Ympäristö­vahinkojen ehkäiseminen

Ympäristö­vahinko

Ympäristövahingolla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, jossa ympäristölle haitallista ainetta pääsee tai uhkaa päästä ympäristöön siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle. 

Monesti kysymys on öljy- tai kemikaalipäästöstä ja sen seurauksista onnettomuus- tai muussa häiriötilanteessa. Ympäristövahinko voi syntyä myös pidemmän ajan kuluessa esimerkiksi haitallisen aineen vuotaessa pikkuhiljaa ympäristöön. Ympäristövahinko voi kohdistua muun muassa maaperään, ilmaan, luontoon sekä pinta- ja pohjavesiin sekä vaarantaa ihmisten terveyttä.

Ympäristöministeriö vastaa ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ympäristönsuojelun näkökannalta.

Öljy- ja muut kemikaali­vahingot

Öljy- ja muut kemikaalivahingot ovat tyypillisiä ympäristövahinkoja. Niillä tarkoitetaan alusöljy- ja aluskemikaalivahinkoja merellä, rannikolla ja sisävesillä sekä öljy- ja kemikaalivahinkoja maa-alueilla.

Ympäristöministeriö ohjaa, seuraa ja kehittää öljyvahinkojen jälkitorjuntaa sekä kemikaalivahinkojen ehkäisyä ja jälkihoitoa omalta osaltaan. 

Öljy- ja kemikaali­vahinkojen torjunta

Ympäristövahinkotilanteessa Rajavartiolaitos vastaa torjunnasta pelastuslain mukaisen pelastustoiminnan aikana aavalla merellä ja rannikolla. Sisävesillä ja maa-alueilla torjunnasta vastaa hyvinvointialueen pelastustoimi.

Pelastustoiminnan päättymisen jälkeen kunta vastaa tarvittaessa öljyvahinkojen jälkitorjunnasta alueellaan kunnan eri viranomaisten ja laitosten avulla. 

Suomen ympäristökeskus ja paikalliset ELY-keskukset avustavat asiantuntemuksellaan Rajavartiolaitoksen ja hyvinvointialueen pelastustoimen johdolla tehtävässä vahinkojen torjunnassa sekä kunnan johdolla tehtävässä öljyvahinkojen jälkitorjunnassa.

Öljy- ja kemikaali­vahinkojen jälkitorjunta

Ympäristöministeriö valmistelee öljy- ja kemikaalivahinkojen jälkitorjuntaa ja häiriötilanteiden jätehuollon järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä. Hankkeen taustalla on velvoite siirtää öljyvahinkojen jälkitorjuntaa koskevat säännökset pelastuslaista ympäristöministeriön hallinnonalan lakiin. Tavoitteena on täsmentää ja selkeyttää jälkitorjuntaa koskevaa lainsäädäntöä sekä laajentaa viranomaisen velvollisuus järjestää jälkitorjunta koskemaan öljyvahinkojen lisäksi myös muita kemikaalivahinkoja. 

Häiriötilanteiden jätehuoltoa koskevan sääntelyn tavoitteena on varautua lainsäädännön keinoin järjestämään poikkeuksellisen suuren öljy- tai muun kemikaalivahingon jätehuolto. Erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa vahinkojätteen keräys, kuljetus, välivarastointi ja käsittely on kyettävä järjestämään joustavasti, suunnitelmallisesti ja hallitusti ympäristön- ja terveydensuojelu huomioon ottaen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2024.

Viranomaisten toimivalta vakavissa vaaratilanteissa – ympäristönsuojelu­laki 182 a §

Poikkeuksellisten tilanteiden erityisestä hallintopakosta vakavissa vaaratilanteissa säädetään ympäristönsuojelulain 182 a §:ssä. Valtion valvontaviranomainen voi oma-aloitteisesti ryhtyä sellaisiin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi välttämättömiin toimiin, jotka eivät kuulu pelastuslain mukaiseen pelastustoimintaan.

