Euroopan unionin ilmastopolitiikka

EU:n ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjaa YK:n ilmastosopimukseen, sitä täydentävään Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen.

EU:n ilmastopolitiikan ydintä ovat päästökauppa, kansalliset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille aloille (ns. taakanjako) ja EU:n sopeutumisstrategia. EU on myös aktiivinen toimija kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja suurin kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittaja.

EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tämä on myös EU:n ilmoittama sitoumus Pariisin ilmastosopimusta varten YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. Lisäksi EU:n tavoitteena on olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.

Ilmasto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2019 vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal), jossa esitellään keinot, joilla ilmastoneutraalius saavutetaan.

Eurooppalainen ilmastolaki astui voimaan kesällä 2021. Ilmastolain myötä ilmastoneutraaliustavoite vuoteen 2050 mennessä ja vuoden 2030 vähintään 55% päästövähennystavoite ovat laillisesti sitovia. 

14.7.2021 komissio julkisti ison ilmasto- ja energialainsäädäntöehdotusten paketin. Ns. Fit for 55 –paketilla EU panisi toimeen tavoitteensa vähentää päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Neuvottelut direktiiviehdotuksista käynnistyvät parlamentin, komission ja jäsenmaiden välillä syksyllä 2021.

Osana vihreän kehityksen ohjelmaa komissio on myös julkaissut ehdotuksen Eurooppalaiseksi ilmastosopimukseksi, jonka avulla kaikki kansalaiset ja sidosryhmät on tarkoitus saada mukaan ilmastotyöhön

Komission on tarkoitus esitellä lähivuosina myös lukuisia muita aloitteita. 

Päästökauppa- ja taakanjakosektoreille omat tavoitteet

EU:n päästövähennystavoitteet sekä vuodelle 2020 että vuodelle 2030 jakautuvat EU-tason päästökauppasektoriin ja kansallisen tason taakanjakoon päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Päästökauppajärjestelmään kuuluvat esimerkiksi suuret teollisuuslaitokset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto. Päästökaupan ulkopuolella ovat rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto tai teollisuuden F-kaasut, vaikka toimialoina ne tuottavat hieman yli puolet EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Komission heinäkuun 2021 ehdotus päästökauppadirektiivin uudistamiseksi tarkoittaa muutoksia myös direktiivin soveltamisalaan.

Miten tavoitteeseen päästään? Mitä tarkoittaa Suomelle?
Päästökauppa
Esimerkiksi suuret teollisuuslaitokset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto.
EU:n tavoite -43 %
EU on asettanut päästökauppasektorin vähennystavoitteeksi 43 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Komission heinäkuussa 2021 antaman ehdotuksen mukaan päästökauppasektorin uusi tavoite olisi 61% vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi komissio ehdottaa päästökaupan vahvistamista ja laajentamista uusille aloille.
Päästökaupan ulkopuoliset alat (taakanjakosektori)
Rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto tai teollisuuden F-kaasut.
Suomen maakohtainen tavoite -39 %
Suomen maakohtainen päästövähennystavoite taakanjakosektorilla on 39 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Komission heinäkuussa 2021 antaman ehdotuksen mukaan Suomen tulisi vähentää päästöjä 50% vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. 
Metsät ja maankäyttö (LULUCF)
Sektorilta ei kokonaisuutena saa EU-tasolla aiheutua päästöjä.
Komissio on vahvistanut vertailutasot syksyllä 2020. Komissio antoi ehdotuksen uudistetusta LULUCF-direktiivistä heinäkuussa 2021. Sen mukaan maankäyttösektorille tulisi jäsenmaakohtaiset tavoitteet nielujen kasvattamiseksi. 


Päästökauppasektorin tavoite on vähentää päästöjä 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Taakanjakosektorilla Suomen on vähennettävä päästöjään vähintään 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Komissio antoi ehdotukset uusista maakohtaisista tavoitteista ja päästökaupan uudistamisesta kesällä 2021.

Velvoitteen saavuttamiseksi on mahdollista käyttää apuna joustokeinoja, esimerkiksi siirtää pieni määrä päästövähennysyksiköitä päästökaupan puolelta taakanjakosektorille. Lisäksi on mahdollista säästää vuotuista päästövähennysyksiköiden ylijäämää seuraaville vuosille tai hankkia päästövähennysyksiköitä muilta jäsenvaltioilta.

Myös maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa. Ns. LULUCF (land use, land use change and forestry) -sektorilta ei saa aiheutua nettopäästöjä kaudella 2021–2030. Laskentasäännöt määritellään LULUCF-asetuksessa, josta komissio niin ikään antoi uuden ehdotuksen heinäkuussa 2021.

EU-ilmastoasioissa päävastuu koordinaatiosta on ympäristöministeriöllä, ja asiat käsitellään usein EU:n ympäristöneuvoston alaisuudessa.

Lisätietoja

Marjo Nummelin, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250227