuu liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Pukuhuone-, pesu- ja saunatilojen soveltumisesta liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille mitoituksen ja varusteiden osalta on annettu yksityiskohtaisempia suunnitteluohjeita RT-ohjekorteissa.

10 § Wc-tila muussa kuin asuinrakennuksessa

Esteettömyysasetus

Muussa rakennuksessa kuin asuinrakennuksessa on oltava sen käyttötarkoitus, toiminnalliset kokonaisuudet ja kulkuyhteyksien pituus huomioon ottaen tarpeellinen määrä tarkoituksenmukaisesti sijoitettuja wc-tiloja, jotka soveltuvat pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjille. Edellä tarkoitettujen wc-tilojen on sijaittava siten, ettei käyttäjän ja avustajan sukupuoli vaikuta mahdollisuuteen käyttää niitä, ja ne on merkittävä liikkumisesteisen tunnuksella.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa wc-tilassa on oltava halkaisijaltaan vähintään 1 500 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet on sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Lisäksi wc-istuimen kummallakin puolella on oltava vapaata tilaa vähintään 800 millimetriä. Vaihtoehtoisesti voidaan sijoittaa lähekkäin kaksi wc-tilaa, joissa toisessa on wc-istuimen vasemmalla ja toisessa oikealla puolella vapaata tilaa vähintään 800 millimetriä. Wc-istuin on sijoitettava 200–300 millimetrin etäisyydelle takaseinästä.

Wc-tila on varustettava liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi. Jos rakennuksessa on valvontajärjestelmä, wc-tilasta on oltava turvahälytysyhteys valvontaan.

Perustelumuistio

Pykälässä säädettäisiin wc-tilan mitoituksesta, sijoittelusta ja varustelusta muussa kuin asuinrakennuksessa, eli sellaisessa muussa rakennuksessa, jota säännös 1 §:n mukaan koskee. Ehdotus vastaisi pääosin nykyisiä F1:n määräyksiä 3.2.1 ja 3.2.2. ja niihin liittyviä ohjeita. 
Ehdotetun 1 momentin mukaan pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuvien wc-tilojen tarpeellinen määrä riippuisi rakennuksen käyttötarkoituksesta, toiminnallisista kokonaisuuksista ja kulkuyhteyksien pituudesta. Esimerkiksi kokoontumistiloissa on tarpeen varautua suurempaan yhtäaikaiseen käyttäjämäärään kuin palvelu- tai toimistotiloissa. Toisaalta esimerkiksi varastorakennuksessa ei välttämättä ole lainkaan wc-tiloja. Tällöin ei olisi tarvetta myöskään esteettömälle wc-tilalle. Pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuvat wc-tilat olisi sijoitettava tarkoituksenmukaisesti, mikä tarkoittaa, että kulkuyhteys wc-tilaan ei saa muodostua kohtuuttoman pitkäksi tai hankalaksi pyörätuolin tai pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle. Mikäli tilasta ei ole toiminnallista yhteyttä rakennuksen esteettömiin wc-tiloihin, sijoitetaan asianomaisen tilan yhteyteen pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuva wc-tila. Lisäksi wc-tilojen olisi sijaittava siten, ettei käyttäjän ja avustajan sukupuoli vaikuta mahdollisuuteen käyttää niitä, ja ne olisi merkittävä liikkumisesteisen tunnuksella. Sukupuolesta riippumattomalla sijoittelulla varmistetaan, että wc-tilan käyttö on mahdollista riippumatta siitä, ovatko pyörätuolilla tai pyörällisellä kävelytelineellä liikkuva henkilö ja hänen avustajansa samaa sukupuolta keskenään vai eivät.