Edellytyksenä on, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle. Viranomainen ryhtyy toimiin, jos ympäristönsuojelulain 175 §:n mukainen hallintopakkomenettely ei tule kyseeseen toiminnasta vastaavan tahon tosiasiallisen toimintakyvyn puuttumisen vuoksi tai jos toiminnasta vastaavaa tahoa ei viivytyksettä saada selville. 

Näistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset peritään toiminnasta vastaavalta taholta, jos mahdollista. Tavoitteena on varmistaa, että vakavissa ympäristön pilaantumisen vaaratilanteissa vastuukysymyksiin liittyvät epäselvyydet tai esimerkiksi maksukyvyttömyys eivät estäisi tai hidastaisi välttämättömiä toimia pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi.

Ympäristövahinko­rahasto

Ympäristövahinkorahasto on uusi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, jonka toiminta alkaa 1.1.2025. Rahasto on osa ympäristövahinkojen toissijaisia vastuujärjestelmiä (TOVA-järjestelmiä). Öljysuojarahasto ja pakollinen ympäristövahinkovakuutus lakkautetaan ympäristövahinkorahaston toiminnan alkaessa. 

Ympäristövahinkorahaston tarkoituksena on, että toiminnanharjoittajien ympäristövelvoitteet tulevat mahdollisimman pitkälle hoidetuiksi ilman valtion taloudellista väliintuloa. Rahaston varat kerätään ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavilta toiminnanharjoittajilta veroluonteisilla ympäristövahinkomaksuilla. 

Ympäristövahinkorahastosta maksetaan korvaus ympäristön pilaantumisen torjunnasta ja pilaantuneen ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä aiheutuneesta vahingosta, kun vastuutaho on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Lisäksi rahastosta voidaan valtion talousarviosta siirrettävän määrärahan puitteissa myöntää avustusta ympäristövahinkojen torjuntaan pelastustoiminnassa käytettävän kaluston hankkimisesta aiheutuvien kokonaiskustannusten osittaiseen kattamiseen. 

Toissijaisiin vastuujärjestelmiin lukeutuu myös erillinen valtion talousarviossa vahvistetun enimmäismäärän rajoissa toimiva tukijärjestelmä erityisesti vanhojen pilaantuneiden alueiden pilaantuneisuuden selvittämisen ja pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemiseksi. Myös kunnat rahoittavat vanhojen pilaantuneiden maaperä- ja pohjavesikohteiden kunnostamista.

Merkittävät ympäristövahingot – taustalla ympäristövastuu­direktiivi

Niin sanottujen merkittävien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta on annettu ympäristövastuudirektiivi (2004/35/EY). Ympäristövahingoilla tarkoitetaan direktiivissä suojeltaville lajeille ja luontotyypeille sekä vesille ja maaperälle aiheutuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Merkittävyyden kynnys on direktiivissä asetettu jokaisen vahinkotyypin osalta erittäin korkealle. Esimerkiksi maaperän pilaantuminen on direktiivin mukaan merkittävää, jos siitä aiheutuu haittaa ihmisten terveydelle.

Ympäristövastuudirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön useilla eri säädöksillä. Toimivaltainen viranomainen määräytyy kulloinkin sovellettavan lain mukaan. Toimivaltainen viranomainen voi siten olla joko elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, aluehallintovirasto tai geenitekniikan lautakunta.

Suomessa ympäristövastuudirektiivin mukaisia säännöksiä merkittävien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta on tähän mennessä sovellettu vain harvoin:

Komissio on keväällä 2021 antanut suuntaviivat ympäristövastuudirektiivin mukaisesta ympäristövahingon käsitteestä.

Lisätietoja

Laura Siili-Hakkarainen, hallitussihteeri 
ympäristöministeriö, Ilmasto- ja ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit Puhelin:0295250411   Sähköpostiosoite:

Mari-Linda Harju-Oksanen, hallitussihteeri 
ympäristöministeriö, Ilmasto- ja ympäristönsuojeluosasto, Päästöt ja ympäristöriskit Puhelin:0295250554   Sähköpostiosoite:

Aiheeseen liittyvät