EU:n ympäristöneuvosto Brysselissä 9.-10.12.2002

EU:n sisäistä päästökauppaa koskeva direktiivi

Direktiivi aloittaisi EU:n sisäisen päästökaupan hiilidioksidilla jo vuonna 2005 ja sen piiriin kuuluisi ensimmäisessä vaiheessa Euroopassa arviolta 4000 - 5000 suurinta teollisuus- ja energiantuotantolaitosta. Niiden arvellaan päästävän ilmakehään noin 46 % EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä vuonna 2010. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimialoja olisivat polttoaineteholtaan yli 20 MW:n energiantuotantolaitokset, öljynjalostamot, paperi-, sellu- ja kartonkitehtaat, rauta- ja terästehtaat, sementtitehtaat, koksaamot, kalkintuotanto, lasi- ja lasivillatehtaat sekä keraamisten tuotteiden kuten tiilien ja posliinin valmistus.

Vaikeimmat ratkaistavat kysymykset liittyvät erityisesti järjestelmän joustavuuteen liittyviin artikloihin ja uuteen esitykseen ns. poolaus -järjestelmästä. Poolauksella tarkoitetaan sitä, että laitokset voisivat liittyä isommiksi ryhmiksi, pooleiksi, jotka toimisivat järjestelmässä yksittäisten laitosten sijasta.. Erimielisyyksiä liittyy myös tapaan, jolla alkujaosta päätetään päästökaupan toisella kaudella eli vuosina 2008-2012.

Suomen tavoitteena on lisätä järjestelmän joustavuutta muun muassa opt-out -mahdollisuudella. Tällöin jäsenmaalla olisi mahdollisuus sulkea pois tietyt laitokset järjestelmän piiristä. Edellytyksenä olisi, että nämä laitokset muulla tavoin vähentäisivät päästöjään vastaavalla tavalla kuin jos ne osallistuisivat päästökauppajärjestelmään. Suomi kannattaa myös ns. opt-in -mahdollisuutta eli sitä, että jäsenmaat voisivat laajentaa järjestelmän kattavuutta lisäämällä siihen muitakin kuin direktiivissä esitettyjä teollisia toimintoja.

Suomen mielestä poolaus -järjestelmä voi lisätä joustavuutta päästökauppaan, mutta sen olisi kuitenkin oltava vain lisävaihtoehto jäsenmaille. Suomi vastustaa yrityksille pakollista poolausta.

Asetusehdotus geneettisesti muunnettujen organismien jäljitettävyydestä ja merkinnöistä

EU:n alueella gm-tuotteiden hyväksyminen on ollut keskeytyksissä vuodesta 1998 asti (ns. moratorio) ja asetusehdotus on annettu, jotta tämä tilanne voitaisiin purkaa. Mikäli ympäristöneuvostossa saadaan aikaan poliittinen yhteisymmärrys, ja asetus tulee voimaan, on todennäköistä, että EU:n alueella voidaan vähitellen ruveta hyväksymään markkinoille ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle turvallisia gm-tuotteita.

Asetusehdotuksen tavoitteena on varmistaa se, että geenitekniikalla muunnettuja organismeja (GMO) sisältävät tuotteet tai niistä valmistetut elintarvikkeet voitaisiin jäljittää kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa antamalla näille yksilölliset tunnistetiedot eli koodit. Koodi seuraisi elävän geenitekniikalla muunnetun organismin mukana eri tuotantovaiheissa markkinoille saattamisesta lähtien aina siihen saakka, kunnes se käytetään elintarvikkeina, rehuina tai muissa tarkoituksissa.

Jäljitettävyyden ansiosta geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältävät tai niistä valmistetut tuotteet voitaisiin tarvittaessa helposti vetää pois markkinoilta, jos ne osoittautuvat terveydelle tai ympäristölle haitallisiksi. Asetus toisi myös selkeät merkinnät geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältäviin tuotteisiin tai niitä sisältäviin pakkauksiin. Siten kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä valintoja GM-tuotteiden ja perinteisin menetelmin valmistettujen tuotteiden välillä.

Ympäristöministereiden ratkaistavaksi jää muun muassa kiista siitä, miten tarkasti on ilmoitettava elintarvikkeiksi, rehuiksi tai jatkojalostukseen tarkoitettujen GM-seosten yksilölliset tunnisteet. Käytännössä ongelma koskee suurina erinä eli ns. bulkkikuljetuksina toimitettavia GM-tuotteita, kuten GM-viljaa. Muun muassa sekoittumisen vuoksi on kuljetusketjun lopussa mahdoton aivan varmasti tietää, minkälaisia GM-tuotteita yksittäinen erä todellisuudessa sisältää.

Osa jäsenmaista katsoo, että bulkkikuljetusten asiakirjojen on sisällettävä kaikkien niiden GMO:n tunnisteet, joita kyseinen erä todellisuudessa sisältää. Osa on taas sitä mieltä, että tämä on käytännössä mahdotonta ja että asiakirjoissa voidaan ilmoittaa vain niiden GMO:n tunnisteet, joita kyseinen erä mahdollisesti sisältää.

Ympäristöneuvostossa on lisäksi ratkaistava kysymys ns. tahattomien jäämien ja niiden kynnysarvojen soveltamisesta kaikkien GM-tuotteiden merkintä- ja jäljitettävyysvaatimuksiin.

Suomi suhtautuu komission asetusehdotukseen myönteisesti ja kannattaa kattavan järjestelmän luomista geenitekniikalla muunnettujen organismien ja niistä valmistettujen tuotteiden tai niiden ainesosien jäljittämiseksi.

Lisätietoja:

Kansainvälisten asiain neuvos Leena Simonen, puhelin (09) 160 39394
Yli-insinööri Magnus Cederlöf, puhelin (09) 160 39466 (päästökauppa)
Neuvotteleva virkamies Tuija Talsi, puhelin (09) 160 39675 (gmo-asetus)

>> Ympäristöneuvoston 9.-10.12.2002 asialista

>> Taustatietoa päästökauppadirektiivistä

>> Taustatietoa gmo-asetuksesta