Pykälän 2 momentin mukaan pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuvassa wc-tilassa olisi oltava halkaisijaltaan vähintään 1 500 millimetriä vapaa tila. Kiinteät kalusteet olisi sijoitettava vapaaseen tilaan nähden siten, että liikkumisesteinen henkilö voi käyttää niitä. Vapaa tila tarvitaan pyörätuolia tai pyörällisen kävelytelineen käyttöä sekä mahdollista avustajaa varten. Lisäksi tällaisessa wc-tilassa olisi oltava wc-istuimen kummallakin puolella vähintään 800 millimetriä vapaata tilaa. Tila tarvitaan pyörätuolista tai pyörälliseltä kävelytelineeltä wc-istuimelle siirtymistä varten. Osa mainittujen apuvälineiden käyttäjistä siirtyy vasemmalta ja osa oikealta puolelta. Tästä syystä vapaata tilaa on oltava wc-istuimen molemmilla puolilla. Vaihtoehtoisesti voitaisiin sijoittaa lähekkäin kaksi wc-tilaa, joissa toisessa on wc-istuimen vasemmalla ja toisessa oikealla puolella vähintään 800 millimetriä vapaata tilaa. Samoin kuin muualla asetuksessa, tässäkin vapaa tila tarkoittaa esteistä vapaata tilaa 2 metrin korkeuteen saakka. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että wc-istuin on sijoitettava 200–300 millimetrin etäisyydelle takaseinästä. Seinän ja wc-istuimen väliin jäävä tila mahdollistaa pyörätuolin peruuttamisen siten, että siitä on mahdollista siirtyä wc-istuimelle tai avustajan on mahdollista avustaa siirtymisessä wc-istuimelle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuvan wc-tilan varustelusta. Wc-tila olisi varustettava liikkumisesteiselle henkilölle sopivaksi. Liikkumisesteisen henkilön tarvitsemia varusteita ovat muun muassa wc-istuimen käsituet sekä tukikaiteet. Wc-tilasta olisi lisäksi oltava turvahälytysyhteys valvontaan, mikäli rakennuksessa on valvontajärjestelmä. Nykyisin tämä vaatimus on F1:ssä ohjeena.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Wc-tilojen sijainti ja määrä 

Pyörätuolin tai pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjille soveltuvien wc-tilojen sijoittelun lähtökohtana on, että wc-tila sijaitsee samassa kerroksessa toiminnallisen tilan kanssa ja wc-tilaan on esteetön kulkuväylä. Sen tulee olla helposti havaittava, pinnaltaan tasainen ja luistamaton sekä pituudeltaan kohtuullinen verrattuna kulkuväylään muihin wc-tiloihin. Kun wc-tilaan pääsee suoraan aulasta, käytävästä tai muusta vastaavasta tilasta, sen sijainti on käyttäjän ja avustajan sukupuolesta riippumaton. Ovet suunnitellaan siten, että ne ovat helppoja avata. 

Wc-tilojen määrä ja sijoittelu riippuvat rakennuksen käyttötarkoituksesta ja käyttäjien määrästä. Esimerkiksi kokoontumistiloissa varaudutaan suurempaan yhtäaikaiseen käyttäjämäärään kuin palvelu- tai toimistotiloissa. Mikäli liikkumisesteiselle henkilölle soveltuvia wc-tiloja on useampia saman toiminnallisen tilan yhteydessä, voi osan niistä sijoittaa sukupuolten mukaisiin wc-tilaryhmiin.

Wc-tilan merkitseminen 

Wc-tila merkitään liikkumisesteisen tunnuksella eli kansainvälisellä pyörätuolitunnuksella (ks. Kuva 2), jossa on selkeä tummuuskontrasti ja joka on myös tuntoaistilla havaittava. Wc-tilojen kätisyys eli kummalla puolella wc-istuinta on pyörätuolille tarkoitettu vapaa tila, on hyvä esittää opasteessa. Tarkempia ohjeita esteettömän wc-tilan merkitsemisestä on opasteita käsittelevissä RT-ohjekorteissa.

Oven vapaa leveys 

Esteettömyysasetuksen 4 §:n ensimmäisen momentin mukaan wc-tilan oven vapaan leveyden on oltava vähintään 850 mm.

Vapaa tila 

Vapaa tila tarkoittaa esteistä vapaata tilaa lattiatasosta 2000 mm korkeuteen saakka. Halkaisijaltaan vähintään 1500 mm vapaa tila tarvitaan pyörätuolin tai pyörillä varustetun kävelytelineen käyttöä ja kääntymistä sekä mahdollista avustajaa varten. Vapaa tila ei auta wc- ja pesutilan käytössä, jos se sijaitsee kalusteiden käytön kannalta väärässä paikassa. Wc-tilan suunnittelussa on otettava huomioon, että vapaata tilaa jää riittävästi rakenteista (mm. hormit) sekä kiinteistä kalusteista ja varusteista huolimatta (mm. roska-astiat, käsipyyhetelineet, pöytätasot, kiinteät hoitopöydät ja kiinteät tukikaiteet). 

