Näkökulma
Miten arvioida olemassa olevan rakennuskannan arvoa?

Rakennuskantamme sisältää moninaisia arvoja, joita ei täysin tunnisteta. Jo rakennetun hyödyntäminen säästää luonnonvaroja ja ehkäisee luontokatoa, jätettä ja ilmastopäästöjä. Samalla säilyy kansallisvarallisuutta ja rakennusperintöä, joka välittää oman aikansa merkityksiä tuleville polville.

Kokonaisvaltaisen kestävyyden arviointiin tarvitaan lisää tietopohjaa ja systemaattisia toimintamalleja - erityisesti tilanteissa, joissa olemassa oleva rakennuskanta jää vajaakäytölle. Palveluverkkopäätökset tyhjentävät eri puolilla maata kouluja ja terveysasemia, eikä näissä päätöksissä kestävyyttä välttämättä tarkastella riittävän monipuolisesti. 

Tuoreet tutkimuskatsaukset osoittavat, että rakennetun ympäristön kestävyydestä on runsaasti tutkimusta. Kulttuurinen, sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys risteävät toistensa kanssa ja voivat olla myös ristiriidassa. Niitä ei aina huomioida toisiaan vahvistavalla tavalla.

Tutkimuskatsaukset osoittavat, että kestävyyden arviointiin on mittareita

Yllättävää kyllä taloudellinen kestävyys on jäänyt syrjään rakennetun ympäristön kestävyyskeskustelussa, vaikka se oli keskiössä kestävyysajattelun alkuaikoina. Erilaisia toimia saatetaan esittää taloudellisina välttämättömyyksinä, mutta laajempi taloudellisten vaikutusten arviointi ja vaihtoehtojen tarkastelu jää puuttumaan. Taloudellisen toiminnan reunaehtojen arviointi varmistaa, etteivät kestävyysrajat ylity – toisin sanoen, ettemme syö tulevien sukupolvien kuormasta. 

• Taloudellisen kestävyyden suunnitteluun ja arvioimiseen on jo olemassa hyviä työkaluja. Toimintamallit on vielä saatava yleistymään osaksi käytännön toimintaa sekä julkisessa että yksityisessä päätöksenteossa.  

Ekologisessa kestävyydessä ollaan siirtymässä yksittäisten teemojen osaoptimoinneista kohti eri teemoja yhdistävää tarkastelua. Pelkästä energiatehokkuusajattelusta ollaan siirtymässä kohti elinkaaren hiilijalanjälkeä ja muita ympäristövaikutuksia. Mukaan tulee laajempi kiertotalousajattelu ja luonnon monimuotoisuuden tarkastelu. Näihin kehitetään parhaillaan erilaisia tarkastelumenetelmiä ja mittareita.

• Arviointimenetelmissä tulee ottaa huomioon laajempi ympäristövaikutusten arviointi koko arvoketjussa, kuten materiaalisidonnaiset päästöt, luonnonvarojen kulutus ja sen vaikutus luontokatoon.

Sosiaalista kestävyyttä ei voi määritellä ekologisen kestävyyden standardien tavoin universaalisti. Kaikilla päätöksillä on sosiaaliset seurauksensa, joiden ymmärtäminen edellyttää paikallisten tarpeiden ja olosuhteiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Sosiaalisen kestävyyden vahvistamisessa on oleellista huomioida, kenelle muutosta tehdään. Miten suunnittelu edistää hyvinvointia sekä terveellistä ja turvallista ympäristöä?

• Paikallisten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat keskeisiä. Myös kunnan eri toimialojen pitäisi olla poikkihallinnollisesti mukana suunnittelussa. 

Kulttuurista kestävyyttä on tutkittu rajallisesti rakennetun ympäristön yhteydessä. Se määrittyy usein aikaa kestäväksi rakentamiseksi, ja yhdistää siten sosiokulttuurisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmat. Kulttuurista kestävyyttä voidaan tarkastella kulttuuriperinnön säilyttämisenä. Yhtä tärkeä on dynaamisempi näkökulma, joka korostaa kulttuurin jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista perinteiden ohella. 

• Ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan ja kestävyysmurroksen toteutuminen vaatii ennen kaikkea kulttuurista muutosta. Kulttuurin tunnistaminen kestävän kehityksen ajattelun lähtökohdaksi kietoo kulttuurin ja kestävyyden toisiinsa niin, että erottelut taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten ulottuvuuksien välillä alkavat kadota. 

Työkalut kokonaisvaltaisen kestävyyden arviointiin on saatava käyttöön

Kestävyyden eri osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Integroivat käsitteet kuten ekososiaalinen, sosiokulttuurinen tai sosiotaloudellinen kestävyys ovat yleistyneet viime vuosina. Ne auttavat tarkastelemaan eri teemoja ja näkökulmia yhdessä.

Kaksi tutkimuskatsauksista on tehnyt TkT, dosentti Emilia Rönkkö, joka on kehittänyt oheisen talomallin. Malli on kuvattu talona, jonka katto muodostaa planetaarisen kestävyyden reunaehdot. Niiden sisällä alueidenkäytön ja rakentamisen vaikutusten on pysyttävä. Sosiokulttuurinen kestävyys on perusta, joka muodostaa oikeudenmukaisen pohjan toiminnalle. Malli havainnollistaa, miten vaikutukset yhteen kestävyyden osa-alueeseen luovat heijastevaikutuksia toisiin. Jos esimerkiksi vahvistetaan sosiaalisen kestävyyden lähtökohtia, ne heijastuvat taloudellisen kestävyyden kautta ekologiseen kestävyyteen.  

Kuntien suunnittelutyössä ja päätöksenteossa tarvitaan konkreettisia tapoja tehdä arviointia. Erilaiset arvotekijät ja niiden väliset yhteydet voidaan tuoda esiin oikeilla kysymyksillä ja tarkistuslistoilla. Esimerkiksi näin 

• Edistääkö ratkaisu monimuotoisen ympäristön kehittymistä - kohtaamisen ja toiminnan paikkoja, yhteisiä vihreitä tiloja, eri ikäistä rakennusperintöä? 
• Vältetäänkö ratkaisulla luonnonvarojen kulutusta, päästöjä ja jätettä? 
• Onko taloudellisen toiminnan ulkoisvaikutukset huomioitu? 
• Miten hahmottuvat demografiset, segregaatio- ja lapsivaikutukset?

Tutkimuskatsaukset

• Seppo Junnila: Rakennetun ympäristön taloudellinen kestävyys
• Taru Lehtinen & Malin Moisio: Ekologisen kestävyyden arviointi rakennetussa ympäristössä
• Emilia Rönkkö: Sosiaalinen kestävyys rakennetussa ympäristössä. 
• Emilia Rönkkö: Kulttuurinen kestävyys rakennetussa ympäristössä

Tutkimuskatsaukset on laadittu ympäristöministeriön rahoittamassa ja Hämeen ELY-keskuksen toteuttamassa hankkeessa Kestävä rakennettu ympäristö. Sen tavoitteena on edistää kokonaisvaltaista, kestävyysajatteluun pohjautuvaa arvottamista kuntien suunnittelussa ja päätöksenteossa, joka koskee olemassa olevaa rakennettua ympäristöä.

• Tutkimuskatsaukset ovat saatavilla Hankeikkunan osiossa asiakirjat
• Kestävä rakennettu ympäristö – kokonaisvaltaisen arvottamisen menetelmän kehittäminen | valtioneuvosto.fi

Kirjoittajat