Rakennus­tuotteet

Rakennustuotteiden on oltava turvallisia ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia eivätkä ne saa aiheuttaa haittaa terveydelle. Rakennustuotteet ovat kelpoisia rakentamisessa käytettäväksi silloin, kun ne täyttävät maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla säädetyt olennaiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat

  • rakenteiden lujuutta ja vakautta
  • paloturvallisuutta
  • terveellisyyttä
  • käyttöturvallisuutta
  • esteettömyyttä
  • meluntorjuntaa ja ääniolosuhteita sekä
  • energiatehokkuutta

Rakennustuotteita ovat sellaiset tuotteet, jotka tulevat kiinteäksi osaksi rakennusta, kuten betonielementit, ikkunat, teräsrakenteet ja sahatavara. EU:n rakennustuoteasetus koskee niitä rakennustuotteita, joille on harmonisoitu tuotestandardi tai jolle valmistaja on hakenut eurooppalaisen teknisen arvioinnin (ETA).

Eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun lain 4 §:n mukaan rakennustuotteella tarkoitetaan sellaista pysyvää rakennusosaa, rakennetta tai rakennuskohteeseen kiinteästi liittyvää tarviketta, tuotetta tai laitetta, jolle on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla olennaisia teknisiä vaatimuksia. Rakennustuote voi tarkoittaa myös edellä tarkoitetun tuotteen asentamista varten tarvittavaa osaa.

CE-merkintä

Rakennustuotteiden kelpoisuus osoitetaan CE-merkinnällä, jos tuote kuuluu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai valmistaja on hakenut tuotteelle ETA:n (eurooppalainen tekninen arviointi). CE-merkintä varmistaa, että tuotteiden ominaisuudet ilmoitetaan suoritustasoilmoituksella aina samalla, harmonisoidun tuotestandardin tai ETA:n mukaisella tavalla. Näin suunnittelijat ja kuluttajat voivat vertailla rakennustuotteita helposti. CE-merkintä helpottaa myös tuotteiden myymistä maasta toiseen.

Tukes ylläpitää rakennus­tuoteyhteys­pistettä

Rakennustuoteyhteyspiste antaa talouden toimijoille (esim. valmistajat, maahantuojat ja jakelijat) tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä tietoa kansallisesta rakentamista koskevasta lainsäädännöstä. Näiden tietojen avulla talouden toimijat voivat arvioida, mitä suoritustasoja CE-merkittävästä rakennustuotteesta kannattaa ilmoittaa, jotta ne voivat myydä rakennustuotetta Suomen markkinoilla. 

Rakennustuotteita koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä sekä rakennustuoteasetuksen (EU) 305/2011 saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta saat tietoa kansallisesta tuoteyhteyspisteestä.

Kansalliset hyväksyntä­menettelyt

Ainoastaan sellaisille rakennustuotteille, joille ei ole määritelty Euroopan tasoista harmonisoitua tuotestandardia tai euroopplaista teknistä arviointia, voidaan käyttää kansallista hyväksymismenettelyä.

Rakennus­tuotteita koskeva lainsäädäntö

Rakennustuotteita koskevan lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että rakennustuotteista saatava tieto on luotettavaa ja vertailukelpoista, kun suunnittelija ja rakentaja arvioivat tuotteiden soveltuvuutta rakennettavaan kohteeseen. Lainsäädännön tehtävänä on myös edistää rakennustuotteiden myyntiä sekä kotimaan markkinoille että vientiin.