Wc-istuimen vierellä tulee olla vähintään 800 mm vapaata tilaa, jotta liikkumisesteinen henkilö voi sijoittaa pyörätuolin wc-istuimen viereen sivuttaisen siirtymisen mahdollistamiseksi. Vapaa tila tarkoittaa tässäkin esteistä vapaata tilaa lattiatasosta 2000 mm korkeuteen saakka. 
Wc-istuin tulee sijoittaa takaa 200–300 mm irti seinästä, jolloin pyörätuolin saa sijoitettua riittävän taakse wc-istuimen vierellä. Syvyyssuunnassa vapaa tila tarvitaan näin ollen vähintään 800 mm levyisellä alueella istuimen vierellä, ei ainoastaan wc-istuimen takana. Tila helpottaa myös avustajan toimimista siirtymistilanteissa. Wc-istuimen sijoittamisessa kannattaa ottaa huomioon myös wc-istuimien käsitukien pituus, erityisesti niiden ulottuminen riittävän pitkälle wc-istuimen etureunaan nähden.

Varusteet 

Liikkumisesteisen henkilön tarvitsemia varusteita ovat mm. wc-istuimen käsituet sekä tukikaiteet. Muidenkin varusteiden sijoittelussa otetaan huomioon, että ne ovat liikkumisesteisen henkilön käytettävissä.
Wc-tila varustetaan turvahälytyksellä avun saamiseksi. Turvahälytykseen liitetään sekä tilassa että tilan ulkopuolelle kuuluva ja näkyvä ääni- ja valomerkki. Hälytyspainikkeiden sijainti suunnitellaan siten, että painikkeisiin ulottuu wc-istuimelta ja myös lattialta, mikäli henkilö on kaatunut tai pudonnut lattialle eikä pääse nousemaan. Myös palautuspainike sijoitetaan pyörätuolinkäyttäjän ulottuville. Suositeltava sijoituskorkeus on 900–1100 mm. Jos rakennuksessa on valvontajärjestelmä, wc-tilasta on oltava turvahälytysyhteys valvontaan.

11 § Muu hygieniatila muussa kuin asuinrakennuksessa

Esteettömyysasetus

Muussa rakennuksessa kuin asuinrakennuksessa olevista pukuhuone-, pesu-, sauna- ja uima-allastiloista osan on sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvat tilat on varustettava liikkumisesteisen tunnuksella. Jos rakennuksessa on valvontajärjestelmä, liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvista tiloista on oltava turvahälytysyhteys valvontaan.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään uimahalli-, kylpylä-, palvelukeskus-, oppilaitos- ja muussa vastaavassa rakennuksessa vähintään yhtä puku- ja pesutilakokonaisuutta on voitava käyttää liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön ja hänen avustajansa sukupuolesta riippumatta.

