Suomen kansallinen ilmastopolitiikka

Suomen ilmastopolitiikan keskeinen pilari on kansallinen ilmastolaki, joka astui voimaan 1.6.2015. Lain mukaan Suomen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Lisäksi laissa säädetään ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä ja ilmastotavoitteiden toteutumisen seurannasta. Suunnittelujärjestelmän tavoitteena on, että Suomi saavuttaa sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä että siihen varautumista koskevat tavoitteensa.

Kansalliset tavoitteet

Sanna Marinin hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi on hiilineutraali 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Nykyisen ilmastolain tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Ilmastolakia uudistetaan parhaillaan siten, että hallituksen tavoite hiilineutraaliudesta eli päästöjen ja nielujen tasapainosta toteutuu vuoteen 2035 mennessä. Samoin ilmasto- ja energiastrategia ja keskipitkän aikavälin suunnitelma (KAISU) päivitetään vuoden 2021 aikana.

Euroopan unionin ilmasto- ja energialainsäädännön velvoitteet ja poliittiset päätökset sitovat myös Suomea. EU on sitoutunut olemaan ilmastoneutraali vuonna 2050. EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990. EU:n yhteinen päästökauppasektorin päästövähennystavoite on 43 prosenttia. Päästökauppaan kuuluvat suuret teollisuuslaitokset, sähkön- ja kaukolämmöntuotanto ja lentoliikenne. Taakanjakosektorille Suomen tavoitteena on vähentää päästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 ja 16 prosentilla vuoteen 2020. Taakanjakosektoriin kuuluvat maatalous, liikenne, rakennusten erillislämmitys ja jätteet.

Lisäksi EU-tasolla on linjattu, että energian käyttöä tehostetaan vähintään 32,5 prosenttia ja uusiutuvan energian osuus nostetaan 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioiden on tehostettava energiankäyttöään 0,8 prosenttia vuosittain 2021–2030. Lisäksi jäsenvaltion maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (ns. LULUCF-sektori) päästöjä sitovien nielujen tulee olla vähintään yhtä suuret kuin sektorin päästöt ovat kausien 2021–2025 ja 2026–2030 osalta.

Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä

Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä koostuu ilmastolain mukaisista pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta, keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta ja sopeutumissuunnitelmasta sekä erillisestä energia- ja strategiasta.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään ne toimenpiteet, joilla ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä hillitään rakennusten erillislämmityksessä ja –jäähdytyksessä, maataloudessa, liikenteessä, jätteiden käsittelyssä, maataloudessa ja teollisuuden F-kaasujen suhteen, sekä arviot kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä ja politiikkatoimien vaikutuksista siihen. Ympäristöministeriö on vastuussa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan valmistelun koordinoinnista ja oman hallinnonalansa osuuden valmistelusta.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään ne toimenpiteet, joilla ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä hillitään rakennusten erillislämmityksessä ja –jäähdytyksessä, maataloudessa, liikenteessä, jätteiden käsittelyssä, maataloudessa ja teollisuuden F-kaasujen suhteen, sekä arviot kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä ja politiikkatoimien vaikutuksista siihen. Ympäristöministeriö on vastuussa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan valmistelun koordinoinnista ja oman hallinnonalansa osuuden valmistelusta.

Käytännöksi on muodostunut, että jokainen hallitus tekee kaudellaan myös energia- ja ilmastopoliittisen strategian, jossa käsitellään päästökauppasektorin lisäksi taakanjako- ja maankäyttösektoreita sekä energian huolto- ja toimintavarmuusasioita ja energiamarkkinoiden toimintaa. Strategian valmistelusta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö.

Pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma sisältää keskeiset pitkän tähtäimen politiikkatoimet päästökauppasektorille sekä päästökaupan ulkopuoliseen sektorille ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelma valmistellaan vähintään kerran kymmenessä vuodessa, ja sen valmistelun koordinoinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Ensimmäistä ilmastolain mukaista pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaa ei olla vielä valmisteltu, mutta 2014 valmistui Energia- ja ilmastotiekartta 2050.

Sopeutumissuunnitelma sisältää riski- ja haavoittuvuustarkastelun sekä tarpeen mukaan hallinnonaloittaisia sopeutumista koskevia toimintaohjelmia. Sopeutumissuunnitelma valmistellaan vähintään kerran kymmenessä vuodessa, ja sen valmistelun koordinoinnista vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Ensimmäistä ilmastolain mukaista sopeutumissuunnitelmaa ei olla vielä valmisteltu, mutta vuonna 2014 valmistui kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022.

Ilmastotoimien seuranta

Ympäristöministeriö valmistelee vuosittain ilmastovuosikertomuksen, jossa kuvataan Suomen päästövähennyskehitystä sekä päästövähennystoimenpiteiden toteutumista ja riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin. Ilmastovuosikertomus toimitetaan eduskunnalle, ja se mahdollistaa kansalaiskeskustelun ilmastonmuutoksen hillinnästä ja sopeutumisesta.

Lisäksi Suomi raportoi Euroopan komissiolle ja YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle vuosittain siitä, kuinka kasvihuonekaasupäästöjä on onnistuttu vähentämään. Suomessa kansallisesta kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta vastaa Tilastokeskus. Lisäksi Tilastokeskus kokoaa säännöllisesti niin sanotun maaraportin, jossa kuvataan Suomen ilmastopoliittiset toimet.

Lisätietoja

Jarmo Muurman, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250185