Tuore selvitys pohtii luonnon monimuotoisuutta talouden näkökulmasta

Valtiontaloudellisesti tehokkaimpia tapoja tehostaa luonnon monimuotoisuuden kestävää käyttöä olisi tunnistaa eri hallinnonaloilla ns. luonnonvastaiset kannustimet ja uudistaa ne ekologisesti kestäviksi. Tällainen luonnonvastainen kannustin oli esimerkiksi soiden ojittamisen edistämiseksi maksettu metsänparannustuki, joka on nykyään haitoistaan johtuen poistettu. Tämä käy ilmi tuoreesta selvityksestä, jossa käsitellään luonnon monimuotoisuutta taloudellisena kysymyksenä.

Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -selvitys pyrkii uusiin avauksiin luonnon monimuotoisuuden suojelusta käytävässä keskustelussa.Suomessa luonnon monimuotoisuuden suojelua on haitannut suojelun mieltäminen pelkäksi luonnonvarojen hyödyntämisen esteeksi. Luonto tuottaa kuitenkin ihmisille rahanarvoisia palveluja ja monimuotoisuuden suojelu voisi tuottaa elinkeinoille myös suoraa taloudellista hyötyä.

Arto Naskalin, Juha Hiedanpään ja Leila Suvantolan selvityksessä haetaan ratkaisuja biologisen monimuotoisuuden suojelun kannustavuuteen, hyväksyttävyyteen ja sen ekologiseen vaikuttavuuteen sekä esitetään kannustimien käyttämistä monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön parantamiseksi. Tutkijat tekivät selvityksen Suomen biodiversiteettiohjelman seurantatyöryhmän toimeksiannosta.

Erityisenä ongelmana selvityksessä nostetaan esiin niin sanotut luonnonvastaiset kannustimet. Niillä tarkoitetaan valtion tukea jonkin sinänsä hyväksyttävän ja tärkeän tavoitteen saavuttamiseen. Samalla tuki voi kuitenkin tahattomana sivuvaikutuksena kannustaa luonnon monimuotoisuuden heikentämiseen, kuten esimerkiksi jonkin lajiston elinympäristöjen hävittämiseen.

Tämä aiheuttaa valtion taloudelle kaksinkertaisen kustannuksen, koska heikentymiseen on reagoitava esimerkiksi suojelemalla entistä tehokkaammin jäljellä olevia elinympäristöjä. Valtiontaloudellisesti tehokkaimpia tapoja tehostaa luonnon monimuotoisuuden kestävää käyttöä onkin tunnistaa eri hallinnonaloilla luonnonvastaiset kannustimet ja uudistaa ne ekologisesti kestäviksi.

Selvityksessä tunnistetaan suojelun ja luonnonvarojen käytön välillä tunnistetaan eräänlainen välitila. Yhtäältä suojeltuja luonnonarvoja voidaan kestävästi hyödyntää taloudellisesti merkittävällä tavalla esimerkiksi luontomatkailussa, jonka ennustetaan tulevaisuudessa kasvavan selvästi muuta matkailua enemmän. Toisaalta selvityksessä nostetaan vahvasti esiin ne ekosysteemipalvelut, joilla ei toistaiseksi ole markkinoita, vaikka niillä on yhteiskunnalle valtava taloudellinen merkitys. Ekosysteemipalveluja ovat ekosysteemin tuottamat suorat tuotteet, ns. sääntelypalvelut ja kulttuuripalvelut.

Niistä suorat tuotteet - kuten puuraaka-aine - ovat perinteisesti markkinoilla arvokkaita. Sen sijaan sääntelypalvelut ovat vaikeimpia tuotteistaa. Sääntelypalveluita ovat esimerkiksi metsän kasvun aikaansaama hiilen sidonta, kosteikkojen tarjoama tulvasuojelu, liikaravinteiden ja saasteiden hajotus, hyönteisten tekemä pölytys, ja mm. hyönteissyöjien tarjoama tuholaisten sääntely. Niiden merkitys tunnistetaankin usein vasta ekologisten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen myötä. Näiden palvelujen heikentyessä elintasomme alentuu ja tuotantokustannukset lisääntyvät luonnon monimuotoisuuden hupenemisen ohella. Markkinoiden luominen ja kannustaminen sääntelypalveluille voi tuoda uusia taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia muun muassa maa- ja metsätaloudessa.

TTM Arto Naskali työskentelee varttuneena tutkijana Metlassa. Varatuomari, HTT Leila Suvantola työskentelee tutkijana Joensuun yliopistossa. Naskali ja Suvantola osallistuvat meneillään olevaan Suomen Akatemian Ympäristö ja oikeus -tutkimusohjelmaan. HTT Juha Hiedanpää työskentelee RKTL:ssä tutkijana ja johtaa luonnonvarat ja yhteiskunta -tutkimushanketta.

Lisätietoja:Arto Naskali, puh. 010 211 4527, arto.naskali(at)metla.fi (sähköposti 16.3. lähtien). Juha Hiedanpää puh. 050 3638109, juha.hiedanpaa(at)rktl.fi. Leila Suvantola puh. 050 3581879, leila.suvantola(at)joensuu.fi