Liikkumisesteisen henkilön pääsy uima-altaaseen 2 momentissa tarkoitetussa rakennuksessa on järjestettävä henkilöiden nostoon tarkoitetulla, itsenäisesti käytettävissä olevalla laitteella.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muussa kuin asuinrakennuksessa sijaitsevaa muuta hygieniatilaa kuin wc-tilaa koskevista esteettömyysvaatimuksista. Muulla rakennuksella kuin asuinrakennuksella tarkoitetaan rakennustyyppejä, joita säännös 1 §:n mukaan koskee. Ehdotus täsmentäisi nykyistä F1:n määräystä 3.2.3. Ehdotetun 1 momentin mukaan muussa rakennuksessa kuin asuinrakennuksessa olevista pukuhuone-, pesu-, sauna- ja uima-allastiloista osan olisi sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle tarkoittaa tässä yhteydessä muun muassa mitoitusta ja varustelua sekä sitä, että liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuvat uima-allas-, pukuhuone-, pesu- ja saunatilat muodostavat helposti käytettävän kokonaisuuden. Lisäksi liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvat tilat olisi ehdotetun 1 momentin mukaan varustettava liikkumisesteisen tunnuksella ja jos rakennuksessa on valvontajärjestelmä, liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvista tiloista olisi oltava turvahälytysyhteys valvontaan. Nykyisin tämä vaatimus on F1:ssä ohjeena.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin uimahalli-, kylpylä-, palvelukeskus-, oppilaitos- ja muuta vastaavaa rakennusta koskevasta lisävaatimuksesta. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, näissä rakennuksissa vähintään yhtä puku- ja pesutilakokonaisuutta olisi voitava käyttää liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön ja hänen avustajansa sukupuolesta riippumatta. Vaatimus on tarpeen, jotta eri sukupuolta olevat avustettava henkilö ja hänen avustajansa voivat käyttää samoja tiloja. Puku- ja pesutilakokonaisuudella tarkoitetaan, että sukupuolesta riippumattomassa tilassa on oltava vastaavat toiminnot kuin muissa tiloissa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että liikkumisesteisen henkilön pääsy uima-altaaseen 2 momentissa tarkoitetussa rakennuksessa on järjestettävä henkilöiden nostoon tarkoitetulla itsenäisesti käytettävissä olevalla laitteella. Pääsy uimaaltaaseen on keskeistä ainakin matkauintiin tarkoitetussa altaassa ja terapia-altaassa, mutta mahdollisesti myös muissa, riippuen tilan käyttötarkoituksesta. Ehdotettu vaatimus täsmentäisi nykyistä F1:n vaatimusta uima-altaaseen pääsystä.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuvat hygieniatilat

Soveltuminen liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle tarkoittaa tässä yhteydessä muun muassa mitoitusta ja varustelua sekä sitä, että liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle soveltuvat uima-allas-, pukuhuone-, pesu- ja saunatilat muodostavat helposti käytettävän kokonaisuuden. Tilojen merkitsemiseen käytetään liikkumisesteisen tunnusta eli kansainvälistä pyörätuolitunnusta, joka on selkeäkontrastinen ja myös tuntoaistilla havaittava (ks. Kuva 2). Näiden kokonaisuuksien yhteyteen on hyvä sijoittaa myös pyörätuolin tai pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle soveltuvia wc-tiloja. 

Tila varustetaan turvahälytyksellä avun saamiseksi. Jos rakennuksessa on valvontajärjestelmä, liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvista tiloista on oltava turvahälytysyhteys valvontaan. Turvahälytykseen on hyvä liittyä sekä tilassa että tilan ulkopuolelle kuuluva ja näkyvä ääni- ja valomerkki sekä käytön ohjeistus. 

Kun puku- ja pesutilakokonaisuuteen pääsee suoraan aulasta, käytävästä tai muusta vastaavasta tilasta, sen sijainti on käyttäjän ja avustajan sukupuolesta riippumaton.

Liikkumisesteisen henkilön pääsy uima-altaaseen 

Liikkumisesteisen henkilön pääsy uima-altaaseen 2 momentissa tarkoitetussa rakennuksessa on järjestettävä henkilöiden nostoon tarkoitetulla, itsenäisesti käytettävissä olevalla laitteella. Pääsy uima-altaaseen on keskeistä ainakin matkauintiin tarkoitetussa altaassa ja terapia-altaassa, mutta mahdollisesti myös muissa, riippuen tilan käyttötarkoituksesta. Uima-altaaseen siirtymiseen itsenäisesti suihkupyörätuolilla soveltuu esimerkiksi vedenpaineella toimiva nostotasotyyppinen hissi. Tason suositeltu leveys on vähintään 900 mm ja pituus vähintään 1400 mm.

