Mitä on vihreä siirtymä?
Vihreä siirtymä on välttämätön muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Puhdas energiasiirtymä on tiivis osa vihreää siirtymää. Fossiilisten polttoaineiden alasajo ja niiden korvaaminen puhtailla energiaratkaisuilla on keskeinen tavoite siirtymässä.
Miksi vihreää siirtymää tarvitaan?
Vihreä siirtymä on välttämätön, sillä talouskasvumme perustuu luonnonvarojen ylikulutukseen ja on kestämättömällä pohjalla. Köyhtyvän luonnon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset ja seuraukset taloudelle ovat valtavat. Vihreän siirtymän avulla voimme vähentää nopeammin päästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta, sekä säilyttää ja parantaa ympäristön tilaa.
Vihreä siirtymä on Suomen talouden etu. Se parantaa kilpailukykyämme ja rakentaa hyvinvointiamme planeetan rajoissa. Vihreästä siirtymästä voidaan tehdä taloutemme uusi veturi, sillä vähäpäästöisille ja luontoa vahvistaville ratkaisuille on kysyntää ympäri maailmaa. Se, miten onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen sekä pysäyttämään luontokadon, vaikuttaa ratkaisevasti Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, tulevien sukupolvien hyvinvointiin ja ympäristön tilaan. Vihreä siirtymä vahvistaa myös kokonaisturvallisuutta. Esimerkiksi irtautumalla ulkomaisista fossiilisista polttoaineista ja lisäämällä kansallista uusiutuvaa energiantuotantoa parannamme huoltovarmuutta.
Vihreä siirtymä ja ympäristöministeriö
Ympäristöministeriö luo vihreälle siirtymälle edellytyksiä lainsäädännöllä, vaikuttamistyöllä ja suuntaamalla rahoitusta sen tueksi. Vihreän siirtymän mukaiseen yhteiskuntaan tarvittavia toimintatapoja ja sääntelyä valmistellaan kansallisesti, EU-tasolla ja maailmanlaajuisesti.
Suomessa sujuvoitamme ympäristöön liittyviä lupamenettelyjä, jotta vihreän siirtymän hankkeet etenisivät joutuisasti ympäristön reunaehdot huomioiden. Valtiovarainministeriön johdolla uudistamme myös valtion aluehallintoa. Tulevassa lupa- ja valvontavirastossa keskeisten ympäristöön liittyvien lupien haku tapahtuu keskitetysti yhden luukun periaatteella. Ympäristöministeriön yhden luukun lainsäädäntöhankkeessa edistämme yhden luukun palvelua ympäristöasioissa. Lainsäädäntöhankkeen lisäksi on meneillään monia muita toimia lupakäytäntöjen sujuvoittamiseksi.
Ympäristöministeriö on vauhdittanut vihreän siirtymän kannalta tärkeiden investointihankkeiden lupahakemusten käsittelyä myös antamalla niille väliaikainen etusija aluehallintovirastojen lupakäsittelyssä vuosina 2023—2026 ja hallintotuomioistuimissa vuosina 2023—2028. Aluehallintovirastot antavat lupakäsittelyssä etusijan sellaisille uusiutuvan energian, vähähiilisen vedynvalmistuksen, teollisuuden sähköistämisen, hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen sekä akkuteollisuuden hankkeille, jotka ottavat huomioon ei merkittävää haittaa (DNSH) -periaatteen.
Ympäristöministeriö ohjaa ja tukee suunnitelmamallista alueidenkäyttöä ja tätä kautta muun muassa aurinkovoimaloiden ja tuulivoimaloiden kestävää sijoittamista.
Kehitämme hiili- ja luonnonarvomarkkinoita, kuten metsien monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua, hiilensitomista ja vesien suojelua. Markkinoiden kehittämisen taustalla on luonnonsuojelulain vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio, joka astui voimaan vuonna 2023. Kehitämme myös menetelmiä, joilla yritykset, yhteisöt ja kansalaiset voivat laskea sekä hiilijalanjälkeä-, että hiilikädenjälkeä.
Ympäristöministeriö edistää vihreän siirtymän tutkimus- ja innovaatiotoimintaa ja avustaa hankkeita. Ohjaamme esimerkiksi laajaa EU-rahoitteista puhtaan energiajärjestelmän siirtymä –hanketta (REPower-CEST), jota Suomen ympäristökeskus Syke koordinoi. Laadimme vihreää siirtymää edistäville hankkeille ja rahoitukselle kriteerejä ja tuemme niiden soveltamisessa.
Vauhditamme kiertotaloutta. Kiertotalouden green deal -sitoumuksen avulla sitoutamme mukaan lähteviä toimijoita vähentämään luonnonvarojen käyttöä sekä asettamaan vaikuttavia tavoitteita ja tekemään toimia, jotka edistävät vähähiilistä kiertotaloutta.
Rakennuksissa kuluu noin 40 prosenttia kaikesta käyttämästämme energiasta. Energiatehokkuudella on siis suora yhteys ilmastoa lämmittäviin hiilidioksidipäästöihin. Pyrimme eri keinoin parantamaan rakennusten energiatehokkuutta, lisäämään uusiutuvan energian käyttöä, pienentää energiakulutusta ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä.
Jotta vihreä siirtymä voi olla oikeudenmukainen ja hyväksyttävä, on kiinnitettävä huomiota erityisesti osallisuuteen, rahoitukseen, yhteistyöhön sekä tiedon hyödyntämiseen. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistuminen valmisteluun päätöksenteon eri vaiheissa on tärkeää.
Ei merkittävää haittaa -periaate
EU:n kestävän rahoituksen taksonomia-sääntely luo kriteeristön sille, millainen liiketoiminta on ympäristön ja luonnon kannalta kestävää. Taksonomialla ohjataan rahoitusta kestäviin kohteisiin ja edistetään siten vihreää siirtymää ja EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamista.
Taksonomiaan sisältyy ”do no significant harm” eli DNSH-periaate. Se tarkoittaa, että esimerkiksi päästöjä vähennettäessä ei samalla aiheuteta haittaa toisille ympäristötavoitteille. Suomessa periaate on käytössä Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) investointien ja uudistusten valmistelussa sekä niiden toimeenpanossa ja seurannassa. Periaate on myös osa eräiden vihreän siirtymän hankkeiden lupamenettelyjen etusijasääntelyä.
Usein kysyttyä EU-taksonomiasta
-
Taksonomia on EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä. Taksonomia luo kriteeristön sille, millainen liiketoiminta on ympäristön ja luonnon kannalta kestävää. Taksonomia muodostuu EU-asetuksesta ja sen perusteella annetusta delegoiduista asetuksista, joissa säädetään tekniset kriteerit taksonomian mukaiselle taloudelliselle toiminnalle
ympäristöministeriö
-
Taksonomialla ohjataan rahoitusta kestäviin kohteisiin ja edistetään siten vihreää siirtymää ja EU:n
ympäristötavoitteiden saavuttamista. Pelkästään julkisen rahan avulla EU ja jäsenmaat eivät voi saavuttaa tarvittavia päästövähennyksiä ja pysäyttää luontokatoa, vaan kaikki rahavirrat on ohjattava kestävämmin, tukemaan näitä tavoitteita.Sääntelyn on tarkoitus helpottaa kestävää sijoittamista. Taksonomian avulla voidaan erottaa taloudellisesta toiminnasta se osuus, joka edistää ilmasto- ja ympäristötavoitteita ja jonka rahoittamisesta yhteiskunta hyötyy.
Asetuksella lisätään yritystoiminnan läpinäkyvyyttä sijoittajille ja selvennetään, mitkä toiminnot eri aloilla voivat kriteereitä noudattaessaan luoda kestävämpää tulevaisuutta. Samalla asetuksella tuodaan kestävyys paremmin osaksi sijoittajien ja yritysten omaa riskienhallintaa. Teknisiä kriteereitä ei kuitenkaan ole olemassa kaikille aloille ja kaikille toiminnoille, ja niitä kehitetään edelleen.
ympäristöministeriö
-
Taksonomia on osa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Se ei velvoita toimijoita muuttamaan toimintaansa kriteerien mukaiseksi tai itsessään aseta rajoitteita millekään sektorille. Taksonomiaa voi kuitenkin hyödyntää strategisena työkaluna ympäristön kannalta kestävän toimintatavan tunnistamiseen ja osoittamiseen.
