Mitä on vihreä siirtymä?
Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin.
Yrityksissä, teollisuudessa tai vaikkapa kunnassa vihreä siirtymä voi tarkoittaa esimerkiksi investointeja puhtaaseen energiantuotantoon, kiertotalousratkaisuihin ja vetyteknologiaan, ja erilaisten uusien palveluiden ja toimintamallien käyttöönottoa. Eri toimialojen laatimat vähähiilitiekartat ja kestävyysstrategiat ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Arjessamme vihreä siirtymä tarkoittaa esimerkiksi fossiilisesta öljylämmityksestä luopumista ja sähköautoon vaihtamista – ja yhteiskunnan tasolla näihin erilaisia kannusteita ja tukia ja siirtymää tukevaa lainsäädäntöä. Vihreä siirtymä on myös ajatusmalliemme ja kulutustottumustemme kyseenalaistamista: voisimmeko käyttää esimerkiksi vähemmän sähköä (kuluttavia laitteita)? Olisimmeko valmiit maksamaan lähellä valmistetuista ja vähän päästöjä tuottavista tuotteista enemmän?
Miksi vihreää siirtymää tarvitaan?
Vihreä siirtymä on välttämätön, sillä tällä hetkellä kulutamme liikaa luonnonvaroja – niin fossiilisia kuin uusiutuvia. Tämä on johtanut ilmasto- ja luontokriisin pahenemiseen. Siksi tarvitaan kaiken kattava muutos siihen, miten luonnonvaroja käytämme.
Haasteena on rajata kulutus planeetan kantokyvyn mukaan ja silti pitää talouden rattaat liikkeessä. Irtautuminen fossiilista polttoaineista kääntää ilmasto- ja ympäristöhaasteen mahdollisuudeksi: vihreä siirtymä on parhaimmillaan uuden kasvun veturi ja kestävän talouden ja elinkeinotoiminnan pohja. Kun tarjolla on kattavammin siirtymää tukevia tuotteita ja palveluita, tuetaan myös loppukäyttäjien mahdollisuutta pienentää omaa päästötaakkaansa.
Miten ympäristöministeriö johtaa siirtymää?
Ympäristöministeriö johtaa vihreää siirtymää tukemalla sitä erilaisin avustuksin, kehittämällä lainsäädäntöä ja ohjausta sekä arvioimalla ja luomalla kriteereitä uusille hankkeille. Yhdessä muiden ministeriöiden ja toimijoiden kanssa pidämme huolta siitä, että siirtymän mukaisten toimien toteuttajilla on näkymä vakaaseen sääntely-ympäristöön sekä rahallisia ja tiedollisia kannusteita toteuttaa uudistuksia ja investointeja. Vihreän siirtymän mukaiseen yhteiskuntaan tarvittavia toimintatapoja ja sääntelyä valmistellaan kansallisesti, EU-tasolla ja maailmanlaajuisestikin.
Vihreää siirtymää vauhditetaan lupakäsittelyn etusijamenettelyllä 2023—2026
Vihreän siirtymän kannalta tärkeille investointihankkeille annetaan väliaikainen etusija aluehallintovirastojen lupakäsittelyssä vuosina 2023—2026 ja hallintotuomioistuimissa vuosina 2023—2028. Keskeinen tavoite on edistää vihreän siirtymän eräitä investointeja nopeuttamalla niitä koskevien lupahakemusten käsittelyä aluehallintovirastoissa ja niitä koskevien valitusten käsittelyä hallintotuomioistuimissa.
Aluehallintovirastot antavat lupakäsittelyssä etusijan sellaisille uusiutuvan energian, vähähiilisen vedynvalmistuksen, teollisuuden sähköistämisen, hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen sekä akkuteollisuuden tietyille hankkeille, jotka ottavat huomioon ei merkittävää haittaa –periaatteen.
Ei merkittävää haittaa -periaate
Vihreän siirtymän ytimessä on myös se, että silloin kun esimerkiksi päästöjä vähennetään, ei samalla aiheuteta haittaa toisille ympäristötavoitteille. Tätä kuvaa EU:n kestävän rahoituksen taksonomia-sääntelyyn kirjattu Do no significant harm (DNSH) -periaate. Suomessa periaate on käytössä Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) investointien ja uudistusten valmistelussa sekä niiden toimeenpanossa ja seurannassa. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä hyödynnetään ei merkittävää haittaa -periaatetta vihreän siirtymän vauhdittamiseksi.
Suomessa on myös käynnissä Euroopan ensimmäinen DNSH (in Finland) -hanke, jonka Euroopan komissio on rahoittanut. Hankkeen tarkoituksena on tukea vihreän siirtymän vauhdittamista investointi- ja lainsäädäntöanalyysin sekä ohjeistuksella ja koulutuksella siellä, missä DNSH-periaate on jo käytössä tai voisi olla avuksi.
