Ekologinen kompensaatio

Ekologista kompensaatiota kehitetään hallitusohjelman mukaisesti osana luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla.

Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, kun haittoja ei voida estää tai lieventää. Sitä voisi siis käyttää vain tapauksissa, joissa ei ole muuta mahdollista ratkaisua. Hankkeessa tarkastellaan lähemmin, minkälaisissa tapauksissa kompensaatiota voitaisiin hyödyntää.

Hankkeessa käynnistetään vuoden 2020 aikana ekologisen kompensaation kokeilu pilottikohteessa. Kohdetta ei ole vielä valittu.

Hankkeen tulosten perusteella ekologinen kompensaatio sisällytetään mahdollisesti kirjauksina luonnonsuojelulakiin osana lain päivitystä.

Työn eteneminen

Ympäristöministeriö on asettanut hankkeen toteuttamiseen laajapohjaisen virkahenkilöistä ja sidosryhmistä koostuvan työryhmän. Ryhmä työskentelee luonnonsuojelulainsäädännön uudistusta koordinoivan ohjausryhmän alaisuudessa.

Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa 12.2.2020 todettiin hankkeen tehtävänanto ja sen tausta. Kokouksessa työryhmän vakituiseksi asiantuntijaksi valittu tutkimusjohtaja Atte Moilanen esitteli ekologisen kompensaation toteuttamisen keskeisiä ekologisia haasteita. Kokouksessa käsiteltiin myös ekologisen kompensaation merkitystä ohjauskeinona. Lisäksi työryhmä kuuli tilannekatsauksen Suomen ympäristökeskuksessa vireillä olevasta selvityshankkeesta Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa.

Työryhmä kokoontui toiseen kokoukseen 23.4.2020. Minna Pekkonen (SYKE) esitteli luonnoksen raportiksi Suomen ympäristökeskuksen selvityshankkeesta "Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa". Raportista keskusteltiin ja todettiin, että se viimeistellään 30.6.2020 mennessä ja julkaistaan ympäristöministeriön raportteja –sarjassa. Työryhmä kuuli myös helmikuussa 2020 toteutetussa kansalaiskuulemisessa saadun palautteen sekä Saamelaiskäräjiltä ja sidosryhmäkuulemisissa saadut alustavat näkemykset ekologisesta kompensaatiosta.

Työryhmä käsitteli luonnosta sen työsuunnitelmaksi. Se herätti paljon keskustelua ja päätettiin, että asiaan palataan ryhmän jäsenten antamien kommenttien pohjalta.

Työryhmä jatkoi kokouksessaan 19.5.2020 työsuunnitelman käsittelyä ja se viimeisteltiin kokouksessa. Todettiin, että työ etenee suunnitelman mukaisesti, mutta tarvittaessa sitä tarkennetaan työn edetessä. MTK:n edustaja ja kaivosteollisuus liittivät pöytäkirjaan lausumansa työsuunnitelmasta.

Neljännessä kokouksessa 16.6.2020 kuultiin Jorma Jantusen (SYKE) esittely luonnonsuojelulain toimivuusarvioinnin päivityksen tuloksista ja siinä tehdyt suositukset liittyen ekologiseen kompensaatioon. Hän totesi, että lain keinovalikoimaa on yhä tarpeen laajentaa ja lisäksi tarvitaan lieventämishierarkian soveltamista.

Työryhmä kuuli myös Inka Keräsen (SYKE) esittämän luonnoksen asiantuntijaryhmää koskevaksi hankkeeksi. Ryhmän on tarkoitus tarkastella heikennyksen ja hyvityksen arviointia Suomessa ja siten tukea hankeryhmän työtä.

Työryhmässä esiteltiin vaihtoehdot ekologisen kompensaation pilotoinniksi käytännössä. Niistä osa on kevään 2020 aikana myönnettyjä poikkeuksia lajien elinympäristöjen suojelusta ja osaa oli esittänyt työryhmän jäsenet. Sovittiin, että sihteeristö ottaa tarkasteluun keskustelun perusteella erilaiset lainvoimaiset tapaukset ja kalliokiviaineksen ottoa koskevan hankkeen.

Ryhmä kävi vielä keskustelun ekologisen kompensaation tavoitteesta ja soveltamisalasta. Keskustelussa tiivistyi näkemys, että ekologinen kompensaatio tulisi liittää luonnonsuojelulailla suojeltuihin luonnonarvoihin ja niiden suojelusta poikkeamiseen. Keskustelussa myöskin todettiin, että vapaaehtoisuuteen perustuvat ja lakiin perustuvat toimenpiteet eivät sulje toisiaan pois. Lisäksi lähtökohtaisen kokonaisheikentymättömyyden ohella voi olla tarpeen hyväksyä osittainen kompensaatio tai ainakin joustoa siten, että kompensoinnilla parannetaan toista, erityisesti arvokkaampaa luonnonarvoa, jos samaa luonnonarvoa ei voi tai kustannussyistä ei ole mielekästä kompensoida. Olennaista on toimijoiden yhdenvertaisuus.

