Natura 2000 -verkosto turvaa moni­muotoisuutta

Euroopan unioni pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon alueellaan. Yksi tärkeimmistä keinoista päästä tavoitteeseen on Natura 2000 -verkosto.

Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.

EU:n jäsenmaat ehdottavat alueitaan Natura 2000 -verkostoon. Näitä luontodirektiivin mukaisia alueita kutsutaan SCI-alueiksi. Lopullisen päätöksen verkostosta tekee Euroopan komissio. Päätöksen jälkeen jäsenmaa määrittelee verkostoon otetut alueet erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC-alueiksi). Niillä toteutetaan kyseisten luontotyyppien ja lajien kannalta tärkeitä suojelutoimenpiteitä.

Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet), jotka jäsenmaat valitsevat itse ja ilmoittavat komissiolle.

Suomen Natura-alueet

Suomessa Natura 2000-verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa. Kaikkiaan alueita on 1866, joista 87 Ahvenenmaalla. Pohjoisin Lappi kuuluu alpiiniseen vyöhykkeeseen, muu Suomi boreaaliseen.

Luontodirektiivin mukaisia SAC-alueita on Suomessa 1721. Ne kattavat noin 4,8 miljoonaa hehtaaria eli noin 12,4 % Suomen kokonaispinta-alasta. Lintudirektiivin mukaisia SPA-alueita on 470, ja niiden pinta-ala on 3,19 miljoonaa hehtaaria eli noin 8,2 % maan kokonaispinta-alasta. SAC- ja SPA-alueet ovat osittain päällekkäisiä.

SAC-alueet Manner-Suomen osalta on muodostettu 24.3.2015 annetulla ympäristöministeriön asetuksella, joka tuli voimaan 17.4.2015 (354/2015).

Alueiden rajaukset ovat saatavilla Avoimet ympäristötietojärjestelmät -sivun kautta.

Natura 2000 -verkoston rahoitus

EU:n yhteisörahoitus Natura 2000 verkoston erityissuojelualueille perustuu luontodirektiivin 8 artiklan säännöksiin. Jäsenmaat toimittavat komissiolle arvionsa yhteisön yhteisrahoituksen tarpeesta. Jäsenmaat laativat priorisoidun rahoituksen puiteohjelman (Prioritized Action Framework, PAF), joka luo perusteet sille, miten yhteisörahoitusta suunnataan Natura 2000- alueiden ja niihin kytkeytyvien alueiden suojelun toimeenpanoon.

Natura-alueen toteutus ja arviointi

Natura 2000 –verkoston tavoitteena on saavuttaa luontodirektiivissä yksilöityjen luontotyyppien ja luonto- ja lintudirektiivissä yksilöityjen lajien suotuisa suojelutaso. Alueen valinta verkostoon ei tarkoita, että se olisi luonnonsuojelualue tai perustettaisiin sellaiseksi, vaan suojelu voidaan toteuttaa, ja monessa tapauksessa myös toteutetaan muulla tavalla.

Luonnonsuojelualueeksi perustetaan sellaiset alueet, joiden luontotyyppien tai lajien turvaaminen edellyttää voimakkaita rajoituksia alueen tavanomaiseen maankäyttöön, kuten metsätalouteen. Suojelun toteutuksesta neuvotellaan tällöin maanomistajan kanssa. Alue voidaan vaihtoehtoisesti ostaa valtiolle tai perustaa suojelualue yksityismaalle ja korvata luonnonsuojelulain säännösten mukaisesti maanomistajalle taloudellisen toiminnan estymisestä aiheutuva haitta.

Luontotyyppien ja lajien turvaaminen voidaan toteuttaa myös esimerkiksi erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain tai metsälain säännöksin tai sopimuksella maanomistajan kanssa.

Heikentämiskielto

Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa heikentää merkittävästi. Nämä suojelun perusteena olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät kutakin aluetta koskevasta tietolomakkeesta (ks. kohdekohtaiset tiedot SYKEn karttapalvelussa).

Vaikutukset arvioidaan ennalta

Natura-alueilla tai niiden lähistöllä toteutettavien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutukset arvioidaan, jollei ole varmaa, että ne eivät heikennä suojelutavoitteita. Myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset arvioidaan.

