Ralf Ekebom avaa uuden kestävän kehityksen vieraskynä-sarjan - Kuinka vakavasti kestävä kehitys tulisi ottaa?
Kestävän kehityksen vieraskynä-sarjassa joka kuukausi mielenkiintoiset henkilöt tuovat esiin erilaisia näkökulmia kestävän kehityksen saralta.
Ralf Ekebom on STM:n neuvotteleva virkamies hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolta. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. pohjoismainen yhteistyö, kansainväliset ja YK-asiat.
Käytin vuoden alussa kokouksessa puheenvuoron missä totesin, että kestävän kehityksen (keke) toimeenpanoa suunnitellessamme meidän tulisi samalla arvioida ehdotetun toimen vaikuttavuutta, jotta emme pelkästään tekisi asioita, jotka meistä sillä hetkellä tuntuvat ”kivoilta”. Lisäsin myös, että kestävä kehitys on elämän ja kuoleman kysymys. Yritän tällä kirjoituksella hieman syventää, mitä sanoillani tarkoitin.
Yleisesti katsotaan, että kestävässä kehityksessä on kolme ulottuvuutta. Keke-keskusteluissa tai keke-asialistaa pohtiessamme tämä vain heikosti näkyy. Talouden kestävyysvajeesta on kyllä Suomessa viime vuosina kovasti keskusteltu, mutta tätä keskustelua ei käydä keke-aktiivien toimesta keke-foorumeilla, vaan jossain ihan muualla.
Keken yhteiskunnallinen ulottuvuuskin supistuu meillä usein suomenkielen ”sosiaalisuudeksi”, vaikka YK:n puitteissa on aivan selvää, että social development -käsitteellä tarkoitetaan niitä yhteiskunnallisia rakenteita ja instituutioita, jotka mahdollistavat yhteiskunnan järjestyneen toiminnan. Tämä ulottuvuus on kuitenkin niin laaja (demokratia, oikeusvaltio, sota & rauha, ihmisoikeudet, verotus, koulutus, työelämä, terveys, toimeentulo, tasa-arvo jne.), ettei sille tahdo löytyä ”omistajaa”.
Haluan kuitenkin muutamilla ajankohtaisilla esimerkeillä havainnollistaa, mistä meidän tulisi puhua kun puhumme keken yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta. Itse työskentelen ministeriössä ja tarkastelen maailmaa lainsäädännön sekä kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten näkökulmasta. En mitenkään halua väheksyä kansalaisyhteiskunnan, yritysten tai tieteen vaikutusta kehitykseen, mutta korostan itse nimenomaan julkisen sektorin ratkaisevaa merkitystä globaalin tason kehitystavoitteiden asettelussa.
Lähtökohtanani pidän toimintakykyistä valtiota. OECD on nyt noin 10 vuoden ajan kerännyt tietoja ns. hauraista valtioista. Myös Fund for Peace julkaisee yhteistyössä Foreign Policy -lehden kanssa vuotuisen indeksin maitten hauraudesta. Vuoden 2014 listauksessa Suomi on vähiten hauraitten maitten kärjessä ja sen perässä tulevat Ruotsi, Norja, Tanska ja Sveitsi.
Olen tiedotusvälineistä poiminut seuraavat tuoreet esimerkit kehityksestä, missä yhteiskunnan toimintakyvyn vaarantuminen on johtanut suoranaisiin tragedioihin. En nosta kärkeen Somalian, Syyrian tai Nigerian sisällissotia, vaan pyrin aloittamaan hieman lähempää:
- Ukraina. Maan heikko demokratia ei kestänyt maan sisäisiä etnisiä ja poliittisia ristiriitoja, jotka yhdistyivät ulkovaltojen painostukseen. Seurauksena oli luottamuksen katoaminen, vallankumous, alueellinen disintegraatio ja lopulta sisällissota. Taistelujen kuluessa tuhannet ovat saaneet surmansa ja sadattuhannet ovat joutuneet pakenemaan kotiseuduiltaan.
- Kreikka. Valtion velkaantumisen noustua kestämättömälle tasolle maa oli pakotettu noudattamaan ulkoisten rahoittajien tarjoamia talouspoliittisia rohtoja. CNN julkaisi 9.9.2013 uutisen Europe's public health disaster: How austerity kills, missä David Stuckler ja Sanjay Basu toteavat Kreikan olevan keskellä terveydenhuollon katastrofia. Maa on joutunut leikkaamaan terveydenhuollon budjettiaan 40 %:lla. Esimerkkeinä kriisin vaikutuksista he toteavat HIV-infektioiden, malarian ja itsemurhien lisääntyneen voimakkaasti viime vuosina.