Euroopan unionin rakennus­tuoteasetus

Euroopan unionin asetukset ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä eli niitä sovelletaan sellaisenaan EU:n jäsenmaissa. Rakennustuotteisiin liittyvä keskeinen EU-säädös on niin sanottu EU:n rakennustuoteasetus, joka tuli voimaan kokonaisuudessaan 1.7.2013. Rakennustuoteasetus korvaa rakennustuotedirektiivin 89/106/ETY. Rakennustuoteasetuksessa säädetään kuinka rakennustuotteen ominaisuuksista kerrotaan ja millä edellytyksillä rakennustuotteet voidaan CE-merkitä.
Rakennustuoteasetuksen tavoitteena on tarkkojen ja luotettavien tietojen saanti rakennustuotteiden suoritustasoista ja ominaisuuksista yhteisellä eurooppalaisella tavalla. Asetus selkeyttää CE-merkinnän käyttöä. Lisäksi asetuksen tavoitteena on rakennustuotteiden vapaa liikkuvuus ja kaupanesteiden poistamiseen EU:n sisämarkkinoilla.

Rakennuskohteen perus­vaatimukset

Rakennustuoteasetuksen liitteessä I on lueteltu rakennuskohteen perusvaatimukset. Rakennuskohteen perusvaatimukset muodostavat pohjan luotaessa mandaatteja, jotka ovat toimeksiantoja eurooppalaisille standardisointijärjestöille harmonisoitujen tuotestandardien laatimiseksi. Perusvaatimukset ohjaavat myös eurooppalaisten teknisten arviointien (ETA) laadintaa.

Nämä perusvaatimukset liittyvät seuraaviin asioihin:

  • Mekaaninen lujuus ja vakaus
  • Paloturvallisuus
  • Hygienia, terveys ja ympäristö
  • Käyttöturvallisuus ja esteettömyys
  • Meluntorjunta
  • Energiansäästö ja lämmöneristys
  • Luonnonvarojen kestävä käyttö

Harmonisoidussa tuotestandardissa tai ETA:ssa ei voi olla muita tuotteen ominaisuuksia kuin ne, jotka liittyvät rakennuskohteen perusvaatimuksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston NLF-asetus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 säädetään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta eli niin sanotusta NLF-asetuksesta.

NLF-asetus toimii CE-merkintää koskevan lainsäädännön pohjana. Siinä säädetään akkreditoinnista, markkinavalvonnasta, kolmansista maista tuotavien tuotteiden valvonnasta ja CE-merkinnästä. Asetuksella on säädetty muun muassa vähimmäisvaatimukset markkinavalvonnan järjestämiselle ja toteuttamiselle ja asetuksessa on vahvistettu CE-merkinnän yleiset periaatteet. Se sisältää myös perustiedot CE-merkinnän graafisesta ulkoasusta.

Rakennus­tuotteita koskevat kansalliset säädökset

Laki CE-merkintärikkomuksesta

Laissa CE-merkintärikkomuksesta (187/2010) säädetään edellä mainitussa NLF- asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitetun CE-merkinnän vastaisen käytön seuraamuksista. Lakia sovelletaan CE-merkintärikkomuksiin, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Laki varmistaa osaltaan NLF-asetuksen CE-merkintää koskevan järjestelmän toimivuuden. Rakennustuoteasetuksessa on säädetty hallinnollisista pakkokeinoista, jotka ovat usein tehokkain tapa reagoida CE-merkintärikkomuksiin.

Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä

Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä  (954/2012) tuli voimaan 1.7.2013.  Laki koskee rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun rakennustuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai rakennustuotteelle ei ole eurooppalaista teknistä arviointia. Laki koskee rakennustuotteita, joissa ei edellä mainituilla perusteilla voida käyttää CE-merkintää.

Lain mukaisilla toimenpiteillä voidaan osoittaa, että CE-merkinnän soveltamisalaan kuulumaton rakennustuote täyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset vaatimukset.

Lailla kumotaan rakennustuotteiden hyväksynnästä annettu laki (230/2003).

Ympäristöministeriön asetus eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä

Asetus tarkentaa eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annettua lakia. Asetuksessa säädetään tarkemmin muun muassa kansallisten hyväksymismenettelyjen hakemisesta, niitä koskevista päätöksistä, merkinnöistä ja valvonnasta.