Luonnonarvo­markkinat

Suomen luonnonarvomarkkinat pohjautuvat luonnonsuojelulakiin perustuvaan vapaaehtoiseen ekologisen kompensaation malliin ja viranomaisvarmennettuihin luonnonarvoyksiköihin. Luonnonarvomarkkinoiden ytimessä on ajatus, että luonnon tuottamilla ekosysteemipalveluilla – kuten puhtaalla ilmalla, vesivaroilla ja luonnon monimuotoisuudella – on taloudellinen arvo, jonka markkinat voivat tunnistaa ja hinnoitella.   

Mihin luonnonarvomarkkinoita tarvitaan? 

Luonnonarvomarkkinoiden kehittämiselle on suuri tarve. Yksityisen rahoituksen nykyistä merkittävämpi kanavoiminen suojeluun, ennallistamiseen ja luonnonhoitoon on edellytys luontokadon pysäyttämiselle ja luonnon elpymiselle. Markkinaehtoiset ratkaisut eivät korvaa lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita tai julkisesti rahoitettuja toimia, vaan täydentävät niitä.

Toimivat luonnonarvomarkkinat edellyttävät selkeitä pelisääntöjä, yhteismitallisia ja todennettavia luonnonarvoyksiköitä, riippumatonta varmentamista, läpinäkyvää tietopohjaa sekä menettelyjä, joilla ehkäistään viherpesua ja varmistetaan luontohyötyjen lisäisyys, pysyvyys ja seurattavuus. Ympäristöministeriö kehittää luonnonarvomarkkinoita yhteistyössä muiden ministeriöiden ja sidosryhmien kanssa.  

Selvityksiä luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseen

Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat tilanneet luonnonarvomarkkinoiden edistämistä tukevia selvityksiä. Selvitykset luovat suuntaviivat ministeriöiden johdolla tehtävään luonnonarvomarkkinoiden kehitystyöhön. Ympäristöministeriö selvitti yhdessä luontokonsultointiin erikoistuneen One Planetin kanssa luonnonarvomarkkinoiden rakenteiden kehittämistä sekä välittäjäorganisaatioiden ja markkinapaikkojen edellytyksiä.

Sitra selvitti yhdessä One Planetin kanssa luonnonarvomarkkinoiden vauhdittamisen edellytyksiä ja arvioi markkinoiden potentiaalia.  

Maa- ja metsätalousministeriö tilasi Pellervon taloustutkimus PTT ry:ltä selvityksen, jossa kartoitettiin luonnonarvokaupan kehittämismahdollisuuksia maa- ja metsätalouden arvoketjun sekä maanomistajien elinkeinotoiminnan näkökulmasta.  

Suomen luonnonarvomarkkinamallista on tehty kansainvälinen tieteellinen arvio, jonka mukaan Suomella on poikkeuksellisen vahva lainsäädäntöön perustuva malli luonnonarvomarkkinoille. Järjestelmän erityisinä vahvuuksina pidetään sen pohjautumista korkeatasoiseen luonnontieteelliseen asiantuntijatietoon, luonnonarvojen pysyvyyden varmistamista, toimien lisäisyyttä sekä avointa rekisteriä. 

Myös muut toimijat, kuten Tapio, ovat selvittäneet luonnonarvomarkkinoiden kehittämistä. 

Valtio ja viranomaiset luovat luonnonarvokauppaan pelisäännöt 

Valtion rooli on taata luonnonarvomarkkinoille luotettavat puitteet: asettaa kriteerit tuotettaville luonnonarvoyksiköille, luoda niille varmentamisjärjestelmä, mahdollistaa yksiköiden rekisteröinti ja niiden pysyvyys.

Viranomainen varmentaa tuotettavien luonnonarvohehtaarien määrän ja valvoo, että tarvittavat toimenpiteet luonnon tilan parantamiseksi tehdään. Viranomainen tekee myös päätöksen hyväksyä tuotettujen luonnonarvojen käyttämisen vapaaehtoiseen ekologiseen kompensaatioon tai luontotekoon ja turvaa päätöksellään tuotettujen luonnonarvojen pysyvyyden. Lisäksi viranomainen ylläpitää rekisteriä tuotetuista ja käytetyistä luonnonarvohehtaareista.   