- Työttömyys. YLE kirjoittaa 19.2.2015: Työttömyys on talouslamaa suurempi itsemurhariski. Uutinen perustuu Lancet Psychiatry -lehdessä julkaistuun tutkimukseen. Työttömyys on tuoreen tutkimuksen mukaan selvästi suurempi itsemurhien riskitekijä kuin nykyinen talouskriisi. Selvityksessä mallinnettiin työttömyyden vaikutuksia vuosina 2000–2011 tapahtuneisiin itsemurhiin 63 eri maassa. Analyysi osoitti työttömyyteen liittyvän itsemurhariskin kasvaneen, ja tämä havaittiin yhtälailla eri puolilla maailmaa. Tarkastelujakson aikana itsemurhan teki vuosittain noin 230 000 ihmistä ja näistä arviolta viidennes, eli noin 45 000 liittyi työttömyyteen.
- Välimereen hukkuneet. Afrikan voimakas väestönkasvu ja Pohjois-Afrikan sekasortoinen tilanne lisäävät muuttoliikkeen painetta. YLE-uutiset kirjoittaa 22.4.2015: Kaikki Libyassa käytännössä tietävät mistä veneet lähtevät matkaan. Alueet ovat kuitenkin aseellisten joukkioiden hallinnassa, eikä kenelläkään ole voimaa mennä sitä estämään. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan Välimerellä on kuollut alkuvuonna lähes kymmen-kertainen määrä ihmisiä viime vuoden alkuun verrattuna. Jopa 800 ihmisen pelätään hukkuneen Libyan ja Italian Lampedusan välillä veneen kaaduttua sunnuntain vastaisena yönä. Hengissä Euroopan rannoille on selvinnyt alkuvuoden aikana noin 21 000 ihmistä.
- Ebola. WHO:n verkkosivuilla kirjoitetaan, miten Länsi-Afrikassa puhjennut Ebola-epidemia osoittaa, kuinka toimivien ja monitorointiin kykenevien terveysjärjestelmien puute voi johtaa tilanteeseen, missä kyky kattavaan toimintaan puuttuu. Tämän seurauksena epidemia voi levitä ja aiheuttaa valtavia ongelmia. http://www.who.int/healthsystems/ebola/en/
Samasta aiheesta kirjoittaa Bernadette O’Hare The Lancetissa helmikuussa 2015. O’Hare nostaa esille maiden veronkantokyvyn merkityksen julkisten palveluiden ja erityisesti terveysjärjestelmien rahoittamiseksi.
On selvää, ettemme saa unohtaa keken kolmatta ulottuvuuttakaan, ympäristöä ja sen kestokykyä, mutta se mitä haluan tähdentää on, että ilman toimintakykyisiä valtioita emme voi odottaa tuloksia myöskään tällä alalla. Muistutuksena tämän ulottuvuuden merkityksestä haluan vielä lainata professori Markku Kulmalaa, joka Helsingin Sanomissa 24.3.2015 kertoo varoittaneensa vakavasti kiinalaisia, kun hän sai tilaisuuden perustella Pekingin pormestarille ilmakehämittausten tärkeyttä. Kulmalan laskelmissa 2,5 miljoonaa kiinalaista kuolee vuosittain sairauksiin, joiden taustalla ovat ilmansaasteet. "Laskin sen ilmansaasteista, pitoisuuksista, väkimäärästä ja muista tekijöistä. Kiinalaiset sanovat kansalaisten eliniän lyhenevän kahdeksan vuotta ilmansaasteiden takia."
Maaliskuun alussa Roberto Bissio, Social Watch Internationalista, kirjoitti Post2015 -neuvottelujen etenemisestä uutiskirjeen ja väliotsikon What’s Not on the Agenda? alla hän totesi systeemiset kysymykset. Toivon, ettei hänen arvionsa ole oikeaan osunut. Joka tapauksessa pidän äärimmäisen tärkeänä, että nämä todella vaikuttavat ”isot asiat” ja yhteiskunnalliset syy-seuraussuhteet pidetään neuvottelujen asialistalla - aivan riippumatta siitä, kuinka vaikeita ne ovat.