Euroopan unionin ilmasto­politiikka

EU:n ilmastopolitiikalla ohjataan sekä EU-alueen yhteisiä että jäsenmaiden politiikkatoimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjaa YK:n ilmastosopimukseen, sitä täydentävään Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen.

EU tavoittelee ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä

EU on sitoutunut vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tämä on myös EU:n ilmoittama sitoumus Pariisin ilmastosopimusta varten YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. Lisäksi EU:n tavoitteena on saavuttaa EU-tason ilmastoneutraalius, eli EU:n lainsäädännössä säänneltyjen päästöjen ja poistumien tasapaino vuoteen 2050 mennessä. EU:n vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteet sisältyvät asetukseen eurooppalaisesta ilmastolaista, joka tuli voimaan vuonna 2021. Tulevaisuudessa asetusta muutetaan siten, että siihen sisällytetään myös vuodelle 2040 asetettava EU:n ilmastotavoite.

Tavoitteet jakautuvat päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttö­sektoreille

EU:n ilmastopolitiikan ydintä ovat päästökauppa, kansalliset tavoitteet EU:n yleisen päästökaupan ulkopuolisille aloille (ns. taakanjako) ja maankäyttösektoria (LULUCF) koskevat velvoitteet.

Päästökauppadirektiivi ja taakanjakoasetus ohjaavat EU:n päästöjen vähentämistä kohti EU:n ilmastotavoitteita ja samalla Suomea kohti kansallista vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta. Myös LULUCF-asetuksella tavoiteltu hiilinielujen vahvistaminen tukee Suomen työtä hiilinielujen vahvistamiseksi osana kansallista hiilineutraaliustavoitetta.

Yleisen päästökaupan tavoitteena 62 prosentin päästövähennykset 2030 mennessä

EU:n yleisen päästökaupan tavoite on vähentää EU-tasolla päästöjä 62 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n yleinen päästökauppa kattaa suuret teollisuus-, sähkön- ja energiantuotantolaitokset, Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen sekä vuodesta 2024 lähtien myös meriliikenteen päästöt suurista matkustajia tai kaupallista rahtia kuljettavista aluksista.

Uusi, polttoaineen jakelun päästökauppa käynnistyy aikaisintaan 2027

Vuonna 2027 tai 2028 käynnistyy lisäksi uusi, yleisestä päästökaupasta erillinen polttoaineen jakelun päästökauppa. Se kattaa tieliikenteen, rakennusten erillislämmityksen, useimpien työkoneiden sekä yleisen päästökaupan ulkopuolisen energiantuotannon sekä teollisuuslaitosten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt.

Ilmastotoimien sosiaalirahasto tukee haavoittuvimpia

Polttoaineen jakelun päästökauppaan liittyy myös uusi ilmastotoimien sosiaalirahasto, jonka keskeisenä tarkoituksena on edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää ilmastoneutraaliuteen. Rahaston erityisenä tavoitteena on haavoittuvassa asemassa olevien tukeminen toimenpiteillä ja investoinneilla, joilla lisätään rakennusten energiatehokkuutta, vähennetään rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjä sekä parannetaan päästöttömän ja vähäpäästöisen liikkumisen ja liikenteen saatavuutta.

Suomen tavoitteena puolittaa taakanjakosektorin päästöt 2030 mennessä

Taakanjakosektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmitys, työkoneet, maatalous, liikenne ja jätehuolto ja F-kaasut, jotka yhteenlaskettuna tuottavat hieman yli puolet EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Suomen on vähennettävä taakanjakosektorin päästöjään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Jäsenmaan taakanjakosektorin velvoitteen saavuttamiseksi on mahdollista käyttää apuna joustokeinoja, esimerkiksi siirtää pieni määrä päästöoikeuksia päästökaupan puolelta taakanjakosektorille. Lisäksi on mahdollista säästää vuotuista päästövähennysyksiköiden ylijäämää seuraaville vuosille tai hankkia päästövähennysyksiköitä muilta jäsenvaltioilta.

Maankäyttösektorin nettonielu säilytettävä

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon, eli maankäyttösektorin, nieluja ja päästöjä sääntelevässä LULUCF-asetuksessa tavoitteeksi on kaudella 2021–2025 asetettu, ettei sektorilta saa aiheutua nettopäästöjä, eli päästöjen ja poistumien tulee olla yhtä suuret. Kaudella 2026-2030 EU:n hiilinieluja tulee vahvistaa siten, että niiden aikaansaamat poistumat saavuttavat vuonna 2030 tason -310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Suomen osuus tästä tavoitteesta on -17,8 miljoonaa tonnia.

Lisätietoja

Laura Aho, neuvotteleva virkamies 
ympäristöministeriö, Ilmasto- ja ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto Puhelin:0295250135   Sähköpostiosoite: