Kansain­välinen ilmasto­politiikka

Kansainvälisellä tasolla tärkeimmät ilmastopoliittiset linjaukset on tehty

• YK:n ilmastonmuutosta koskevassa puitesopimuksessa (UN Framework Convention on Climate Change, UNFCCC, myöh. ilmastopuitesopimus, 1992, voimaan 1994)
• Kioton pöytäkirjassa (1997, voimaan 2005) ja
• Pariisin ilmastosopimuksessa (2015, voimaan 2016).

Ilmastopuitesopimus on kansainvälisen ilmastopolitiikan kivijalka. Sen tavoitteena on ihmistoiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vakauttaminen vaarattomalle tasolle. Suomi on yksi puitesopimuksen 197 osapuolesta.

Ilmastopuitesopimus asettaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääville kansainvälisille pyrkimyksille tavoitteet, periaatteet ja muut yleiset puitteet. Ilmastopuitesopimus ei sisällä määrällisiä velvoitteita.

Kioton sopimus sisälsi päästövähennystavoitteita vain kehittyneille maille. Sopimus oli jaettu kahteen velvoitekauteen, joista jälkimmäinen päättyi 2020. Sopimuksen ratifioi 192 osapuolta.

Pariisin ilmastosopimus hyväksyttiin vuonna 2015 ja se koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Pariisin sopimus on ensimmäinen aidosti globaali ja sitova ilmastosopimus, joka velvoittaa kaikkia sen osapuolia osallistumaan päästöjen vähentämiseen. Pariisin sopimuksen tavoitteena on lämpötilan nousun pitäminen selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan, ja pyrkimys toimiin joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteeseen. Sopimuksen on ratifioinut 193 osapuolta.

Sopimusten noudattamisen valvonta

Ilmastopuitesopimuksen osapuolet raportoivat kasvihuonekaasujen päästönsä ja hiilinielunsa vuosittain YK:n ilmastopuitesopimukselle. Lisäksi ilmastopuitesopimus edellyttää, että sen osapuolet raportoivat sille 3–4 vuoden välein ilmastotoimista, joita ne ovat tehneet ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi.

Lisäksi Euroopan unionin jäsenmaat esittävät komissiolle kahden vuoden välein niin sanotun maaraportin politiikkatoimistaan ja niiden vaikutuksista kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen.

Ilmastopuite­sopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja Pariisin sopimuksen osapuolten konferenssit

YK:n ilmastopuitesopimuksen ylin päättävä elin on osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP). Sen ensimmäinen istunto (COP 1) pidettiin Berliinissä vuonna 1995, ja siitä lähtien COP-kokouksia on pidetty vuosittain (vuonna 2020 kokousta ei voitu pitää koronaviruspandemian takia).

Suomessa ympäristöministeriö koordinoi YK:n ilmastosopimuksen alaisia ilmastoneuvotteluita sekä Euroopan unionin neuvotteluita ilmastoasioista. Ministeriö on myös YK:n ilmastosopimuksen kansallinen vastuutaho. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Suomi neuvottelee osana Euroopan unionia.

Lisätietoja osapuolten konferensseista ja ilmastosopimuksen alaisista neuvotteluista löytyy Suomen valtuuskunnan raporteista. Aikaisemmat raportit ovat saatavilla ministeriöstä pyydettäessä.