12 § Kokoontumistilat

Esteettömyysasetus

Jos katsomossa, auditoriossa, juhla-, kokous- tai ravintolasalissa, opetustilassa tai muussa vastaavassa kokoontumistilassa tai yleisön palvelutilassa on äänentoistojärjestelmä, siinä on oltava induktiosilmukka tai muu vastaava äänensiirtojärjestelmä.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa tilassa on kiinteät istuimet, esteettömien sisääntuloväylien on johdettava useammalle kuin yhdelle istuinriville, ja niille on sijoitettava riittävä määrä pyörätuolipaikkoja.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokoontumistiloja koskevista erityisistä esteettömyysvaatimuksista. On huomattava, että asetuksessa säädetyt vaatimukset esimerkiksi kulkuväylien leveydestä ja tasoeroista koskevat myös kokoontumistiloja. 
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta asentaa momentissa lueteltuihin tiloihin erityisesti kuulovammaisille henkilöille tarkoitettu äänensiirtojärjestelmä, jos kyseisessä tilassa on äänentoistojärjestelmä. Vaatimus kohdistuisi tiloihin, joissa on kiinteä äänentoistojärjestelmä. Yleisin äänensiirtojärjestelmä on induktiosilmukka. Nykyisen F1:n määräykseen 3.3.1 sisältyy vastaava säännös. Asetuksen tarkoittamia yleisön palvelutiloja ovat muun muassa asiakkaiden vastaanottotila ja vierailijoiden neuvontapiste. Meluntorjunnasta ja ääniolosuhteista rakennuksessa säädetään tarkemmin MRL:n 117 f §:n nojalla annetussa asetuksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kokoontumistilan pyörätuolipaikkojen sijoittelusta ja niille johtavista esteettömistä sisääntuloväylistä. Ehdotettu säännös vastaa pääasiassa nykyisen F1:n määräystä 3.3.1. Säännöksen sanamuoto, joka velvoittaa sijoittamaan pyörätuolipaikkoja eri istuinriveille, edistää liikkumisesteisten henkilöiden yhdenvertaisuutta muiden kokoontumistilan käyttäjien kanssa. Pyörätuolipaikkojen määrää ei asetuksessa ehdoteta säädettäväksi, koska tarpeellinen määrä riippuu pitkälti tilan käyttötarkoituksesta. Laskentaohjeita löytyy muun muassa RT-ohjekorteista ja esteettömyysoppaista.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Kokoontumistilat ja yleisön palvelutilat 

Asetuksen tarkoittamat kokoontumistilat ja yleisön palvelutilat sijaitsevat 1 §:ssä mainituissa rakennuksissa. Asetuksen tarkoittamia yleisön palvelutiloja ovat esimerkiksi asiakkaiden vastaanottoja palvelutila, vierailijoiden neuvontapiste sekä joukkoliikenteen asemien odotustilat.

Äänensiirtojärjestelmä 

Asetus edellyttää kiinteiden äänentoistojärjestelmien varustamista äänensiirtojärjestelmillä. Mikäli tilan koko tai muut ominaisuudet eivät mahdollista hyviä kuunteluolosuhteita kuulovammaisille henkilöille, tila kannattaa varustaa induktiosilmukalla tai muulla äänensiirtojärjestelmällä, vaikka kiinteää äänentoistojärjestelmää ei olisikaan. Tällainen tilanne on esimerkiksi ns. palvelupistesilmukka yleisön palvelutilassa.
Induktiosilmukalla varustettu tila merkitään kansainvälisellä induktiosilmukan tunnuksella. Induktiosilmukkajärjestelmän ominaisuuksia on tarkemmin määritelty eurooppalaisessa IEC-standardissa (IEC 60118-4). Ohjeita induktiosilmukasta on mm. RT-ohjekorteissa.

Asetuksen tarkoittamien tilojen huoneakustiikasta säädetään tarkemmin ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen ääniympäristöstä (796/2017). 

Esteettömät sisääntuloväylät ja pyörätuolipaikat 

Esteettömillä sisääntuloväylillä tarkoitetaan kokoontumistilan katsomoon johtavia kulkuväyliä. Esteettömien sisääntuloväylien tulee johtaa useammalle kuin yhdelle istuinriville paikanvalinnan mahdollisuuden turvaamiseksi myös liikkumisesteiselle henkilölle. 
Pyörätuolipaikkojen riittävä määrä riippuu tilan käyttötarkoituksesta, mutta lähtökohtaisesti niitä tulee aina olla. Ohjeita pyörätuolipaikkojen määrästä on mm. RT-ohjekorteissa. 
Asetuksen 6 § Rakennuksen muut tilat mukaan muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen tilojen sekä niiden kiinteän kalustuksen ja varustuksen edellytetään soveltuvan liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle. Esimerkiksi kokoontumistilan istuimet ovat näkövammaisen henkilön löydettävissä, kun paikka- ja rivimerkintä erottuu selkeänä tummuuskontrastina ja on havaittavissa myös tuntoaistilla.

