Lyhytvuokrauksen säännökset

Asuntojen lyhytvuokraus on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina myös Suomessa. Rakentamislaki ei tällä hetkellä tunnista asuntojen lyhytvuokrausta, mikä on johtanut epäselvään tilanteeseen niin asuntojen vuokraajien, taloyhtiöiden, kuntien kuin muiden osapuolten näkökulmasta. On ollut epäselvää mikä on sallittua, kuka päättää ja millä perusteilla. 
 
Hallitusohjelman mukaisesti lakimuutoksen tavoitteena on selkeyttää tilannetta ja päivittää laki vastaamaan nykypäivän tarpeita. Selkeät pelisäännöt ja niiden tuoma ennakoitavuus ovat kaikkien osapuolten etu.

Lakiesityksen mukaan asemakaava-alueella sijaitsevan asunnon, joka ei ole vakinaisesti tai tilapäisesti asuttu, voisi vuokrata lyhytaikaisesti alle 28 päivän jaksoissa yhteensä enintään 90 päivää kalenterivuoden aikana ilman rakentamislupaa. Vuorokausirajat koskisivat esimerkiksi taajamien sijoitusasuntoja, joissa ei ole kirjoilla yhtään asukasta. 

Kunta voisi kuitenkin sallia lyhytvuokrauksen enintään 180 päivänä vuodessa haluamillaan asemakaava-alueilla. Näin kunta voisi ottaa huomioon oman tilanteensa ja vastata esimerkiksi matkailusesongin aikaiseen kasvaneeseen majoituskysyntään.

Kunnan olisi kuultava päätöksenteossa kuntalaisia, eikä asemakaavan toteuttamiselle saisi aiheutua haittaa.

Asunnon haltijan olisi pidettävä kirjaa päivistä, joina asuntoa on käytetty lyhytvuokraukseen ja pyydettäessä esitettävä tiedot rakennusvalvonnalle. 
 
Esityksen mukaiset uudet säännökset eivät koskisi vakituisessa tai tilapäisessä asuinkäytössä olevia asuntoja, loma-asuntoja, haja-asutusalueilla tai rantakaava-alueella sijaitsevia asuntoja. Niiden lyhytvuokrauksessa noudatettaisiin myös jatkossa rakentamislain yleistä sääntelyä. Asunnon olennainen käyttötarkoituksen muutos esimerkiksi majoituskäyttöön vaatisi jatkossakin rakentamisluvan.

Lyhytvuokrauksen erityissäännökset keskitettäisiin rakentamislain uuteen lukuun 5a.

Asunnon haltijan olisi pidettävä kirjaa päivistä, joina asunto on ollut lyhytvuokrattuna ja pyydettäessä esitettävä kirjanpito rakennusvalvonnalle.

Rakennusvalvonta voisi edelleen puuttua kiellettyyn lyhytvuokraukseen uhkasakolla.

Kyllä voisivat. Kuntalaisilla on laajat osallistumismahdollisuudet kunnan päätöksenteossa myös lyhytvuokrauksesta päätettäessä. Jos kunta päättää nostaa lain perustason sallimaa 90 päivän vuorokausirajaa, on sen kuultava kuntalaisia samalla tavalla kuin rakentamisjärjestystä hyväksyttäessä. Kunnan ehdotuksen tulisi olla nähtävillä vähintään 30 päivän ajan, kunnan jäsenet voisivat tehdä siihen muistutuksen, ja muistutuksen tehneille olisi ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2026. Laki tulee voimaan, kun eduskunta on käsitellyt ja hyväksynyt lain ja se on vahvistettu ja julkaistu säädöskokoelmassa. Arvion mukaan tämä voisi tapahtua kesällä tai syksyllä 2026. 
 
Esityksen mukaan lyhytvuokrauksen uusi 90 päivän raja ja asunnon haltijan muistiinpanovelvollisuus tulisivat voimaan 1.1.2027. Niinpä vuosi 2027 olisi ensimmäinen uusien sääntöjen piiriin kuuluva vuosi.

EU hyväksyi vuonna 2024 asetuksen lyhytaikaisten majoitusvuokrauspalvelujen tietojen keruusta ja jakamisesta (EU 2024/1028). Sen tavoitteena on yhdenmukaistaa lyhytvuokraukseen liittyvien tietojen rekisteröintiä ja jakamista EU-alueella.  
 
Suomessa on vielä tarve selvittää miten asetuksenmukainen rekisteröintivelvollisuus sopisi kansalliseen tilanteeseemme, esimerkiksi miten tietojen kerääminen ja rekisteröinti tulisi vastuuttaa viranomaisille.  

Lyhytvuokraus on kasvanut voimakkaasti viime vuosina Suomessa. Lainsäädäntö ei ole aikaisemmin huomioinut lyhytvuokrausta, ja tilanne on ollut epäselvä. Tarve luoda lainsäädännöllä selvät pelisäännöt lyhytvuokraukselle nousi ensimmäisen kerran vahvasti esiin vasta tällä hallituskaudella.

Jotta lyhytvuokraukselle saatiin nopeasti lainsäädännölliset raamit, edettiin nyt lisäämällä rakentamislakiin sallitun lyhytvuokrauksen vuorokausirajat. Muita mahdollisia sääntelytarpeita, kuten EU:n rekisteröintiasetuksen soveltamista, täytyy vielä selvittää. 

Lakiesitystä varten on pyritty sovittamaan yhteen lyhytvuokraukseen liittyviä monia näkökulmia ja löytämään tasapaino niiden välillä. 
 
Suomessa esitetään asemakaava-alueiden muussa kuin vakituisessa tai tilapäisessä asuinkäytössä oleville asunnoille 90 päivän vuorokausirajaa kalenterivuotta kohden, mikä vastaa noin neljäsosaa vuodesta. Kunta voisi korottaa vuorokausirajaa enintään 180 päivään haluamillaan asemakaava-alueilla, mikä vastaisi noin puolta vuotta.

Esitetyt vuorokausirajat kattaisivat todennäköisesti esimerkiksi kuntien suosituimman matkailusesongin aikaisen majoituskysynnän. Toisaalta esimerkiksi asuinkerrostalossa oleva sijoitusasunto ei voisi olla koko vuotta lyhytvuokrattuna.

Lakiesitystä varten on myös tutustuttu muiden Euroopan maiden sääntelyyn lyhytvuokrauksesta. Monessa maassa on käytössä lyhytvuokrauksen vuorokausirajat, mutta ne vaihtelevat huomattavasti maiden kesken. 

Esimerkiksi Norjassa asunnon omistaja saa lyhytvuokrata isommassa rakennuksessa olevaa omaa asuntoaan 90 vuorokautta vuodessa. Taloyhtiön yhtiöjärjestyksellä voidaan poiketa tästä määräenemmistön päätöksellä. Tällöin rajaksi voidaan asettaa  60–120 vuorokautta.