Euroopan unionin ilmastopolitiikka

EU:n ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjaa YK:n ilmastosopimukseen, sitä täydentävään Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen.

EU:n ilmastopolitiikan ydintä ovat päästökauppa, kansalliset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille aloille (ns. taakanjako) ja EU:n sopeutumisstrategia. EU on myös aktiivinen toimija kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja suurin kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittaja.

EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tämä oli myös EU:n ilmoittama sitoumus Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennyksiin. Lisäksi EU:n tavoitteena olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.

Ilmasto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2019 vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal), jossa esitellään keinot, joilla ilmastoneutraalius saavutetaan.

Osana vihreän kehityksen ohjelmaa komissio on jo julkaissut ehdotukset eurooppalaiseksi ilmastolaiksi, jonka myötä ilmastoneutraalius kirjattaisiin lakiin sekä eurooppalaiseksi ilmastosopimukseksi, jonka avulla kaikki kansalaiset ja sidosryhmät saataisiin mukaan ilmastotyöhön.

Komission on määrä tehdä myös ehdotus vuoden 2030 päästövähennystavoitteen kiristämisestä syksyllä 2020 ja lähivuosina esitellä lukuisia muita aloitteita. Suomi katsoo, että EU:n 2030-tavoitetta tulisi kiristää siten, että tavoite olisi vähintään 55 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasosta. Kesällä 2021 komissio antaa suunnitelmansa mukaan ehdotukset EU:n ilmasto- ja energialainsäädännön uudistamiseksi kunnianhimoisemman päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi.

Päästökauppa- ja taakanjakosektoreille omat tavoitteet

EU:n päästövähennystavoitteet sekä vuodelle 2020 että vuodelle 2030 jakautuvat EU-tason päästökauppasektoriin ja kansallisen tason taakanjakoon päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Päästökauppajärjestelmään kuuluvat esimerkiksi suuret teollisuuslaitokset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto. Päästökaupan ulkopuolella ovat rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto tai teollisuuden F-kaasut, vaikka toimialoina ne tuottavat hieman yli puolet EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.

EU:n päästövähennystavoite vuoteen 2030 mennessä: -40 % vuoden 1990 tasosta *

Miten tavoitteeseen päästään? Mitä tarkoittaa Suomelle?
Päästökauppa
Esimerkiksi suuret teollisuuslaitokset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto.
EU:n tavoite -43 %
EU on asettanut päästökauppasektorin vähennystavoitteeksi 43 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Päästökaupan ulkopuoliset alat (taakanjakosektori)
Rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto tai teollisuuden F-kaasut.
Suomen maakohtainen tavoite -39 %
Suomen maakohtainen päästövähennystavoite taakanjakosektorilla on 39 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Metsät ja maankäyttö (LULUCF)
Sektorilta ei kokonaisuutena saa EU-tasolla aiheutua päästöjä.
Komissio antaa lopulliset vertailutasoluvut sisältävän delegoidun säädöksen viimeistään 31.10.2020

* Euroopan komission on määrä tehdä ehdotus tavoitteen kiristämisestä syksyllä 2020.

Päästökauppasektorin tavoite on vähentää päästöjä 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Taakanjakosektorilla Suomen on vähennettävä päästöjään vähintään 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Velvoitteen saavuttamiseksi on mahdollista käyttää apuna joustokeinoja, esimerkiksi siirtää pieni määrä päästövähennysyksiköitä päästökaupan puolelta taakanjakosektorille. Lisäksi on mahdollista säästää vuotuista päästövähennysyksiköiden ylijäämää seuraaville vuosille tai hankkia päästövähennysyksiköitä muilta jäsenvaltioilta.

Myös maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa. Ns. LULUCF (land use, land use change and forestry) -sektorilta ei saa aiheutua päästöjä kaudella 2021–2030. Laskentasäännöt määritellään LULUCF-asetuksessa.

EU-ilmastoasioissa päävastuu koordinaatiosta on ympäristöministeriöllä, ja asiat käsitellään usein EU:n ympäristöneuvoston alaisuudessa.

Lisätietoja

Magnus Cederlöf, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250060