13 § Majoitustilat

Esteettömyysasetus

Hotellirakennuksessa ja muussa vastaavassa majoitusrakennuksessa on vähintään viisi prosenttia majoitustiloista, kuitenkin vähintään yhden majoitustilan, sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle sekä hänen avustajalleen. Tällaisessa majoitustilassa on oltava 9 §:n 2 momentissa säädetyn mukainen wc- ja pesutila. Vähintään puolet näistä wc- ja pesutiloista, kuitenkin vähintään yksi, on varustettava liikkumisesteisille henkilöille sopiviksi ja muiden on oltava tarvittaessa varustettavissa tällaisiksi.

Perustelumuistio

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi esteettömien majoitustilojen määrää koskevasta vähimmäisvaatimuksesta ja tällaisten majoitustilojen mitoituksesta. On huomattava, että asetuksessa säädetyt vaatimukset esimerkiksi kulkuväylien leveydestä ja tasoeroista koskevat myös majoitustiloja. Majoitustilalla tarkoitetaan hotellihuonetta, huoneistoa tai muuta vastaavaa majoitusta varten varattavaa yksikköä. Lähes vastaava säännös sisältyy nykyisen F1:n määräykseen 3.4.1. Nykyisessä määräyksessä esteettömien majoitustilojen vähimmäismäärä riippuu tarpeesta. Tätä säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että vähimmäismäärä olisi viisi prosenttia majoitustiloista, kuitenkin aina vähintään yksi majoitustila. Tämän arvioidaan selkeyttävän nykyistä vaatimusta. Vähintään viiden prosentin vaatimus on suhteutettu arvioituun vammaisten henkilöiden osuuteen väestöstä, joka on noin 3,8–4,6 prosenttia tai 14 prosenttia riippuen käytetystä vammaisen henkilön määritelmästä. Tarvetta esteettömille majoitustiloille lisää myös iäkkäiden henkilöiden määrän ja osuuden kasvu. Esteettömältä majoitustilalta edellytettäisiin soveltuvuutta pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle sekä hänen avustajalleen. Soveltuvuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan, että tilaa jää kalusteiden sijoittelun jälkeen riittävästi pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle ja mahdolliselle avustajalle. Tilaa tarvitaan muun muassa sängyn vieressä henkilön itsenäiseen tai avustettuun sänkyyn nousemiseen. Lisäksi edellytettäisiin, että majoitustilan wc- ja pesutila olisi 9 §:n 2 momentin mukainen, eli mitoitukseltaan tavanomaista väljempi. Vähintään puolet esteettömissä majoitustiloissa sijaitsevista wc- ja pesutiloista olisi varustettava liikkumisesteiselle henkilölle ja muiden olisi oltava tarvittaessa varustettavissa sellaisiksi. Liikkumisesteisen henkilön tarvitsemia varusteita ovat esimerkiksi wc-istuimen käsituet sekä tukikaiteet.

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen esteettömyydestä 

Liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuva majoitustila 

Majoitustilalla tarkoitetaan hotellihuonetta, huoneistoa tai muuta vastaavaa majoitusta varten varattavaa yksikköä. Liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle sekä hänen avustajalleen soveltuvien majoitustilojen osalta on hyvä huomioida myös erilaiset huonetyypit, jotta ne ovat mahdollisimman yhdenvertaisesti käytettävissä. Majoitushuoneen numero suositellaan merkittäväksi koho- ja pistekirjoituksella. 

Esteettömältä majoitustilalta edellytetään soveltuvuutta pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle sekä hänen avustajalleen. Soveltuvuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan, että tilaa jää kalusteiden sijoittelun jälkeen riittävästi pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen käyttäjälle ja mahdolliselle avustajalle. Tilaa tarvitaan muun muassa sängyn vieressä henkilön itsenäiseen tai avustettuun siirtymiseen sänkyyn ja sieltä pois. Myös kalusteiden ja varusteiden sijoittelussa otetaan huomioon tilan esteetön käyttö. 
Lisäksi edellytetään, että majoitustilassa on oltava 9 §:n 2 momentin mukainen wc- ja pesutila. Vähintään puolet esteettömissä majoitustiloissa sijaitsevista wc- ja pesutiloista on varustettava liikkumisesteiselle henkilölle ja muiden on oltava tarvittaessa varustettavissa sellaisiksi. Liikkumisesteisen henkilön tarvitsemia varusteita ovat esimerkiksi tukikaiteet sekä wc-istuimen käsituet. Ks. myös Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitetun asunnon wc- ja pesutila.