Kokouksessa 19.8.2020 työryhmä tutustui Sakatin kaivoksen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation suunnitelmaan. Kokouksessa myös todettiin, että ympäristöministeriö rahoittaa projektiryhmän tukena toimivan asiantuntijaryhmän hankkeen "Heikennyksen ja hyvityksen arviointi ekologisessa kompensaatiossa - suuntaviivat luonnonsuojelulakiin", jossa kehitetään mittausmallia heikennyksen ja kompensaatiotoimien vastaavuuden mittaamiseen sekä yleisesti kompensaation pelisäännöiksi. Hankkeessa ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto ja Luonnontieteellinen keskusmuseo / IBC-Carbon –tutkimushanke.  Hanke etenee työpajojen ja asiantuntijaryhmän välisessä tiiviissä yhteistyössä ja valmistuu huhtikuussa 2021. Ryhmä myös kuuli pilottihankkeiden tilanteen. Piloteista neljä on vuonna 2020 myönnettyjä poikkeuksia, yksi kirjoverkkoperhosen populaation tukemishanke ja 2 maa-ainesten ottopaikan luonnonarvojen huomioiminen.

Työryhmä kuuli myös esittelyn erilaisista ekologisen kompensaation sääntelymalleista.

Tiedoksi tuotiin, että huhtikuussa tarkasteltu hankeraportti "Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa" on julkaistu 15.7.2020.

Kokouksessa 16.9.2020 kuultiin Heini Kujalan esittely erilaisista ekologisen kompensaation laskennassa käytetyistä malleista. Hän korosti lajikohtaisen kompensaation merkitystä.

Työryhmä aloitti keskustelun kompensaatiovelvollisuuden soveltamisalasta ja sitä silmällä pitäen käytiin läpi luonnonsuojelulain erilaiset poikkeamissäännökset.

Kokouksessa 7.10.2020 viimeisteltiin projektille I toimitettava soveltamisalaa koskeva muistio. Projekti III esittää ehdotuksen ekologisen kompensaation kansalliseksi määritelmäksi seuraavasti ”Ekologinen kompensaatio tarkoittaa lajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä parantamalla lajien ja luontotyyppien tilaa muualla, kun heikennyksiä on ensin vältetty, sitten minimoitu ja kolmanneksi ennallistettu heikennysalueella”.

Projektiryhmä ehdottaa ekologisen kompensaation soveltamisalaksi, että luonnonsuojelulaista myönnettävän poikkeuksen myöntämisen edellytyksiin tulisi voimassa olevaa luonnonsuojelulakia tarkastellen lisätä velvollisuus hyvittää suojeltujen lajien elinympäristöille ja suojelluille luontotyypeille aiheutuva heikennys hyvittävin toimenpitein kun myönnetään poikkeus luontotyypin suojelusta, erityisesti suojeltavan lajin ym. esiintymispaikan suojelusta, kiellosta hävittää tai heikentää luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, eläin- tai kasvilajin rauhoituksesta, jos se hävittäisi tai heikentäisi lajin esiintymispaikan sekä suuren petolinnun pesäpuun rauhoituksesta.

Lisäksi velvollisuus hyvittää luonnonarvoille aiheutuva heikennys hyvittävin toimenpitein tulisi lisätä edellytykseksi luonnonsuojelulain 24 §:n nojalla perustetun yksityisen omistaman suojelualueen suojelun lakkauttamiselle tai sen rauhoitusmääräysten lieventämiselle, kun poikkeus myönnetään sillä perusteella, että alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen (LSL 27 § 1 mom). Lakiin tulisi lisätä velvollisuus hyvittää luonnonarvoille aiheutuva heikennys hyvittävin toimenpitein, kun luonnonsuojelulain 17 §:n nojalla perustetun valtion omistaman luonnonsuojelualueen suojelu lakkautetaan kokonaan tai osittain tai sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään sillä perusteella, että alueen rauhoitus estää jonkin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen.

Kustannusvelvollisuus aiheutettavan heikennyksen kustannuksista tulisi osoittaa heikentävän toiminnan harjoittajalle.

Työryhmän tehtävänannon mukaisesti lähtökohtana on kokonaisheikentymättömyys noudattaen lieventämis- eli mitigaatiohierarkiaa eli luonnonarvoille aiheutuvan heikennyksen hyvittämisen tulee olla viimesijainen keino, kun haittaa ei voida välttää eikä ei-vältettävää haittaa lieventää ja se tulee kysymykseen vain niin sanotun jäännöshaitan osalta. Työryhmä esitti myös huomion lieventämishierarkian selkeyttämisestä eräiden poikkeusedellytysten osalta. Kaivosteollisuus, Kuntaliitto, Saamelaiskäräjät ja MTK liittivät muistioon eri perustein varaumansa.

Seuraava kokous pidetään 27.10.2020.

Tausta-ainestoa:

Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset (Suomen ympäristö 5/2017)

Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon (Suomen ympäristö 4/2018)

Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018)

Ekologisen kompensaation ohjauskeinojen kehittäminen (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 76/2018)

Environmental compensation – Key conditions for increased and cost effective application (TemaNord 2015:572)

A comparative analysis of ecological compensation programs – The effect of program design on the social and ecological outcomes (Working Paper, December 2014)

Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa

Lisätietoja

Leila Suvantola, lainsäädäntöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Luonnon monimuotoisuus 0295250433