Näkökulma
Tulevaisuusselonteko: Kohti tai yli – planetaariset rajat määrittävät tulevaisuutta

Ympäristöministeriön keskeiset teemat ovat vahvasti esillä tulevaisuusselonteossa. Selonteko esittelee planetaaristen rajojen näkökulmasta neljä vaihtoehtoista kehityskulkua kestävyyden vahvistamisesta ekologiseen romahdukseen. Kestävyysmurroksen edistäminen on välttämätöntä kaikissa skenaarioissa, ja se edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja sekä laajaa yhteistyötä.

Tulevaisuusselonteko ennakoi tulevaisuuden toimintaympäristöä

Valtioneuvosto antaa eduskunnalle vaalikausittain kaksiosaisen tulevaisuusselonteon. Sen tarkoituksena on tunnistaa päätöksenteon kannalta tärkeitä ja tulevaisuudessa erityistä huomiota vaativia asioita.

Selontekoa voidaan hyödyntää riskienhallinnan, varautumisen, tilannekuvan ja yleisemmin ministeriöiden ja hallituksen päätöksenteon valmistelussa sekä erilaisten tutkimustarpeiden tunnistamisen välineenä. Tulevaisuusselonteon valmistelu luo ennakoivaa toimintakulttuuria ja vahvistaa valmiuksia toimia yhä epävakaammassa ja monimutkaisemmassa maailmassa.

Ensimmäinen osa on juuri julkaistu. Se tuottaa jaetun ymmärryksen toimintaympäristön muutostekijöistä ja epävarmuuksista sekä skenaarioita vaihtoehtoisista kehityskuluista. Valmistelu on tehty hyvässä ja tiiviissä yhteistyössä kaikkien ministeriöiden kanssa. Selonteon toinen osa tulee käsittelemään kärkiteemaa, jonka hallitus valitsee myöhemmin. 

Ympäristölliset tekijät keskiössä toimintaympäristöanalyysissa 

Selonteon strategisessa toimintaympäristöanalyysissa on tunnistettu 26 muutostekijää, joista ympäristöön liittyvät tekijät ovat keskeisessä asemassa. Ne esiintyvät sekä itsenäisinä että osana muita kokonaisuuksia, kuten taloutta, turvallisuutta ja hyvinvointia. Esimerkiksi ilmastonmuutos mainitaan analyysissä noin 300 kertaa. 

Ympäristöministeriö (YM) oli keskeisessä roolissa useiden muutostekijöiden laatimisessa. Aiheet liittyivät ilmastonmuutokseen, luontokatoon, ympäristön tilan heikkenemiseen, vihreään siirtymään, kiertotalouteen, kaupungistumiseen ja arktisen alueen merkitykseen. 

YM hyödynsi työssä laajasti ajankohtaista tutkimus- ja ennakointitietoa, kuten kansallisten ja kansainvälisten tiedepaneelien raportteja sekä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) katsauksia. 

Toimintaympäristön muutos on kiihtynyt, eikä kerran hallituskaudessa tehtävä analyysi enää riitä. Siksi valtioneuvoston kanslian johdolla on kehitteillä jatkuva seurantamalli, joka toteutettaisiin yhteisellä digitaalisella alustalla.  

Neljä vaihtoehtoista kehityskulkua planetaarisille rajoille

Toimintaympäristöanalyysin pohjalta tunnistettiin Suomen tulevaisuuteen kriittisesti vaikuttavia epävarmuustekijöitä, ja luotiin niille vaihtoehtoisia kehityskulkuja vuoteen 2045. Yksi tekijöistä oli planetaariset rajat, jolle hahmoteltiin neljä kehityskulkua:  

1. Kohti hyvää elämää planeettarajojen sisällä:

Rakenteet ohjaavat kohti planetaarista eli luonnon kantokyvyn rajoissa pysyvää ja kulutuksesta irtautuvaa yhteiskuntaa. Vihreä siirtymä ja kestävyysmurros etenevät oikeudenmukaisella tavalla. Ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, kiertotalous, teknologiset innovaatiot ja uudistavat toimintamallit edistävät ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Ympäristölle haitallisista toimintamalleista on luovuttu.

2. Ekologisen romahduksen uhka: 

Luontokato etenee elinympäristöjen pirstoutuessa, ilmastonmuutoksen edetessä ja päästöjen kasvaessa. Vaikka tahtoa ja yritystä riittää, ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta. Tämä voi johtaa epävarmuuden aikaan, jossa tarvitaan yhä rajumpia ja kalliimpia sopeutumistoimia. Ilmaston ja ympäristön muutokset aiheuttavat muuttoliikettä, joka lisää yhteiskunnallista ja poliittista epävakautta maailmanlaajuisesti. 

3. Keikahduspisteitä siirretty: 

Rajattu määrä isoja kansainvälisiä yrityksiä luovat omista lähtökohdista ratkaisuja. Teknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia kiertotalouteen sekä luonnonvarojen, kuten veden, kestävään käyttöön. Yhteisten pelisääntöjen merkitys on kuitenkin vähentynyt, mikä johtaa osaoptimointiin. Ilman selkeää sääntelyä toimet voivat olla epäoikeudenmukaisia. 

4. Ekologinen dystopia: 

Aiemmat saavutukset ympäristönsuojelussa on vesitetty, eikä uusia kansainvälisiä sopimuksia saada aikaan. Ilmastonmuutokseen ei sopeuduta eikä sen etenemistä hillitä. Ympäristön ja luonnon tila on heikko. Ruuantuotanto kärsii, nälänhädät ja ilmastopakolaisuus lisääntyvät, ja puhtaasta vedestä on puute. Pandemiat, kuivuus, tulvat ja helleaallot yleistyvät. 

Kehityskuluista skenaarioihin: yhteistyön maailmassa kestävyysmurros etenee

Selontekotyössä rakennetut skenaariot kutovat yhteen kaikkien epävarmuustekijöiden vaihtoehtoiset kehityskulut. Ne täten muodostavat systeemisiä kokonaiskuvia vuodesta 2045. Skenaariot ovat Yhteistyön maailma, Teknojättien maailma, Blokkien maailma ja Murtuva maailma.

Yhteistyön maailmassa valtiot ovat onnistuneet sopeuttamaan yhteiskunnat planetaaristen ja kestävän käytön rajojen mukaisiksi. Vastakohtana murtuvassa maailmassa ekologinen romahdus on ajanut myös sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän kriisiin.

Skenaariopolkujen rakentaminen oli kiinnostava prosessi. Erityisen haastavaa oli hahmotella positiivisia kehityskulkuja – ne osoittautuivat selvästi vaikeammiksi kuin negatiiviset. Esimerkiksi 'yhteistyön maailma' -polku ei valitettavasti tuntunut täysin realistiselta. Työn aikana osallistuimme myös EEA:n skenaariotyöhön, jossa etsittiin näkymiä kestäviin tulevaisuuksiin vuoteen 2050. Kyseisessä työssä kuvataan ainoastaan myönteisiä skenaarioita Euroopalle – siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.

• EEA:n Imagining a sustainable Europe in 2050 -raportti

’Must-win-battle’: kestävyysmurrosta on edistettävä suunnitelmallisesti ja laaja-alaisesti

Selonteossa tunnistetaan myös toimia, jotka ovat välttämättömiä skenaariosta riippumatta – niin sanottuja 'must-win battles'.

YM:n näkökulmasta mukana on useita merkittäviä toimia. Yksi keskeinen toimi on kestävyysmurroksen edistäminen suunnitelmallisesti ja laaja-alaisesti. Tämä tarkoittaa, että ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen keskinäiset yhteydet on tunnistettava, ja niihin on etsittävä kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Samalla on huomioitava eri kestävyyden ulottuvuuksien – ympäristöllisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen – väliset ristiriidat ja pyrittävä vahvistamaan niiden keskinäisiä hyötyjä. Tämä vaatii myös väestön kestävästä hyvinvoinnista ja yhteiskunnan yhtenäisyydestä huolehtimista.

Yhteistyön maailman polulla pysyminen ei tapahdu itsestään – se vaatii pitkäjänteistä suunnittelua, kokonaisvaltaisia ratkaisuja ja rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä ajoissa. Kestävyysmurros ei ole vain mahdollisuus, vaan välttämättömyys kaikissa tulevaisuuden skenaarioissa. 

Kirjoittaja