Määritelmistä

Liikkumis- ja toimimisesteinen henkilö

Ympäristöministeriön ohje

Tässä ohjeessa liikkumis- ja toimimisesteisillä henkilöillä tarkoitetaan henkilöitä, joiden kyky liikkua tai toimia itsenäisesti on korkean iän, sairauden, vamman tai muun syyn takia heikentynyt väliaikaisesti tai pysyvästi.

Liikkumisesteinen henkilö

Ympäristöministeriön ohje

Liikkumisesteisiä henkilöitä ovat mm. pyörätuolin ja pyörillä varustetun kävelytelineen tai muun
liikkumisen apuvälineen käyttäjät sekä henkilöt, joilla on rajoitteita käsien käyttämisessä. Liikkumisen apuväline voi olla käsikäyttöinen tai sähkökäyttöinen.

Toimimisesteinen henkilö

Ympäristöministeriön ohje

Toimimisesteisiä ovat mm. henkilöt, joilla on näkemisen, kuulemisen, muistamisen, ymmärtämisen tai hahmottamisen haasteita.

Pyörätuoli

Ympäristöministeriön ohje

Mitä tässä ohjeessa sanotaan pyörätuolista, koskee myös pyörillä varustettua kävelytelinettä kuten esimerkiksi ns. rollaattoria.

Wc- ja pesutila

Ympäristöministeriön ohje

Mitä tässä ohjeessa sanotaan wc- ja pesutilasta, koskee myös kuivakäymälää ja kemialliseen tms. järjestelmään perustuvaa käymälää.

Ulkotilassa sijaitseva kulkuväylä

Perustelumuistio

Ulkotilassa sijaitsevalla kulkuväylällä tarkoitetaan tässä maanvaraista kulkuväylää.

Ympäristöministeriön ohje

Ulkotilassa sijaitsevalla kulkuväylällä tarkoitetaan maanvaraista kulkuväylää.

Luiska

Ympäristöministeriön ohje

Luiskalla tarkoitetaan liikkumis- ja toimimisesteisille tarkoitettua (portaan korvaavaa) kulkuyhteyttä tasojen välillä. Luiska on kulkuväylän osa.

Pientalo

Perustelumuistio

Pientaloja ovat muun muassa omakoti- ja paritalot sekä kaupunkipientalot eli niin sanotut townhouset sekä rivitalot.

Ympäristöministeriön ohje

Pientaloja ovat erillispientalot ja kytketyt pientalot eli omakoti- ja paritalot sekä kaupunkipientalot ja rivitalot. Kaupunkipientalolla tarkoitetaan viereiseen asuntoon kytkettyä, yleensä kaksi- tai kolmikerroksista kaupunkimaista omakotitaloa. Kaupunkipientaloissa ei ole rivitaloille tyypillisiä yhteispihoja tai -kulkuväyliä.

Asuinhuone

Perustelumuistio

Asuinhuoneita ovat muun muassa keittiö, makuuhuone ja olohuone. Asumista palvelevia välttämättömiä tiloja olisivat asunnon wc- ja pesutila ja asuntokohtainen ulkotila kuten parveke tai terassi, mikäli asunnossa sellainen on.

Ympäristöministeriön ohje

Asuinhuone on asuinhuoneistoon kuuluva huonetila, joka on ensisijaisesti tarkoitettu jatkuvaan
asumiskäyttöön. Asuinhuoneita ovat muun muassa keittiö, makuuhuone ja olohuone. Asuin-,
majoitus-, ja työtiloista annetun ympäristöministeriön asetuksen perustelumuistion mukaan
ympärivuotisesti loma-asuntona käytettävissä oleva huoneisto katsotaan asuinhuoneistoksi.

Asumista palveleva välttämätön tila

Perustelumuistio

Asumista palvelevia välttämättömiä tiloja olisivat asunnon wc- ja pesutila ja asuntokohtainen ulkotila kuten parveke tai terassi, mikäli asunnossa sellainen on.

