Euroopan unionin ilmasto­politiikka

EU:n ilmastopolitiikalla ohjataan sekä EU-alueen yhteisiä että jäsenmaiden politiikkatoimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjaa YK:n ilmastosopimukseen, sitä täydentävään Kioton pöytäkirjaan ja Pariisin ilmastosopimukseen.  

EU tavoittelee ilmasto­neutraaliutta vuoteen 2050 mennessä

EU on sitoutunut vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 ja 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä vuoden 1990 tasosta. Lisäksi EU:n tavoitteena on saavuttaa EU-tason ilmastoneutraalius, eli EU:n lainsäädännössä säänneltyjen päästöjen ja poistumien tasapaino vuoteen 2050 mennessä. EU on ilmoittanut nämä tavoitteet myös sitoumuksinaan Pariisin ilmastosopimusta varten. EU:n vuosien 2030, 2040 ja 2050 ilmastotavoitteet sisältyvät asetukseen eurooppalaisesta ilmastolaista. 

Tavoitteet jakautuvat päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttö­sektoreille

EU:n ilmastopolitiikan ytimessä ovat nyt EU:n päästökauppajärjestelmä sekä jäsenvaltioiden kansalliset velvoitteet, jotka kattavat EU:n yleisen päästökaupan ulkopuoliset alat (ns. taakanjakosektori) ja maankäyttösektorin (ns. LULUCF-sektori). 

Päästökauppadirektiivi, taakanjakoasetus ja LULUCF-asetus ohjaavat EU:n nettopäästöjen vähentämistä kohti EU:n ilmastotavoitteita ja samalla Suomea kohti kansallista vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.  

Yleisen päästökaupan tavoitteena 62 prosentin päästö­vähennykset 2030 mennessä

EU:n yleinen päästökauppa (ETS) on vuodesta 2005 toiminut, EU-tason keskeisin politiikkatoimi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n yleisen päästökaupan tavoite on vähentää EU-tasolla päästöjä 62 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Järjestelmä toimii koko unionin tasolla, eikä sen päästövähennystavoitetta ole jaettu jäsenvaltiokohtaisiin velvoitteisiin. EU:n yleinen päästökauppa kattaa suuret teollisuus-, sähkön- ja energiantuotantolaitokset, Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen sekä vuodesta 2024 lähtien myös meriliikenteen päästöt suurista matkustajia tai kaupallista rahtia kuljettavista aluksista. EU:n yleinen päästökauppa kattaa noin 35 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä (pois lukien maankäyttösektori). 

Uusi, polttoaineen jakelun päästö­kauppa käynnistyy vuonna 2028

Vuonna 2028 käynnistyy lisäksi täysimääräisesti EU:n yleisestä päästökaupasta erillinen fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa (nk. ETS2). Direktiivin mukaisesti se kattaa tieliikenteen, rakennusten erillislämmityksen, useimpien työkoneiden sekä yleisen päästökaupan ulkopuolisen energiantuotannon ja teollisuuslaitosten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt. Suomessa järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat myös muun muassa maa- ja metsätalouden työkoneiden ja lämmityksen päästöt. Kuten EU:n yleinen päästökauppa, myös polttoaineen jakelun päästökauppa on EU-tason politiikkatoimi päästöjen vähentämiseksi.  

Fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppaan kuuluvien toimialojen päästöt sisältyvät myös taakanjakosektoriin, ja ETS2:n tarkoituksena onkin edesauttaa jäsenvaltioita taakanjakosektorin velvoitteiden saavuttamisessa. 

Sosiaalinen ilmastorahasto tukee haavoittuvimpia

Fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppaan liittyy myös uusi sosiaalinen ilmastorahasto, jonka keskeisenä tarkoituksena on edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää ilmastoneutraaliuteen. Rahaston erityisenä tavoitteena on haavoittuvassa asemassa olevien tukeminen toimenpiteillä ja investoinneilla, joilla lisätään rakennusten energiatehokkuutta, vähennetään rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjä sekä parannetaan päästöttömän ja vähäpäästöisen liikkumisen ja liikenteen saatavuutta. Rahasto on toiminnassa vuodet 2026–2032. 

• Sosiaalinen ilmastorahasto - Ympäristöministeriö 

Suomen tavoitteena puolittaa taakanjakosektorin päästöt 2030 mennessä

Taakanjakoasetuksen alaiseen niin kutsuttuun taakanjakosektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmitys, työkoneet, osa maatalouden päästöistä, liikenne, jätehuolto ja F-kaasut, jotka yhteenlaskettuna tuottavat noin 65 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. EU-tasolla tavoite on vähentää taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjä 40 %:lla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. EU-tason tavoite on jaettu jäsenvaltiokohtaisiin velvoitteisiin, ja Suomen on vähennettävä taakanjakosektorin päästöjään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. 

Jäsenmaan taakanjakosektorin velvoitteen saavuttamiseksi on mahdollista käyttää apuna joustokeinoja, esimerkiksi siirtää pieni määrä päästöoikeuksia päästökaupan puolelta taakanjakosektorille. Lisäksi on mahdollista säästää vuotuista päästövähennysyksiköiden ylijäämää seuraaville vuosille tai hankkia päästövähennysyksiköitä muilta jäsenvaltioilta. Suomen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi on laadittu keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma. 

• Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma - Ympäristöministeriö

Maankäyttö­sektorin nettonielu säilytettävä

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon, eli maankäyttösektorin, nieluja ja päästöjä sääntelevässä LULUCF-asetuksessa tavoitteena kaudella 2021–2025 on, että eri maankäyttöluokissa pysytään annetuissa vertailuarvoissa ja metsityksen poistumien ja metsäkadon päästöjen tulee olla yhtä suuret. Kaudella 2026–2030 EU:n hiilinieluja tulee vahvistaa siten, että niiden aikaansaamat poistumat saavuttavat vuonna 2030 tason -310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Suomen osuus tästä tavoitteesta on kasvattaa hiilensidontaa ja vähentää päästöjä yhteensä 2,9 Mt edestä verrattuna 2016–2018 tasoon, joka vastaa noin –11,3 miljoonaa tonnia vuonna 2030.