Tietyille toimijoille taksonomiasääntely tuo pakollisia raportointivelvollisuuksia. Suurille yrityksille ja
finanssialan toimijoille on jo pakollista arvioida ja raportoida liiketoimintansa taksonomiakelpoisuudesta. Vuodesta 2023 alkaen raportointivelvollisuus laajeni koskemaan taksonomian mukaisuutta eli sitä,
täyttävätkö toiminnot tekniset arviointikriteerit.Vuodesta 2024 alkaen sovellettava yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) laajentaa vaiheittain taksonomiaraportointivelvollisuutta.
ympäristöministeriö
-
Ympäristökestävyys on taksonomiassa jaettu kuuteen tavoitteeseen.
- ilmastonmuutoksen hillintä (esim. uusiutuvan energian tuotanto, puhdas liikenne)
- ilmastonmuutokseen sopeutuminen (esim. sään ääri-ilmiöihin varautuminen)
- vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu (esim. puhtaat vedet)
- siirtyminen kiertotalouteen (esim. materiaalien tehokkaampi uudiskäyttö, tuotteiden elinkaaren pidentäminen)
- ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen (muiden kuin kasvihuonekaasujen vähentäminen)
- biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen (esim. kestävät maataloustoimet).
Taksonomiaan sisältyy myös ”do no significant harm” –periaate, joka tarkoittaa, että yhtä luokittelun piiriin kuuluvaa ympäristötavoitetta ei voida edistää niin, että se aiheuttaa olennaista haittaa jonkin muun tavoitteen toteutumiselle.
ympäristöministeriö
-
Taksonomia-asetus hyväksyttiin kesällä 2020 ja se tuli voimaan 12.7.2020. Asetuksen pohjalta komissio on valmistellut taksonomian yksityiskohtaisia kriteereitä.
Ensimmäisenä hyväksyttiin taksonomian ilmastokriteerit, jotka tulivat voimaan 1.1.2022. Niissä
määritellään kriteerejä toiminnoille, jotka edistävät ilmastonmuutoksen hillintää tai siihen sopeutumista, ja lisäksi ovat DNSH-periaatteen mukaisia muiden tavoitteiden osalta, eli eivät aiheuta haittaa muille ympäristötavoitteille. Vuoden 2023 alusta astui myös voimaan ilmastotaksonomiaa täydentävä kokonaisuus, jossa määritellään siirtymätoimina maakaasulle ja ydinvoimalle vastaavat kriteerit. Näiden valmistelu ja voimaantulo on aiheuttanut paljon keskustelua jäsenmaissa ympäri Euroopan.Vuoden 2024 alusta astuvat voimaan neljän muun ympäristötavoitteen edistämistä koskevat kriteerit.
Suomen kannalta merkittäviä toimintoja biodiversiteetin edistämisen kannalta ovat ainakin metsä-ja maatalous. Kiertotalouteen liittyy mm. paljon valmistavan teollisuuden kriteereitä, joiden määrittelyä seurataan ja kommentoidaan tarkasti. Maataloudelle ei ole vielä kriteereitä.
ympäristöministeriö
Lisätietoja
Emma Terämä, johtava asiantuntija
ympäristöministeriö, Konserniohjaus ja kansainväliset asiat -osasto, Talous ja rahoitus Puhelin:0295250255 Sähköpostiosoite: [email protected]
Rahoitus
- Avustukset ja tuet
- Kestävän kasvun ohjelman yritysrahoitushaut (työ- ja elinkeinoministeriö)
- Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän loppuraportti
- Rakennerahastot
- EU-rahoitusneuvonta