Luonnonarvojen tuottaminen

Luonnonarvoja mitataan luonnonarvohehtaareissa. Luonnonarvohehtaari on mittayksikkö, jolla tarkoitetaan sitä alueen tilan paranemaa, joka saadaan aikaiseksi ennallistamistoimin tai suojelulla.

Voimassa oleva lainsäädäntö tunnistaa luonnonarvomarkkinoiden ainoaksi käyttötavaksi ekologisen kompensaation eli haittojen hyvittämisen. Luonnonsuojelulaissa säädetään yksityiskohtaisesti luonnonarvojen tuottamisen menettelystä ja vapaaehtoisen ekologisen kompensaation kriteereistä.

Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla, kun heikennyksiä on ensisijaisesti vältetty ja toissijaisesti minimoitu.  

Hallitus esittää muutoksia luonnonsuojelulakiin

Hallitus on esittänyt muutoksia luonnonsuojelulakiin, jotka laajentaisivat lain säännösten mukaan tuotettujen luonnonarvojen eli luonnonarvohehtaarien käyttämisen myös muuhun kuin ekologiseen kompensaatioon.  

Jatkossa maanomistajan tuottamia luonnonarvohehtaareja voitaisiin käyttää esimerkiksi yritysten luontovastuullisuuden osoittamiseen sekä yhteisöjen ja kansalaisten vapaaehtoisiin luontotekoihin.

Tällöin yhteisöt ja kansalaiset voisivat parantaa luonnon tilaa ostamalla viranomaisvarmennettuja luonnonarvoja.

Mihin luonnonarvohehtaareja käytetään? 

Luonnonarvohehtaareja käytetään esimerkiksi yritysten luontovastuullisuuden osoittamiseen osana kestävyysraportointia ja markkinointia niin sanottuina luontoväittäminä. Luontoväittämä voi olla esimerkiksi, että yritys on rahoittanut 100 luonnonarvohehtaarin verran aapasuon ennallistamista.

Voimassa olevan luonnonsuojelulain 11 luvun mukaisesti on mahdollista tuottaa viranomaisvarmennettuja luonnonarvohehtaareita. Tuotettavien luonnonarvohehtaareiden laskenta perustuu hyvittävillä toimenpiteillä aikaan saatavaan lisäykseen eli toimenpiteillä saavutettavan tilan ja toimenpiteitä edeltäneen tilan erotukseen. Lisäyksen määrä lasketaan parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuen. 

Luonnonsuojelulain mukaisesti tuotettavien luonnonarvojen pysyvyys varmennetaan viranomaispäätöksellä, jolla kielletään sen alueen hävittäminen ja heikentäminen, jolla luonnonarvoja lisäävät toimenpiteet on toteutettu. 

Yksityisen rahoituksen lisäämistä edistetään myös EU:n tuella

Suomi on mukana EU:n selvitys- ja kehityshankkeessa, jonka tarkoituksena on tukea yksityisen biodiversiteettirahoituksen lisäämistä jäsenmaissa. Hanke toteutetaan EU:n teknisen tuen välineen (TSI) rahoituksella.

Hankkeen tuella selvitetään Suomessa luonnon monimuotoisuuden edistämiseen käytetyn rahoituksen nykytilannetta sekä rahoituksen tarvetta Suomen kansainvälisten ja kansallisten luontositoumusten saavuttamiseen. Lisäksi hanke tunnistaa Suomeen sopivia rahoitusvälineitä ja toimintamalleja, joilla etenkin yksityistä rahoitusta voitaisiin merkittävästi lisätä. 

Muita vapaaehtoisia keinoja suojella luontoa 

  • Alueen myynti valtiolle suojeluun
  • Alueen myynti luonnonsuojelusäätiölle 
  • Yksityisen suojelualueen perustaminen + korvaus valtiolta (Metso)
  • Yksityisen suojelualueen perustaminen + korvaus muualta kuin valtiolta esim. yritykseltä
  • Ennallistaminen valtion Helmi-tuella 
  • Lahjoitukset mm. Suojelusäätiöille ja -järjestöille 

Usein kysyttyjä kysymyksiä luonnonarvomarkkinoista

Lisätietoja

Emma Terämä, Johtava asiantuntija 
ympäristöministeriö, Vesi- ja luontoympäristöosasto, Luonnon monimuotoisuus ja luonnonarvorahoitus Puhelin:0295250255   Sähköpostiosoite: