Kansain­välinen yhteistyö vesien- ja meren­suojelussa

Vesiensuojelu

Suomen vesialan kansainvälinen strategia

Suomen vesialan kansainvälinen strategia vuodelta 2018 sisältää Suomen vesialan kansainvälisen toiminnan tavoitteet vuoteen 2030. Strategian päämäärä on vastuullinen ja oikeudenmukainen vesiturvallisuus. Ympäristöministeriö toteuttaa poikkihallinnollisen strategian tavoitteita omalla hallinnonalallaan. Lisätietoa strategiasta ja strategialle vuosittain laadittavat toimintasuunnitelmat sivulla Suomen vesialan kansainvälinen strategia.

• Ulkoministeriö: Finnish Water Way – Suomen vesialan kansainvälinen strategia

Rajavesiyhteistyö

YK:n alainen Euroopan talouskomission (UNECE) rajavesisopimus luo puitteet alueelliselle rajavesiyhteistyölle. Myös UNECEn ulkopuoliset YK-maat voivat nykyään liittyä sopimukseen.

• UNECE: The Water Convention and the Protocol on Water and Health

UNECEn rajavesisopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulle kuuluva YK:n yleissopimus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön soveltuvista säännöistä (ns. New Yorkin sopimus) luo osaltaan puitteet valtioiden väliselle rajavesiyhteistyölle. New Yorkin sopimus ja UNECEn rajavesisopimus ovat toisiaan täydentäviä.

• UN Watercourses Convention

Kahdenväliset sopimukset

Suomella on Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa monia yhteisiä rajat ylittäviä vesistöalueita. Rajavesistöyhteistyö naapurimaidemme kanssa perustuu valtiosopimuksiin.

Suomen ja Norjan välinen sopimus rajavesistökomissiosta kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalan vastuulle. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen ja Venäjän välisestä rajajokisopimuksesta sekä Suomen ja Ruotsin välisestä rajajokisopimuksesta.

Vesienhoidon yhteistyö rajavesistöissä

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella Suomella on kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta: Tornion-Muonionjoen vesistö Ruotsin kanssa ja Jäämereen laskevat vesistöt (Tenojoki, Näätämöjoki ja Paatsjoki) yhdessä Norjan kanssa.

Itämeren suojelu

Helsingin sopimus

Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (1974, 1992) eli ns. Helsingin sopimus velvoittaa sopimusmaita

• vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä
• suojelemaan meriluontoa
• säilyttämään lajien monimuotoisuutta.

Sopimuksen ovat allekirjoittaneet Suomi, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro sekä Euroopan talousyhteisö. Sopimus kattaa merialueen lisäksi sen valuma-alueen.

Sopimuksen perusperiaatteita ovat

• ympäristönsuojelun kannalta parhaan käytettävissä olevan teknologian käyttäminen
• ympäristön kannalta parhaan käytännön soveltaminen
• varovaisuusperiaatteen ja aiheuttamisperiaatteen noudattaminen.

HELCOM

Itämeren suojelukomissio (Helsinki Commission, HELCOM) on Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusopimuksen allekirjoittajavaltioiden perustama hallitusten välinen järjestö. Komissio tarkkailee ja edistää Helsingin sopimuksen soveltamista ja antaa suosituksia sopimusmaiden hallituksille.

Komission työhön osallistuvat kaikki Itämeren rantavaltiot sekä EU:n komissio. Lisäksi joukko kansainvälisiä järjestöjä osallistuu komission työhön tarkkailijoina.

Itämeren suojelukomission kansainvälinen sihteeristö sijaitsee Helsingissä.

• Helsinki Commission

Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan)

Itämeren maat ja EU ovat toteuttaneet HELCOMin puitteissa laadittua Itämeren suojelun toimintaohjelmaa, Baltic Sea Action Plania (BSAP), vuodesta 2007 alkaen. Päivitetty toimintaohjelma hyväksyttiin vuonna 2021.

• Itämeren suojelun toimenpideohjelma. 2021 päivitetty versio
• Baltic Sea Action Plan

Itämeren suojelun toimintaohjelma sisältää yhteensä 199 toimenpidettä Itämeren tilan parantamiseksi. Toimet ulottuvat vuoteen 2030 asti. Osaa toimenpiteistä valtiot toteuttavat yhdessä HELCOM-työn puitteissa, osaa puolestaan kansallisesti. Toimintaohjelman pääteemoina ovat

• rehevöitymisen ehkäisy
• luonnon monimuotoisuuden suojelu
• haitallisten aineiden päästöjen ja roskaantumisen vähentäminen
• merellä tapahtuvan ihmistoiminnan, kuten merenkulun ja kalastuksen, haitallisten vaikutusten vähentäminen

Lisäksi ohjelmassa on kaikkia sektoreita koskettavia teemoja, kuten ilmastonmuutos ja meren tilan seuranta.

Suomessa Itämeren suojelun toimintaohjelmaa toteutetaan vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien 2022-2027 keinoin.

• Vesien- ja merenhoito Suomessa

Itämeren suojelun toimintaohjelman lisäksi HELCOMilla on eri yhteiskunnan sektoreihin liittyviä suosituksia, jotka löytyvät HELCOMin sivuilta.

• HELCOM Recommendations

EU:n Itämeren alueen strategia

Itämeren alueen strategian (EU Strategy for the Baltic Sea Region, EUSBSR) päätavoitteena on

• meren pelastaminen
• alueen yhdistäminen
• hyvinvoinnin lisääminen

Strategian avulla halutaan saada Euroopan unionin lainsäädäntö, politiikkaohjelmat ja rahoitus palvelemaan nykyistä paremmin Itämeren alueen kehittämistä.

Strategian uudistettu toimintasuunnitelma on hyväksytty helmikuussa 2021.

Uudistetussa toimintasuunnitelmassa on selkeytetty politiikka-alojen sisältöä ja suuntaa. Ilmastonmuutos ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa on otettu osaksi kaikkien politiikka-alojen toimintaa. Myös strategian hallintoa on pyritty selkeyttämään.

Suomen ympäristöministeriö koordinoi yhdessä Puolan kanssa politiikka-ala Nutria (PA Nutri) jonka tavoitteena on vähentää ravinteiden kulkeutumista Itämereen ja siten hillitä rehevöitymistä Itämeren alueella.

• EU Strategy for the Baltic Sea Region: PA Nutri - Reducing nutrient inputs to the sea

Kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

YK-yhteistyö mertensuojelussa

YK:n merioikeusyleissopimus UNCLOS (United Nations Convention on the Law of the Sea) muodostaa oikeudellisen sääntelykehikon kaikelle meriin kohdistuvalle toiminnalle. Merioikeudellisista kysymyksistä vastaa Suomessa ulkoministeriö.

• UNCLOS

UNCLOS:n alaisuudessa saatiin maaliskuussa 2023 päätökseen neuvottelut täytäntöönpanosopimuksesta, joka koskee kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten merialueiden biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä (nk. BBNJ-sopimus).

• Intergovernmental Conference on Marine Biodiversity of Areas Beyond National Jurisdiction

Kestävän kehityksen Agenda2030:n tavoite 14 koskee meriympäristön suojelua. YK järjestää parin vuoden välein korkean tason konferensseja edistääkseen tavoitetta.

• SDG-14
• UN Ocean Conference UN Ocean Conference

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) meri- ja rannikkotyöohjelman pääteemoja ovat muun muassa yhdennetty meri-ja rannikkoalueiden suunnittelu, merten ja rannikoiden elävät luonnonvarat, meri- ja rannikoiden suojelualueet, vesiviljely sekä vieraslajit.

• Convention on Biological Diversity

Merien luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa kehitetty kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa sekä aavalla merellä että kansallisilla merialueilla ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita

• Marine and coastal biodiversity
• Ecologically or Biologically Significant Marine Areas, EBSA

Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlannin- ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimus on muuttavia luonnonvaraisia eläimiä koskevan Bonnin sopimuksen alasopimus.

• Agreement on the Conservation of Small Cetaceans of the Baltic, North East Atlantic, Irish and North Seas
• Ymparisto.fi: Pyöriäistä koskevat kansainväliset sopimukset
• Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals

Arktinen yhteistyö mertensuojelussa

Arktisen neuvoston meriympäristön suojelutyöryhmä (PAME) on yhteistyöelin, jossa Arktisen neuvoston kahdeksan valtiota sekä pysyvät alkuperäiskansojen edustajat yhdessä edistävät meriluonnonsuojelua, ympäristöä huomioivaa meriliikennettä, luonnonvarojen kestävää käyttöä, ekosysteemilähestymistavan soveltamista sekä meriroskien toimintaohjelman valmistelua ja toimeenpanoa.

Arktisen neuvoston alaisuudessa käydään lisäksi mertensuojelua koskevia keskusteluja neuvoston virkamieskomitean ja meriasiantuntijoiden välisissä yhteiskeskusteluissa. Virkamieskomitean työtä johtaa Suomessa ulkoministeriön arktinen suurlähettiläs.

• Arctic Council
• Protection of the Arctic Marine Environment

Osa Jäämerestä kuuluu Koillis-Atlantin suojelusopimus OSPAR:n maantieteelliseen soveltamisalaan. OSPAR:ssa toimii vuoteen 2025 saakka määräaikainen arktinen työryhmä, joka keskittyy sopimuksen arktisten merialueiden suojelukysymyksiin.

• OSPAR Commission
• OSPAR Arctic

Muu kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

Suomi osallistuu aktiivisesti sekä poliittisella että asiantuntijatasolla YK:n ympäristökokouksen (UN Environment Assembly, UNEA) puitteissa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön, jossa pyritään löytämään ratkaisuja globaaliin meriroska- ja mikromuoviongelmaan. Ratkaisuja muovihaasteeseen kehitetään myös aktiivisessa yhteistyössä Pohjoismaisessa ministerineuvostossa.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on merentutkimuksen yhteistyöjärjestö. ICES antaa suosituksia mereisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hallinnasta.

• International Council for the Exploration of the Sea

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO vastaa globaalisti merenkulun sääntelystä.

• International Maritime Organization

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus eli MARPOL-yleissopimus on pääasiallinen merenkulun ympäristönsuojelua sääntelevä sopimus. Merenkulun ympäristönsuojeluasioista vastaa Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö.

• International Convention for the Prevention of Pollution from Ships

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n alainen yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä sen pöytäkirja, eli Lontoon dumppaussopimus ja -pöytäkirja, sääntelevät mereen dumppaamista. Muista IMO-sopimuksista poiketen ympäristöministeriö vastaa Lontoon dumppaussopimuksen ja -pöytäkirjan alaisesta työstä.

• Convention on the Prevention of Marine Pollution by Dumping of Wastes and Other Matter

Kansainvälinen merenpohjajärjestö ISA hallinnoi kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisia merenpohja-alueita eli niin kutsuttua syvänmerenpohjaa. Järjestössä valmistellaan parhaillaan kaivossääntöä, jolla on tarkoitus luoda määräykset ja menettelytavat merenpohja-alueen luonnonvarojen tutkimusta ja hyödyntämistä varten.

• International Seabed Authority

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio toimeenpanee valaanpyyntisopimusta, jonka tarkoituksena on valaskantojen suojelu ja toisaalta valasteollisuuden järjestelmällinen kehittäminen.

• The International Whaling Commission