Näkökulmat

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) tuore Euroopan ympäristö 2025 -raportti tarjoaa kattavan tilannekuvan Euroopan luonnon, ilmaston ja kestävyyden tilasta. Joillakin osa-alueilla on edistytty hyvin, mutta ympäristön kokonaistila on edelleen heikko. Monet tavoitteet ovat vaarassa jäädä saavuttamatta. Suomen osalta raportti nostaa esiin sekä vahvuuksia että merkittäviä haasteita. Tilanne vaatii määrätietoisia toimia – ja pitkälti jo tiedämme, mitä ne ovat.

Ympäristön seuranta on yhteiskunnan hiljainen tukipilari – se tarjoaa tietoa, jonka avulla voimme ymmärtää ympäristön tilaa, arvioida vaikutuksiamme ja tehdä kestäviä päätöksiä. Vaikka seuranta on kriittisen tärkeää, sen merkitys jää usein julkisen keskustelun ulkopuolelle. Miten ympäristöseurantaa on kehitetty strategisesti, ja millaisia teknologisia harppauksia on otettu? Entä miltä tulevaisuus näyttää?

Ympäristöministeriön valtakunnallisessa vihreän siirtymän EAKR-rahoitusohjelmassa ollaan puolivälissä, mikä tarkoittaa, että ensimmäisiä tuloksia alkaa valmistua ja toisaalta rahoitusta on vielä jaettavissa. Kehittämishankkeiden tuloksena syntyy esimerkiksi oppaita, toimintamalli-innovaatioita, piloteissa tuotettuja demonstraatioita sekä teknologiaratkaisuja, jotka toivottavasti leviävät laajasti käyttöön. Rahoitusta tarvitsevien hanketoimijoiden on puolestaan tärkeää tunnistaa jo tehty työ ja laatia hanke vastaamaan keskeisiin valtakunnallisiin kehittämistarpeisiin.

Ympäristöministeriön keskeiset teemat ovat vahvasti esillä tulevaisuusselonteossa. Selonteko esittelee planetaaristen rajojen näkökulmasta neljä vaihtoehtoista kehityskulkua kestävyyden vahvistamisesta ekologiseen romahdukseen. Kestävyysmurroksen edistäminen on välttämätöntä kaikissa skenaarioissa, ja se edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja sekä laajaa yhteistyötä.

Kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, sillä maailman luonnonvarojen kulutus on yli kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana ja jatkaa huimaa kasvua. Kiertotalouden green deal -sitoumus on mahdollisuus osallistua suunnanmuutokseen, jonka ei onnistu keltään yksin – ei valtiolta, yrityksiltä eikä kunnilta. Kiertotalouden green deal antaa aitiopaikan Suomen kiertotalousmurrokseen. Sitoutujat voivat verkostoitua muiden edelläkävijöiden kanssa ja saada tukea omalle kiertotaloustyölle.

Ammoniakkipäästöjen vähentäminen on tärkeää, sillä ilmaan haihtunut ammoniakki heikentää ilmanlaatua, rehevöittää maa- ja vesiekosysteemejä sekä vaikuttaa epäsuorasti ilmaston lämpenemiseen. Valtaosa ammoniakkipäästöistä on peräisin maataloudesta. Päästöjen vähentäminen ei ole ongelmatonta, sillä osa keinoista lisää muita päästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä. Hyviä päästövähennyskeinoja ovat eläinten laiduntaminen ja ruokinnan valkuaisoptimointi, sillä niillä on vain vähän ristikkäisvaikutuksia.

Viisi asiantuntijaa vastasi kolmeen kysymykseen ilmastosta. Asiantuntijoiden näkökulmina olivat ilmastovuosi 2024, ilmastonmuutoksen yhteys terveyteen, turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja talouteen sekä kuntien ja alueiden rooli ilmastotyössä.

Ravinteiden kierrätyksen ohjelmassa reagoitiin ajankohtaisiin kriiseihin ja suunnattiin lisäresursseja ruoka- ja energiaomavaraisuuden vahvistamiseen. Ohjelma saavutti näkyviä tuloksia, mutta haastavien tavoitteiden saavuttaminen vaatii vielä uusia keinoja ja vaikuttavuuden lisäämistä. Vuosille 2020–2023 tehty vaikutusarvio valottaa ohjelman onnistumista ja kehitystarpeita vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Rakennuskantamme sisältää moninaisia arvoja, joita ei täysin tunnisteta. Jo rakennetun hyödyntäminen säästää luonnonvaroja ja ehkäisee luontokatoa, jätettä ja ilmastopäästöjä. Samalla säilyy kansallisvarallisuutta ja rakennusperintöä, joka välittää oman aikansa merkityksiä tuleville polville.

Valtion ympäristöhallinto muuttuu lähivuosina merkittävästi. Aluehallintovirastot ja ELY-keskukset lakkautetaan, ja ympäristöhallinto kootaan uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon sekä alueellisiin elinvoimakeskuksiin. Muutos vastaa yhteiskunnallisen toimintaympäristön murrokseen, jossa esimerkiksi maailmanpoliittinen tilanne, uudet teknologiset ratkaisut ja resurssien niukkuus asettavat valtioille ja niiden ympäristöpolitiikalle osin uudenlaisia haasteita.