Arktisen alueen inhimillisen kehityksen raportti

AHDR-raportti esittelee arktisen alueen inhimillisen kehityksen keskeiset trendit, ongelmat ja menetystarinat sekä tiedonaukot. Menestystarinoita ovat 1) kulttuurinen yhtenäisyys, eli pohjoiset kulttuurit voivat säilyä elinkykyisinä myös nopeiden ja monitahoisten muutosten paineessa, 2) teknologinen kehittyneisyys, jonka mukaan arktisen alueet ovat kykeneviä soveltamaan kehittynyttäkin teknologiaa kohtaamaan yhteiskunnalliset haasteet ja 3) poliittinen ja laillinen innovatiivisuus, jolla vastata ihmisten tarpeisiin ilman, että rikotaan niitä laajempia poliittisia järjestelmiä, joihin alueet ovat sidottuja.

Vastaavasti tiedonaukkoja ovat muuan muassa puutteelliset väestötilastot, nykyaikaisen teollisuuden rooli yritettäessä toteuttaa kestävää kehitystä aluetasolla ja vähäinen keskustelu turvallisuuskysymysten (ml. sotilaallinen toiminta) ja kestävän kehityksen välisestä yhteydestä.

Raportti tavoitteena on olla kokonaisvaltainen puheenvuoro pohdittaessa kestävän kehityksen edellytyksiä ja toteuttamista pohjoisilla alueilla. Kyseessä on erityisesti päättäjille eri tasoilla, kansalaisyhteiskunnan aktiiveille ja asiantuntijoille suunnattu tieteellinen arviointi inhimillisen kehityksen tilasta. Raportti on eräänlainen tiekartta aiheeseen, määrittelee dosentti Lassi Heininen Lapin yliopistosta, joka toimi raportin kansainvälisiä suhteita ja geopolitiikkaa käsittelevän luvun johtavana kirjoittajana.

Eräitä raportin johtopäätöksiä

Raportti tarkastelee arktisten alueiden väestöä ja yhteisöjä sekä niiden yhteiskunnallis-kulttuurisia, taloudellisia, poliittiset ja oikeudellisia järjestelmiä. Näihin liittyvinä teemoina tarkastellaan luonnonvarojen hyödyntämisen hallintaa, yhteisöjen elinkykyisyyttä, väestön terveyttä, koulutusta, sukupuoli-kysymyksiä sekä pohjoisten alueiden kansainvälisiä suhteita ja geopolitiikkaa. Seuraavassa eräitä raporttiin sisältyviä tietoja ja johtopäätöksiä keskeisistä teemoista ja trendeistä:

1) Maapallon arktisilla alue on äärimmäisen harvaan asutettu (0,32 ihmistä/km²). Sillä asuu vähän yli neljä miljoonaa ihmistä, joista lähes puolet Venäjän pohjoisessa. Suuri osa asukkaista elää suurkaupungeissa kuten Anchorage, Reykjavik ja Murmansk. Näiden rinnalla osa ihmisistä asuu pienissä,100-1000 asukkaan, osin eristäytyneissä yhteisöissä.

2) Arktiset alueet ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti monimuotoisia. Niitä kuvaa nopea muutos ja toisaalta jatkuvuus. Vaikka monet kielet ovat kuolleet, uskonnollista tietoa, lauluja ja tansseja on hävinnyt, niin tietty kulttuurinen ilmaisuvoimaisuus ja sukulaisuus perinteisten sosiaalisten suhteiden perustana on säilyttänyt merkityksensä ja soveltuu uuteen tilanteeseen.

3) Arktisten alueiden bruttotuotanto on noin 230 miljardia dollaria (USD) vuodessa (2001). Tällä tuotannolla on merkitystä koko maailmantaloudelle, mutta erityisesti monelle alueen valtiolle. Arktisia alueita käytetään luonnonvararesurssina täyttämään kehittyneiden valtioiden kasvavia energia tarpeita, mikä on usein kokonaan erillään alueellisesta yhteiskunnallis-taloudellisesta ympäristöstä. Toisaalta alueen kulutusta ja julkisia palveluja tuetaan rahasiirroilla keskushallinnoilta, mikä on kuitenkin vain osa niistä tuloista, jotka ansaitaan pohjoisten alueiden luonnonvaroista. Esimerkiksi suuri osa ruuasta ja muista tuotteista tuodaan alueelle muualta.

4) Alueen poliittisissa järjestelmissä on suuriakin eroja, kun alue kuuluu kahdeksaan eri valtioon. Yhteinen piirre on alkuperäiskansojen lisääntynyt osallistuminen poliittisiin prosesseihin. Trendeinä ovat kansakunnan rakentaminen ja alueellisen autonomian lisääntyminen sekä alkuperäiskansa-asioiden lisääntyvä integroituminen paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin hallintojärjestelyihin sekä myös etnisten ja kulttuuristen identiteettien muuttuminen poliittisiksi identiteeteiksi.

