Omistus­asuminen

Omistusasuminen on historiallisesti ollut edullisin asumismuoto, ja suurin osa suomalaisista asuu omistusasunnossa. Omistusasumisen etu on, että oma varallisuus kasvaa sitä mukaa, kun lyhentää asuntolainaa. Asunnon hankinta on kuitenkin pitkäaikainen taloudellinen sitoumus ja vaatii yleensä lainaa. Siksi se ei ole aina mahdollista oman talouden tai elämäntilanteen vuoksi.

Valtio tukee omistusasumista takaamalla yksityishenkilöiden asuntolainoja. Ensiasunnon ostajille on oma asuntosäästämisen muoto ASP.

Varaudu riskeihin ja muita vinkkejä lainan ottajalle

Asuntolainaan liittyviä riskejä voidaan pienentää, kun lainan määrä ja laina-aika ovat kohtuulliset. Kuukausittaista lainan hoitokulua on verrattava arvioituun tulotason kehitykseen, jotta rahaa jää muuhunkin elämiseen. Myös koron nousuun on varauduttava ja pohdittava, miten käy jos maksamani korko nousee esimerkiksi kolme prosenttia? Entä jos palkkani laskee kymmenen prosenttia?

Asuntolainoitukseen liittyy useita käsitteitä, joihin on syytä perehtyä jo ennen lainaneuvotteluiden aloittamista. Tällaisia ovat esimerkiksi viitekorko, korkomarginaali, annuiteetti, kiinteä tasaerä, omavelkainen takaus, vakuusarvo ja lainaturvavakuutus.

Omistusasumisen lainsäädäntö

Asp-järjestelmä

ASP eli asuntosäästö- ja tukijärjestelmällä valtio tukee ensiasunnon hankintaa. Sen avulla yhä useamman on mahdollista säästää ja hankkia omistusasunto. ASP on tarkoitettu 15–44-vuotiaille ensimmäisen omistusasunnon hankkijoille.

Takaukset

Omistusasunnon ostamista tai omakotitalon rakentamista varten otetulle lainalle voi saada valtion takauksen. Pankki myöntää takauksen asuntolainapäätöksen yhteydessä, ja siitä on maksettava takausmaksu. Takausmaksua ei kuitenkaan peritä, jos lainalle maksetaan korkotukea.

Valtio voi myöntää takauksen lainalle, jonka asunto-osakeyhtiö ottaa omistamansa rakennuksen perusparantamista varten. Yhtiöllä tulee olla riittävät edellytykset lainan takaisin maksamiseen, ja takauksesta peritään takausmaksu.

Seuraavien lakien mukaisia tukia ei enää myönnetä, mutta lakeja sovelletaan kuitenkin niiden nojalla aiemmin myönnettyihin tukiin: