Suomen maaraportti luonnon monimuotoisuudesta: Suunta on oikea, mutta tahtia kiristettävä luontotavoitteiden saavuttamiseksi
Suomen tuore YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen maaraportti osoittaa, että työ luontokadon pysäyttämiseksi etenee oikeaan suuntaan. Kehitystä on tapahtunut lähes kaikilla osa-alueilla, mutta toimien mittakaavaa on kasvatettava luonnon suojelussa, ennallistamisessa ja hoidossa. Lisäksi luontokatoa aiheuttavia toimia on vältettävä ja hillittävä. Tietoisuus luonnon monimuotoisuuden merkityksestä on kasvanut ja esimerkiksi useat elinkeinoelämän ja rahoitusalan toimijat sekä kansalaisjärjestöt ovat vahvistaneet luontotyötään.
Suomen 7. raportti luonnon monimuotoisuudesta sisältää tietoa siitä, miten Suomi on toteuttanut Kunming–Montrealin biodiversiteettikehyksen 23 tavoitetta. Raportti kuvaa Suomen toimia luonnonsuojelun, luonnon kestävän käytön ja geenivarojen saatavuuden ja luonnon monimuotoisuudesta saatavien hyötyjen jaon edistämiseksi.
Raportin mukaan Suomessa on esimerkiksi jatkettu suojelualueverkoston laajentamista ja ennallistamistoimia sekä kohdennettua lajien suojelua. Raportin mukaan suojelualueiden osuus Suomen pinta-alasta on yli 13 prosenttia. Kansainvälisesti tavoite on, että vuonna 2030 suojelualueet ja muut luonnon monimuotoisuutta tukevat alueet kattavat vähintään 30 prosenttia maapallon pinta-alasta.
Raportin mukaan toimien mittakaavaa on kasvatettava erityisesti suojelualueiden ulkopuolella luontokadon pysäyttämiseksi ja kehityssuunnan kääntämiseksi elpymisuralle. Luontotoimiin suunnatut resurssit ovat edelleen riittämättömiä tavoitteisiin nähden. Erityistä huomiota tarvitaan taloudellisiin ohjauskeinoihin ja positiivisiin kannustimiin. Suomessa kehitetään vauhdilla esimerkiksi luonnonarvorahoitusta. Sen taustalla on ajatus siitä, että luonnon tuottamilla ekosysteemipalveluilla – kuten puhtaalla ilmalla, vesivaroilla ja luonnon monimuotoisuudella – on taloudellinen arvo.
”Luontokadon pysäyttäminen vaatii koko yhteiskunnan sitoutumista. Tarvitsemme uusia rahoitusratkaisuja ja yhteiskunnan eri toimijoiden konkreettisia tekoja. Olenkin iloinen, että Suomi on ensimmäisten joukossa sisällyttänyt maaraporttiinsa yritysten, rahoituslaitoksen ja järjestöjen omia luontositoumuksia. Sitoumukset osoittavat, että luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on entistä vahvemmin sisällytetty toimijoiden strategioihin ja käytännön työhön, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.
Raportin mukaan tietoisuus luonnon monimuotoisuuden merkityksestä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Esimerkiksi tutkimuslaitokset, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt sekä kunnat ja kaupungit ovat tehneet pitkäjänteistä työtä luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi ja ymmärryksen kasvattamiseksi.
Maaraportin indikaattorit on koostettu laajassa yhteistyössä tutkimuslaitosten ja asiantuntijatahojen kanssa.
”Luontoon kohdistuvia paineita on saatu osittain vähennettyä, kun joistakin luonnolle haitallisimmista toimista kuten soiden ojittamisesta ja ojien kunnostamisesta on valtaosin luovuttu. Kuitenkin luonnonvarojen käyttö jatkuu korkealla tasolla eikä luontotavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätöntä kokonaispositiivista kehitystä ole saavutettu. Luonnon ennallistamistoimien tulisi kasvaa moninkertaisiksi nykyisestä, jotta luonnon elpyminen pääsee alkuun. Vääjäämättä etenevä ilmastonmuutos tekee luonnon tilan parantamisesta aiempaakin välttämätöntä”, sanoo tutkija Ari-Pekka Auvinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Maaraportissa ensimmäistä kertaa uutta tietoa lajien perimästä sekä vieraslajien pitkän aikavälin vakiintumisnopeudesta Suomessa
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämän moninaisuutta: lajien, niiden perimän ja elinympäristöjen kirjoa. Vuoden 2026 maaraportti sisältää ensimmäistä kertaa arvion lajien perimää koskevasta geneettisestä monimuotoisuudesta. Arvio kattaa 65 lajia ja muodostaa tärkeän perustan tuleville seurannoille. Geneettinen monimuotoisuus on luonnon sopeutumiskyvyn perusta, ja sen systemaattinen arviointi on merkittävä edistysaskel niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Myös vieraslajien vakiintumisnopeutta Suomessa on laskettu jopa 1850-luvulta lähtien.
“Seurantatiedot ovat Suomessa huippuluokkaa. Meillä on vahvaa osaamista erityisesti indikaattorien ja pitkäaikaisseurantojen kehittämisessä, mikä tekee raportistamme poikkeuksellisen kattavan. Laadukas tieto on edellytys sille, että pystymme tekemään oikea-aikaisia ja vaikuttavia päätöksiä luonnon hyväksi. Suomen pitkäjänteinen työ seurannan ja raportoinnin kehittämisessä näkyy selvästi myös kansainvälisissä vertailuissa”, sanoo maaraporttityötä koordinoinut ympäristöneuvos Marina von Weissenberg.
Maaraportissa käsitellään myös muita luontoon vaikuttavia tekijöitä, kuten luonnonvarojen käytön, kulutuksen, koulutuksen, ekologisen jalanjäljen, positiivisten kannustimien sekä haitallisten tukien vaikutusta luonnon monimuotoisuudelle. Raportissa on mukana aiempaa vahvempi ekosysteemipalvelujen tarkastelu, jossa yhdistyvät luonnon tila sekä ihmisten hyvinvointi, terveys ja taloudelliset vaikutukset. Myös tasa-arvon ja sukupuolivaikutusten seurantaa on hyödynnetty osana kokonaisuutta. Lisäksi raportti sisältää tietoa saamelaisten perinnetiedosta ja ammateista.
Lisätietoja:
Ympäristöneuvos
Marina von Weissenberg
ympäristöministeriö
[email protected]
p. 0295 250 321
Erikoistutkija, kehittämispäällikkö
Minna Pekkonen
Suomen ympäristökeskus
[email protected]
p. 0295 251 779