5) Alueella sekoittuvat kansalliset oikeudelliset järjestelmät ja kansainvälinen oikeus esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä. Keskeisiä kehitystrendejä ovat alkuperäiskansojen oikeuksien lisääntynyt tunnustaminen, maan ja luonnonvarojen omistus ja laillisen auktoriteetin lisääntynyt siirtäminen eli hajautus alueellisille hallituksille. Nämä kaikki kohdistuvat siihen, miten arktiset alueet voivat kontrolloida maan ja luonnonvarojen käyttöä.



6) Pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntäminen ja hallintajärjestelmä on muutostilassa. Globalisoituvan maailmantalouden ja pohjoisen talouksien välinen suhde on keskeinen. Tähän vaikuttavat: 1) omistusoikeuden ja sen tunnustamisen kasvava merkitys, 2) perinteisen ja paikallisen ympäristötiedon ja tieteellisen tiedon yhdistäminen, 3) poliittisen vallan ja sen toteutuksen hajautus askeleena tehokkaampaan varojen hallintaan ja 4) paikallisten ihmisten laajempi päätösvalta sekä aluekehityksessä että omistuksessa.

7) Pienetkään arktiset yhteisöt eivät enää ole eristäytyneitä, vaan ne kohtaavat globalisaation haasteet, kuten urbanisaatio ja kasvava kilpailu luonnonvaroista, siinä kuin muutkin maapallon yhteisöt. Pohjoisilla yhteisöillä on kuitenkin vahvuuksia selviytyä tästä. Keinoina ovat kumppanuus alueen ulkopuolelta tulevien toimijoiden kanssa luonnonvaroja hyödynnettäessä ja pääsy kansainvälisille markkinoille verkostoitumisen avulla.

8) Kansainvälinen yhteistyö arktisen terveyden alalla on alkanut jo 1970-luvulla. Toiminta-alueen trendejä ovat: 1) henkisen terveyden heikentyminen ja väkivallan kasvu, mutta myös uudet keinot korkean itsemurhaluvun vähentämiseen, 2) yhteisöjen osallistumisen kasvu terveystutkimuksessa, erityisesti perinteisen ruokavalion osalta ja 3) uuden teknologian käyttö terveydenhoidossa.

9) Koulutus on keskeinen osa pohjoisen inhimillistä kehitystä. Teemoina ovat tasapaino kansallisen ja alueellisen valvonnan välillä, alkuperäiskansojen opetusohjelmien kehittäminen ja käyttö sekä yhteistyö korkeakoulutuksessa, kuten Arktinen yliopisto ja Pohjoinen tutkimusfoorumi osoittavat.

Jatkotyö tärkeää AHDR-raportin käsittelyssä

Raportin on tuottanut Arktisen neuvoston kestävän kehityksen työtä ohjaava työryhmä (Sustainable Development Working Group), joka sai toimeksiannon lokakuussa 2002 Inarissa pidetyltä Arktisen neuvoston ministerikokoukselta.

- Arktisen neuvoston ympäristön tilaa kartoittava AMAP-työryhmä on työstänyt kaksi laajaa Arktisen alueen ympäristöntila -raporttia vuosina 1997 ja 2002. Inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys, siis pohjoisen ihmiset ja yhteisöt, oli vaarassa jäädä ympäristöntilan kartoituksen varjoon, joten tämän raportin työstäminen oli mielekästä, totesi ympäristöneuvos Sauli Rouhinen ympäristöministeriöstä tänään Helsingissä pidetyssä AHDR-raportin tiedotustilaisuudessa.

- Raportti on ensimmäinen askel kartoitettaessa, vertailtaessa ja tätä kautta edistettäessä, inhimillistä kehitystä pohjoisilla alueilla. Työn yksi mahdollinen jatko on järjestää alueellisia ja paikallisia kuulemistilaisuuksia raportin, tai sen ja juuri valmistuneen arktisen ilmastomuutoksen vaikutuksia selvittävän ACIA-raportin pohjalta, hahmotteli ulkoasiainneuvos Erik Ulfstedt, joka on Suomen johtava edustaja Arktisen neuvoston virkamiestyössä.

Lisätietoja:

Ulkoasiainneuvos Erik Ulfstedt, ulkoasiainministeriö, puh. (09) 1605 5279

YTT, dosentti Lassi Heininen, Lapin yliopisto, puh. 040 734 7417

Ympäristöneuvos Sauli Rouhinen, ympäristöministeriö, puh. (09) 1603 9468