-
Taksonomia on EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä. Taksonomia luo kriteeristön sille, millainen liiketoiminta on ympäristön ja luonnon kannalta kestävää. Taksonomia muodostuu EU-asetuksesta ja sen perusteella annetusta delegoiduista asetuksista, joissa säädetään tekniset kriteerit taksonomian mukaiselle taloudelliselle toiminnalle
ympäristöministeriö
-
Taksonomialla ohjataan rahoitusta kestäviin kohteisiin ja edistetään siten vihreää siirtymää ja EU:n
ympäristötavoitteiden saavuttamista. Pelkästään julkisen rahan avulla EU ja jäsenmaat eivät voi saavuttaa tarvittavia päästövähennyksiä ja pysäyttää luontokatoa, vaan kaikki rahavirrat on ohjattava kestävämmin, tukemaan näitä tavoitteita.Sääntelyn on tarkoitus helpottaa kestävää sijoittamista. Taksonomian avulla voidaan erottaa taloudellisesta toiminnasta se osuus, joka edistää ilmasto- ja ympäristötavoitteita ja jonka rahoittamisesta yhteiskunta hyötyy.
Asetuksella lisätään yritystoiminnan läpinäkyvyyttä sijoittajille ja selvennetään, mitkä toiminnot eri aloilla voivat kriteereitä noudattaessaan luoda kestävämpää tulevaisuutta. Samalla asetuksella tuodaan kestävyys paremmin osaksi sijoittajien ja yritysten omaa riskienhallintaa. Teknisiä kriteereitä ei kuitenkaan ole olemassa kaikille aloille ja kaikille toiminnoille, ja niitä kehitetään edelleen.
ympäristöministeriö
-
Taksonomia on osa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Se ei velvoita toimijoita muuttamaan toimintaansa kriteerien mukaiseksi tai itsessään aseta rajoitteita millekään sektorille. Taksonomiaa voi kuitenkin hyödyntää strategisena työkaluna ympäristön kannalta kestävän toimintatavan tunnistamiseen ja osoittamiseen.
Tietyille toimijoille taksonomiasääntely tuo pakollisia raportointivelvollisuuksia. Suurille yrityksille ja
finanssialan toimijoille on jo pakollista arvioida ja raportoida liiketoimintansa taksonomiakelpoisuudesta. Vuodesta 2023 alkaen raportointivelvollisuus laajeni koskemaan taksonomian mukaisuutta eli sitä,
täyttävätkö toiminnot tekniset arviointikriteerit.Vuodesta 2024 alkaen sovellettava yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) laajentaa vaiheittain taksonomiaraportointivelvollisuutta.
ympäristöministeriö
-
Ympäristökestävyys on taksonomiassa jaettu kuuteen tavoitteeseen.
- ilmastonmuutoksen hillintä (esim. uusiutuvan energian tuotanto, puhdas liikenne)
- ilmastonmuutokseen sopeutuminen (esim. sään ääri-ilmiöihin varautuminen)
- vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu (esim. puhtaat vedet)
- siirtyminen kiertotalouteen (esim. materiaalien tehokkaampi uudiskäyttö, tuotteiden elinkaaren pidentäminen)
- ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen (muiden kuin kasvihuonekaasujen vähentäminen)
- biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen (esim. kestävät maataloustoimet).
Taksonomiaan sisältyy myös ”do no significant harm” –periaate, joka tarkoittaa, että yhtä luokittelun piiriin kuuluvaa ympäristötavoitetta ei voida edistää niin, että se aiheuttaa olennaista haittaa jonkin muun tavoitteen toteutumiselle.
ympäristöministeriö
-
Taksonomia-asetus hyväksyttiin kesällä 2020 ja se tuli voimaan 12.7.2020. Asetuksen pohjalta komissio on valmistellut taksonomian yksityiskohtaisia kriteereitä.
Ensimmäisenä hyväksyttiin taksonomian ilmastokriteerit, jotka tulivat voimaan 1.1.2022. Niissä
määritellään kriteerejä toiminnoille, jotka edistävät ilmastonmuutoksen hillintää tai siihen sopeutumista, ja lisäksi ovat DNSH-periaatteen mukaisia muiden tavoitteiden osalta, eli eivät aiheuta haittaa muille ympäristötavoitteille. Vuoden 2023 alusta astui myös voimaan ilmastotaksonomiaa täydentävä kokonaisuus, jossa määritellään siirtymätoimina maakaasulle ja ydinvoimalle vastaavat kriteerit. Näiden valmistelu ja voimaantulo on aiheuttanut paljon keskustelua jäsenmaissa ympäri Euroopan.Vuoden 2023 kuluessa odotetaan neljän muun kuin ilmastotavoitteen edistämistä koskevan asetuksen valmistumista. Se voisi valmistuessaan astua voimaan vuoden 2024 alussa.
Suomen kannalta merkittäviä toimintoja biodiversiteetin edistämisen kannalta ovat ainakin metsä-ja maatalous. Kiertotalouteen liittyy mm. paljon valmistavan teollisuuden kriteereitä, joiden määrittelyä seurataan ja kommentoidaan tarkasti.
ympäristöministeriö
Lisätietoja
Emma Terämä, johtava asiantuntija
ympäristöministeriö, Konserniohjaus ja kansainväliset asiat -osasto, Talous ja rahoitus Puhelin:0295250255 [email protected]
Rahoitus
- Avustukset ja tuet
- Kestävän kasvun ohjelman yritysrahoitushaut (työ- ja elinkeinoministeriö)
- Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän loppuraportti
- Rakennerahastot
- EU-rahoitusneuvonta