Ympäristövahinkojen ehkäiseminen

Ympäristövahinko

Yleisesti ympäristövahinko määritellään äkillisen tapahtuman aiheuttamaksi vahingoksi, jossa ympäristölle haitallista ainetta tai energiaa joutuu tai saattaa joutua ympäristöön. Ympäristövahinko voi syntyä nopeasti esimerkiksi onnettomuuden tai laiminlyönnin vuoksi, mutta myös pidemmän ajan kuluessa ympäristölle haitallisen aineen vuotaessa pikkuhiljaa ympäristöön. Ympäristövahinko voi kohdistua mm. maaperään, ilmaan, luontoon sekä pinta- ja pohjavesiin sekä vaarantaa ihmisten terveyttä.

Ympäristöministeriö vastaa ympäristöriskejä koskevien asioiden valmistelusta, yhteensovittamisesta ja toimeenpanosta sekä ympäristöriskien ehkäisemisestä ympäristönsuojelun näkökannalta.

Öljy- ja kemikaalivahingot

Öljy- ja kemikaalivahingot ovat tyypillisiä ympäristövahinkoja ja niillä tarkoitetaan alusöljy- ja aluskemikaalivahinkoja merellä, rannikolla ja sisävesillä sekä öljy- ja kemikaalivahinkoja maa-alueilla.

Ympäristöministeriö ohjaa, seuraa ja kehittää öljyvahinkojen jälkitorjuntaa sekä kemikaalivahinkojen ehkäisyä ja jälkihoitoa omalta osaltaan. Tarvittaessa kunta vastaa jälkitorjunnasta alueellaan kunnan eri viranomaisten ja laitosten avulla.

Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta

Ympäristövahinkotilanteessa on torjuntavastuu aavalla merellä Rajavartiolaitoksella ja rannikolla, sisävesillä ja maa-alueilla pelastuslaitoksilla.

Suomen ympäristökeskus ja paikalliset ELY-keskukset avustavat asiantuntemuksellaan Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten johdolla tehtävässä vahinkojen torjunnassa sekä kunnan johdolla tehtävässä jälkitorjunnassa.

Öljy- ja kemikaalivahinkojen jälkitorjunta

Ympäristöministeriö aloittaa ja valmistelee öljy- ja kemikaalivahinkojen jälkitorjuntaa ja jätehuollon järjestämistä koskevan lakihankkeen. Hankkeen taustalla on velvoite siirtää öljyvahinkojen jälkitorjuntaa koskevat säännökset pelastuslaista sopivaan ympäristöministeriön hallinnonalan lakiin. Tavoitteena on täsmentää ja selkeyttää jälkitorjuntaa koskevaa lainsäädäntöä sekä sen soveltamista öljy- ja kemikaalivahinkoihin. Hankkeen valmistelussa tehdään tiivistä yhteistyötä sisäministeriön pelastusosaston, Rajavartiolaitoksen sekä muiden keskeisten tahojen kanssa, joita asia koskee. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa vuoden 2021 loppuun mennessä.

Viranomaisten toimivalta vakavissa vaaratilanteissa – ympäristönsuojelulaki 182 a §

Poikkeuksellisten tilanteiden erityisestä hallintopakosta säädetään ympäristönsuojelulain 182 a §:ssä, joka on tullut voimaan 1.1.2019. Valtion valvontaviranomainen voi oma-aloitteisesti ryhtyä sellaisiin ympäristön pilaantumista ehkäiseviin tai rajoittaviin toimiin, jotka eivät ole pelastuslain 32 §:n mukaista pelastustoimintaa.

Edellytyksenä on, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle, ja että toiminnasta vastaavaa tahoa ei viivytyksettä saada selville tai että tämä on tosiasiallisesti niin toimintakyvytön, ettei ympäristönsuojelulain 175 §:n mukainen tavallinen hallintopakkomenettely tule kyseeseen. 

Näistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset peritään toiminnasta vastaavalta taholta. Tavoitteena on varmistaa, että vakavissa ympäristöonnettomuuksissa vastuukysymyksiin liittyvät epäselvyydet tai maksukyvyttömyys eivät estäisi tai hidastaisi välttämättömien pilaantumisen ehkäisemis- ja rajoittamistoimien toteuttamista.

Ympäristövahinkojen toissijainen vastuujärjestelmä

Ympäristövahinkojen toissijaisilla vastuujärjestelmillä (TOVA-järjestelmillä) varaudutaan ympäristöriskien hallintaan, ympäristövahinkojen korvaamiseen ja ennallistamistoimien toteuttamiseen, kun vastuutaho on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Suomessa TOVA-järjestelmiä ovat tietyille toiminnanharjoittajille pakollinen ympäristövahinkovakuutus ja öljysuojarahasto. Viimesijaisena rahoitusmuotona on ollut valtion budjettirahoitus. TOVA-järjestelmiin kuuluu myös valtion talousarviossa vahvistetun enimmäismäärän rajoissa toimiva tukijärjestelmä erityisesti vanhojen pilaantuneiden alueiden pilaantuneisuuden selvittämisen ja pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemiseksi. Lisäksi kunnat rahoittavat vanhojen pilaantuneiden maaperä- ja pohjavesikohteiden kunnostamista.

Ympäristöministeriö on asettanut lainsäädäntöhankkeen TOVA-järjestelmien kehittämiseksi. Uudella järjestelmällä tavoitellaan sitä, että toiminnanharjoittajat hoitavat ympäristövelvoitteensa mahdollisimman pitkälle ilman valtion taloudellista väliintuloa. Ehdotus hallituksen esitykseksi TOVA-järjestelmien uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi on tarkoitus antaa eduskunnalle vuonna 2022.

Merkittävät ympäristövahingot – taustalla ympäristövastuudirektiivi

Niin sanottujen merkittävien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta on annettu ympäristövastuudirektiivi (2004/35/EY). Ympäristövahingoilla tarkoitetaan direktiivissä suojeltaville lajeille ja luontotyypeille sekä vesille ja maaperälle aiheutuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Merkittävyyden kynnys on direktiivissä asetettu jokaisen vahinkotyypin osalta erittäin korkealle. Esimerkiksi maaperän pilaantuminen on direktiivin mukaan merkittävää, jos siitä aiheutuu haittaa ihmisten terveydelle.

Ympäristövastuudirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön useilla eri säädöksillä. Toimivaltainen viranomainen määräytyy kulloinkin sovellettavan lain mukaan. Toimivaltainen viranomainen voi siten olla joko elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, aluehallintovirasto tai geenitekniikan lautakunta.

Suomessa ympäristövastuudirektiivin mukaisia säännöksiä merkittävien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta on tähän mennessä sovellettu vain harvoin:

Tällä hetkellä komissio valmistelee ympäristövastuudirektiiviin perustuen ympäristövahingon käsitteeseen liittyviä suuntaviivoja. Suuntaviivojen arvioidaan valmistuvan vuoden 2021 alussa.

Lisätietoja

Minna Valtavaara, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit 0295250170  


Laura Siili-Hakkarainen, hallitussihteeri 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit 0295250411  


Mari-Linda Harju-Oksanen, erityisasijantuntija 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit 0295250554  


Katariina Haavanlammi, lainsäädäntöneuvos 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit 0295250072