Viranomaislupaa edellyttävät hankkeet tai suunnitelmat voidaan hyväksyä vain silloin, kun arvioinnin avulla on ennalta varmistettu, ettei niistä aiheudu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Natura-alueiden suojelutavoitteille.

Myös ilman viranomaislupaa Natura-alueilla tai niiden lähistöllä toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset on arvioitava, jos ennalta arvioiden ei ole selvää, että niistä ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen suojelutavoitteille. Tällaisesta toimenpiteestä on ilmoitettava alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vähintään 30 päivää ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Jos toimenpide edellyttää ilmoitusta muulle viranomaiselle, kuten metsäkeskukselle, sen tekeminen on riittävää.

Valtioneuvosto voi myöntää poikkeuksen heikentämiskiellosta Natura-alueen luonnonarvoja heikentävälle hankkeelle tai suunnitelmalle, jos se on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Silloin on toteutettava korvaavia toimenpiteitä verkoston yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

Vaikutusten arviointi Natura-alueilla

Natura-alueen luonnonarvoihin todennäköisesti merkittävästi vaikuttavista hankkeista ja suunnitelmista on tehtävä ns. Natura-arviointi. Vaikutukset voidaan arvioida myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä. Arviointi on tehtävä, ellei ole objektiivisin perustein poissuljettua, että hankkeet vaikuttaisivat merkittävästi alueen suojelutavoitteisiin.

Arvioinnin tekemisestä huolehtii hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Luvan myöntävä tai suunnitelman hyväksyvä viranomainen katsoo, että arviointi tehdään. Sen on myös pyydettävä lausunto arvioinnista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) ja siltä, jonka hallinnassa Natura-alue on. Jos hankkeen toteuttaa ELY-keskus, ympäristöministeriö päättää, mikä toinen ELY-keskus antaa lausunnon. Lausunto on annettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeelle eikä hyväksyä suunnitelmaa, jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on Natura 2000 -verkostossa. Ne voidaan hyväksyä vain, kun ei ole mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä.

Valtioneuvosto voi myöntää poikkeusluvan

Valtioneuvosto voi myöntää poikkeuksen heikentämiskiellosta luonnonarvoja heikentävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamiseen, jos hanke on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I mainittu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II mainittu ensisijaisesti suojeltava laji, valtioneuvoston lupa vaatii lisäksi, että hankkeella on pakottava syy ihmisen terveyden, yleisen turvallisuuden tai ympäristölle muualla koituvien erittäin merkittävien suotuisten vaikutusten kannalta tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

Natura -arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain (9/2023) pykälissä 35 ja 39 sekä luontodirektiivin 6 artiklassa.

Euroopan komissio on päivittänyt vuonna 2018 tulkintaohjeen Natura 2000 -alueiden suojelusta ja käytöstä. 

Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön suunnittelu

Natura 2000 -alueilla on toteutettava niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja lajien ekologisia vaatimuksia vastaavia suojelutoimenpiteitä ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia aluekohtaisia hoito- ja käyttösuunnitelmia tai laaja-alaisempia kehittämissuunnitelmia.

Suomessa Natura 2000 -verkoston suunnittelutarpeita arvioidaan noin kymmenen vuoden välein ns. Natura 2000 -yleissuunnitelmissa. Yleissuunnitelmien tehtävänä on priorisoida ja kohdentaa tarkempaa aluekohtaista suunnittelua tärkeimpiin ja kiireellisimpiin kohteisiin muun muassa keskeisten suojeluarvojen, luontotyyppien, lajien merkittävyyden, hoito- tai ennallistamistarpeiden sekä alueisiin kohdistuvien uhkien ja paineiden mukaan.

Tarvittavat suunnitelmat voivat olla koko Natura 2000 -alueen kattavia hoito- ja käyttösuunnitelmia, joilla pääsääntöisesti tarkoitetaan valtion luonnonsuojelualueille tai erämaa-alueille laadittavia laissa mainittuja suunnitelmia. Hoito- ja käyttösuunnitelmia voi olla tarpeen tarkentaa esim. ennallistamiseen, luonnonhoitoon, lajien suojelun toimenpiteisiin tai suojelualueen käytönohjaukseen liittyvillä toimenpidesuunnitelmilla. Monilla Natura 2000 -alueilla toimenpidesuunnitelma voi olla jo yksinään riittävä suunnitteluväline.

Muita aluekohtaisia suunnitelmia voivat olla esim. Natura 2000 -alueen suojelutavoitteet huomioon ottava metsäsuunnitelma, lintuvesien, luontotyyppien tai lajien elinympäristöjen kunnostussuunnitelma, yksityistä luonnonsuojelualuetta koskeva suunnitelma tai mikä tahansa Natura 2000 -alueen suojeluperusteiden turvaamiseen tai niiden tilan parantamiseen tähtäävä suunnitelma.

Laaja-alaiset kehittämissuunnitelmat voivat koskea etenkin Natura 2000 -alueita, joiden suojelu toteutetaan kokonaan tai suurelta osin muilla kuin luonnonsuojelulain mukaisilla toimenpiteillä. Ne voivat olla esim. maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisia kaavoja, metsänkäyttöä tai vesienhoitoa koskevia suunnitelmia.

Yleissuunnitelmat päivitettiin 2016–2017

Natura 2000 -alueiden yleissuunnitelmissa tarkastellaan verkoston alueita kokonaisuutena. Yleissuunnitelmissa esitetään ELY-keskusten toimialueittain Natura 2000 -alueiden hoidon ja käytön suunnittelun tilaa ja kattavuutta sekä tarkempien aluekohtaisten toimenpidesuunnitelmien tarvetta ja kiireellisyyttä. Yleissuunnitelmat ovat tarkempaa suunnittelua priorisoivia ja kohdentavia asiakirjoja, joiden on tarkoitus tukea luonnonsuojeluviranomaisia, kun se laatii vuosittaisia työsuunnitelmia ja valmistelee hankkeita.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) ovat yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa päivittäneet toimialueidensa Natura 2000 -verkoston yleissuunnitelmat vuonna 2017.

Hoidon ja käytön suunnittelun kattavuus on hyvä

Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden hoidon ja käytön suunnittelun tarvetta arvioidaan aluekohtaisesti ja suunnittelutilannetta seurataan verkostotasolla jatkuvasti. Vuoden 2024 alun tiedon mukaan suunnittelu (hoito- ja käyttösuunnitelmat ja toimenpidesuunnitelmat) ei ole tarpeen noin 38 %:lla Natura 2000 -alueista (1779 kpl), kun taas suunnitelmat ovat kattavia ja ajantasaisia noin 21 %:lla alueista. Uusia tai uusittavia suunnittelukohteita on 30 % alueista ja pieniä tarkistuksia on tarpeen tehdä noin 10 %:lla alueista. Vaikka suunnittelun kattavuus on edelleen hyvä, verkoston pinta-alasta noin 48 % olisi tarpeellista laatia uusi hoito- ja käyttösuunnitelma tai päivittää nykyinen suunnitelma.

Natura-alueiden tilan arviointi (NATA)

Natura 2000 -verkoston kaikkien alueiden tilaa seurataan ja arvioidaan säännöllisesti ns. NATA-arvioinneissa, joilla on tarkennettu yleissuunnitelmia ja päivitetty suunnittelutarvetta myös verkostotasolla. NATA-arvioinneissa määritetään aluekohtaiset luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot ja niiden tila sekä arvoihin kohdistuvat uhkatekijät. Näiden perusteella määritellään ne toimenpiteet ja suunnitelmat, joilla alueen suojelun perusteena olevien luonnonarvojen tavoitetila säilytetään tai saavutetaan. Lisäksi arvioidaan aluekohtaisesti luontotyyppien ja lajien tilaa sekä tehtyjen suojelutoimenpiteiden riittävyyttä. NATA-arviointi vastaa sisällöltään pienimuotoista hoito- ja käyttösuunnitelmaa niillä alueilla, joilla muuta suunnittelua ei tarvita.

Metsähallituksen Luontopalvelut ja ELY-keskukset laativat NATA-arvioinnit. Lähes kaikille (99 %) Manner-Suomen Natura-alueille on tehty NATA-arviointi ainakin kerran, ja noin 16 %:lle alueista on tehty arvioinnin päivitys (tilanne vuoden 2024 alussa). Kymmenen vuoden sisällä NATA-arviointi tulee tehdä noin 60 %:lle alueista.

Lisätietoja

Leila Suvantola, lainsäädäntöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Luonnon monimuotoisuus Puhelin:0295250433   Sähköpostiosoite: