Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030

Keskeisenä keinona  EU-velvoitteiden ja kansallisten ilmansuojelutavoitteiden toimeenpanossa on kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030, jonka valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2019. Ohjelma sisältää EU:n päästökattodirektiivin (2016/2284) päästövähennysvelvoitteiden toimeenpanemiseksi tarvittavat toimet ja muita ilmanlaadun parantamiseksi tarvittavia toimia. Nämä lisätoimet koskevat erityisesti taajamien hengityskorkeuden päästölähteitä (puun pienpoltto, katupöly) ja ilmanlaadun kytkemistä ilmanlaatuun vaikuttavaan muiden sektorien päätöksentekoon. Ahvenanmaan päästöt ovat mukana kansallisessa ohjelmassa, mutta Ahvenanmaa päättää itsenäisesti päästöjen vähentämistoimistaan.

• Valto: Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030

EU-velvoitteet ja niiden täyttäminen

Päästökattodirektiivissä Suomelle asetetut päästövähennysvelvoitteet on esitetty taulukossa. Eri EU-jäsenmaiden päästöjen vähentämisvelvoitteet on pyritty määräämään siten, että kokonaisuuden kannalta saataisiin eniten hyötyä pienimmin kustannuksin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen velvoitteet ovat pienemmät kuin useimpien muiden maiden velvoitteet.

Taulukko. Suomen vanhat ja uudet päästövähennysvelvoitteet prosentuaalisina päästövähennyksinä ja niiden perusteella lasketut päästövelvoitteet kilotonneina (kt).

Epäpuhtaus	Vanhat velvoitteet v. 2010-2019	Uusien velvoitteiden perusteena olevat v. 2005 päästöt	Uudet velvoitteet v. 2020-2029	Uudet velvoitteet   v. 2030
SO2	110 kt	70 kt	-30 % (49 kt)	-34 % (46,2 kt)
NOX	170 kt	205 kt	-35 % (133,3 kt)	-47 % (108,7 kt)
NMVOC	130 kt	145 kt	-35 % (94,3 kt)	-48 % (75,2 kt)
NH3	31 kt	37 kt	-20 % (31 kt)	-20 % ( 31 kt)
PM2.5	-	28 kt	-30 % (19,6 kt)	-34 % (18,5 kt)

 

Suomen ympäristökeskuksen tekemien laskelmien mukaan päästökattodirektiivissä asetetut päästövähennysvelvoitteet toteutuvat energia- ja ilmastostrategian ja maatalouden ammoniakkiohjelman toimeenpanossa sovituilla toimilla sekä jo olemassa olevan ja päätetyn sektorikohtaisen päästöraja-arvosääntelyn toimeenpanolla. Tämän lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kansallisessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) toteutettavaksi suunnitellut lisätoimet tehostavat myös ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämistä.

• Valto: Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030
• Valto: Toimintaohjelma maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi Suomessa
• Valto: Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea (KAISU)

Kansalliset tavoitteet ja toimet

Ilmansaasteista aiheutuu terveys- ja ympäristöhaittoja edelleen vuonna 2030, vaikka päästökattodirektiivin mukaiset velvoitteet täyttyisivät. Tästä syystä ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla ilman epäpuhtauksien päästöjä ja pitoisuuksia saadaan laskettua vielä EU-lainsäädännön vaatimaa tasoa alemmas.

Toimenpiteet koskevat erityisesti taajamien hengityskorkeuden päästölähteitä (puun pienpoltto, katupöly) ja ilmanlaadun kytkemistä kaikkeen sellaiseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon, jolla on vaikutuksia ilmanlaatuun. Lisäksi ohjelma sisältää toimia mm. ja ilmansaasteiden haittakustannustiedon ja –osaamisen kehittämisestä ja levittämistä.

Vastuu toimien toteuttamisesta koskee laajaa valtakunnallista, alueellista ja paikallista toimijajoukkoa. Keskeisiä toimijoita ovat mm. eri ministeriöt (YM, STM, TEM, LVM, VM, MMM, OKM), ELY-keskukset, Traficom, kunnat, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY, tutkimuslaitokset (SYKE, THL, IL, VTT, Valvira), laitevalmistajat ja eri järjestöt (mm. Nuohousalan keskusliitto, Hengitysliitto, Tulisijayhdistys).

• Ymparisto.fi: Ilmansuojelu