Ympäristöministeriön ohje

Asuinrakennuksessa asumista palvelevana välttämättömänä tilana pidetään asunnon yhtä wc- ja pesutilaa sekä yhtä asuntokohtaista ulkotilaa kuten parveketta tai terassia, silloin kun sellainen liittyy asuntoon.

Asuinrakennuksen käyttöä palveleva tila

Perustelumuistio

Asuinrakennuksessa rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidettäisiin irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa ja talosaunaa sekä muuta kiinteistöllä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa kuten autohallia.

Ympäristöministeriön ohje

Asuinrakennuksessa rakennuksen käyttöä palvelevina tiloina pidetään irtaimiston, lastenvaunujen, apuvälineiden ja ulkoiluvälineiden säilytystilaa, jätehuonetta, talopesulaa, kuivaushuonetta ja talosaunaa sekä muuta kiinteistöllä asukkaan käyttöön tarkoitettua tilaa kuten autohallia. Hissiyhteyden ulottamisen osalta asuinrakennuksen käyttöä palvelevana tilana pidetään edellisten lisäksi myös asukkaiden yhteiseen käyttöön tarkoitettua kattoterassia. Rakennukseen johtavan kulkuväylän osalta tällaisena tilana ja alueena pidetään lisäksi leikkipaikkoja, oleskelualueita sekä autoja pyöräpaikkoja, riippumatta siitä missä ne ovat.

Selviytymiskerros

Ympäristöministeriön ohje

Selviytymiskerroksella tarkoitetaan pientalon toteutusta siten, että sisäänkäynti on esteetön ja
sisääntulokerros sisältää esteettömän wc- ja pesutilan sekä keitto- ja oleskelutilan, jossa on myös mahdollisuus nukkumiseen.

Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitettu asunto

Perustelumuistio

Palveluasuminen ja tuettu asuminen viittaavat sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuihin asumispalvelun muotoihin. Tuetun asumisen osalta tätä on haluttu vielä täsmentää siten, että kyse on sellaisesta tuetusta asumisesta, joka edellyttää väljempää mitoitusta.

Ympäristöministeriön ohje

Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitettu
asunto viittaavat sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuihin asumispalvelun muotoihin. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisia asumispalveluja palvelu- ja tukiasunnoissa annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Tuki- ja palveluasumista saavat ikäihmiset, vammaiset, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat.

Palveluasuminen

Perustelumuistio

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan kunnallisena sosiaalipalveluna on järjestettävä muun muassa asumispalveluja. Asumispalveluista säädetään tarkemmin lain 21 §:ssä. Sen mukaan asumispalveluja järjestetään henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia suhteessa palveluihin, jotka edellyttävät muuttamista ja sisältävät sekä asumisen että palvelut.

Palveluihin sisältyvät asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti.

Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja.

Ympäristöministeriön ohje

Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. 
Esteettömyysasetuksessa kaikille väestöryhmille tarkoitettu palveluasuminen (mukaan lukien
tehostettu palveluasuminen) kuluu 6 §:n ja 9 §:n soveltamisalaan.

Tuettu asuminen

Perustelumuistio

Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai siihen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla.

Ympäristöministeriön ohje

Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Tuetun asumisen osalta kyse on sellaisesta liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille tarkoitetusta tuetusta asumisesta, joka edellyttää esimerkiksi apuvälineiden käytön tai avustajan läsnäolon vuoksi väljempää mitoitusta. Tuettu asuminen voi uudistuotannossa sijoittua koko asuinrakennuksen lisäksi myös esimerkiksi lähekkäin sijoitettuihin asuntoryhmiin tai yksittäisiin asuntoihin, jotka kohdistetaan liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille. Myös ns. senioritalot ja saman tyyppiset ikääntyneille tarkoitetut asuinrakennukset kuuluvat soveltamisalaan.

Majoitustila

Perustelumuistio

Majoitustilalla tarkoitetaan hotellihuonetta, huoneistoa tai muuta vastaavaa majoitusta varten varattavaa yksikköä.

Ympäristöministeriön ohje

Majoitustila on kalustettu huonetila (hotellihuone, huoneisto tai muut vastaava majoitusta varten varattava yksikkö), joka on ensisijaisesti tarkoitettu tarjottavaksi ammattimaisesti tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille.