Lajien ja luontotyyppien suojelu

Lajien ja luontotyyppien suojelu on avainasemassa luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Tuoreimman uhanalaisuusselvityksen eli Punaisen listan mukaan Suomessa jo joka 9 laji on uhanalainen. Suomen luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen.

Suomen luonnon köyhtyminen johtuu erityisesti metsäelinympäristöjen muutoksista, kuten metsien uudistamis- ja hoitotoimista sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun vähenemisestä. Toiseksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttanut syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu ja rehevöityminen. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin tunturilajien uhanalaistumiseen ja se on merkittävä tulevaisuuden uhka.

Lajien suojelu

Lajien suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat niiden luontaisilla levinneisyysalueilla.

Suomen noin 48 000 eliölajista runsas 22 000 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Joka yhdeksäs kaikista Suomen arvioiduista lajeista uhanalainen. Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi on yksi maailman kattavimmista.

Lajien suojelusta säädetään luonnonsuojelulaissa. Laji voidaan rauhoittaa lailla tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi asetuksella.

Euroopan unionin lajisuojelua koskevat säännökset edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään. Tiukimmin suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kielletty.

Ympäristöhallinto ryhtyy tarvittaessa toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Luontotyyppien suojelu

Luontotyypit ovat maa- tai vesialueita, joilla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Luontotyyppien suojelu turvaa luonnon monimuotoisuutta ja säilyttää lajien elinympäristöjä. Luontotyyppejä suojellaan lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla sekä kansallis- ja luonnonpuistoissa ja muilla suojelualueilla.

Suomen luontotyypeistä noin puolet (48 %) on uhanalaisia, kertoo  Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi, luontotyyppien punainen kirja (2018). Luontotyyppien punainen kirja sisältää arvion yhteensä lähes 400 luontotyypistä, jotka edustavat kahdeksaa luontotyyppiemme pääryhmää: Itämerta, rannikkoa, sisävesiä ja rantoja, soita, metsiä, kallioita ja kivikoita, perinnebiotooppeja sekä tuntureita.

Suomen luontotyypit

Suomessa on yhdeksän luonnonsuojelulain mukaan suojeltavaa luontotyyppiä. Suurin osa luonnonsuojelulain avulla suojelluista luontotyypeistä on jalopuumetsiä. Muita luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut.

Luonnonsuojelulaissa mainittuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on määritellyt suojellun alueen rajat ja antanut rajauspäätöksen maanomistajalle tiedoksi. Asianosaisia kuullaan ennen rajauspäätöksen tekemistä, jollei kuuleminen vaaranna suojelun tarkoitusta. ELY-keskuksen rajauspäätöksestä voi valittaa.

Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä 2 on 69 arvokasta Suomessa esiintyvää luontotyyppiä, joista 22 on ensisijaisesti suojeltavia. Näiden luontotyyppien suojelemiseksi on perustettu Natura 2000 -alueita.

Metsälakiin sisältyy seitsemän erityisen tärkeää elinympäristöä ja vesilakiin neljä pienvesityyppiä, joiden ominaispiirteet vaarantavat toimet on kielletty.

Suojelualueiden lisäksi luontotyyppejä voidaan turvata käyttämällä luonnonvaroja kestävästi sekä ottamalla luontotyypit huomioon maankäytön suunnittelussa. Jo muuttuneiden luontotyyppien tilaa voidaan parantaa luonnonhoidolla ja ennallistamisella.

Ympäristöministeriö on laatinut toimintasuunnitelman uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi.

Luontotyyppejä turvataan myös ympäristöministeriön käynnistämässä Helmi-elinympäristöohjelmassa. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. 

Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi

Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi valmistui vuonna 2008. Suunnitelman teki ympäristöministeriön toimeksiannosta Suomen ympäristökeskus.

Toimintasuunnitelman tavoitteena on pysäyttää luontotyyppien uhanalaistuminen vuoteen 2020 mennessä ja parantaa uhanalaisten luontotyyppien tilaa.

Tavoitteisiin pyritään muun muassa

  • parantamalla luontotyyppitietojen tasoa ja niitä koskevia tietojärjestelmiä
  • täydentämällä elinympäristöjen säilyttämisen, hoidon ja ennallistamisen keinovalikoimaa
  • kehittämällä taloudellisia kannustimia ja ohjauskeinoja alueiden ja luonnonvarojen käytössä
  • seuraamalla uhanalaisten luontotyyppien tilan kehitystä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Lisätietoja

Esko Hyvärinen, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Luonnon monimuotoisuus 0295250094  


Aulikki Alanen, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Luonnon monimuotoisuus 0295250333