Ekologinen kompensaatio

Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla.

Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, kun haittoja ei voida estää tai lieventää. Sitä voisi siis käyttää vain tapauksissa, joissa ei ole muuta mahdollista ratkaisua. Ekologinen kompensaatio edistää osaltaan tavoitetta luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä.

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio luonnonsuojelu­laissa

Luonnonsuojelulaissa säädetään yksityiskohtaisesti vapaaehtoisen ekologisen kompensaation menettelystä sekä hyvittämisen kriteereistä.

Ekologisen kompensaation olennainen lähtökohta on, että heikennyksen aiheuttaja, eli luonnonarvoja toiminnassaan heikentävä toimija, voi hyvittää toiminnastaan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuvan heikennyksen. Hyvitys tehdään joko tuottamalla luonnonarvoja tai suojeluhyvityksellä. Luonnonarvojen tuottaminen voi tarkoittaa esimerkiksi heikentyneen luontotyypin esiintymän luonnon tilan parantamista ennallistamalla, kuten palauttamalla suon vesitasapaino, tai suojelemalla luonnonarvoiltaan arvokas alue.

Asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta

Luonnonsuojelulain säännöksiä vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiota tarkennetaan 15.9.2023 voimaan tulleen ympäristöministeriön asetuksen säännöksillä. Ne koskevat heikennyksen ja lisäisyyden mittaamista, mittayksikköä ja nykyarvolaskentaa sekä hyvittämisen maantieteellisiä rajoja ja joustavuutta.

• Ympäristöministeriön asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta (Finlex)
• Esittelymuistio: Ympäristöministeriön asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta (pdf)
• Ekologisen kompensaation pilotointi (Suomen ympäristökeskus)
• Ekologinen kompensaatio oikeudenmukaisessa siirtymässä kohti luonnon kokonaisheikentymättömyyttä -hanke (Suomen Akatemia)