Yhden luukun palvelut ja sujuvat lupa­menettelyt

Aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat toimineet vuoden 2010 alusta alkaen. Ympäristötehtävät on keskitetty neljään aluehallintovirastoon ja 13:een elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, jotka toimivat alueellisen toimivallan nojalla. 

Valtion lupa- ja valvontatehtävistä sekä niihin liittyvistä ohjaustehtävistä vastaavien virastojen tehtäviä, niiden mahdollista päällekkäisyyttä tai sijoittumista eri virastoihin sekä virastojen organisaatioratkaisuja on selvitetty useasti edellisten hallituskausien aikana vuodesta 2012 lähtien. Selvityksille yhteistä on, että virastojen alueellisesti rajattu toimivalta ja työmäärään nähden riittämätön henkilöstömäärä aiheuttaa ympäristöhallinnon lupa- ja valvontatehtäville selkeitä haasteita. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtäväjako ei myöskään ole optimaalinen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten menettelyjen sujuvuuden, asiantuntijuuden, asiakkaan tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta. Esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten jakautuminen kolmeentoista yksikköön eri puolille Suomea aiheuttaa haasteita hakijoiden yhtenäisen ja tasapuolisen kohtelun varmistamisessa. 

Puhtaan talouden murros ja niitä edistävät investoinnit edellyttävät sujuvampia ja ennakoitavampia lupakäytäntöjä. 

Ympäristöön vaikuttavien lupien ja menettelyjen kokoamisesta yhteen valtakunnalliseen lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoon hyötyvät kaikki keskeiset tahot: toiminnanharjoittaja, muut asiakkaat sekä mahdollinen haitankärsijä. Ympäristönsuojelun tasosta ei tingitä. Kun yksi valtakunnallinen viranomainen koordinoi ympäristöön liittyviä lupamenettelyjä, voidaan koota yhteen paras ympäristöosaaminen ja varmistaa yhtenäiset toimintatavat. Luvan käsittelyä voidaan tehostaa ja käsittelyaikaa lyhentää sekä laatua merkittävästi parantaa. Hallitusohjelman mukainen uudistus mahdollistaa sen, että useita lupia (vesilaki, ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki sekä laki vesien ja merenhoidon järjestämisestä) vaativissa hankkeissa lupamenettely johtaa nykyistä useammin yhteen lupapäätökseen ja valitusmahdollisuuteen.

Yhden valtakunnallisen viranomaisen malli mahdollistaa voimavarojen ja osaamisen vahvistamisen myös lainsäädännön soveltamiskysymyksiin, millä voidaan parantaa menettelyiden ennakoitavuutta.

Uudistuksessa ei muuteta luvan myöntämisen edellytyksiä.

Yhden luukun lainsäädäntötyössä ei ole tarkoitus muuttaa valtion ja kuntien ympäristöllisten viranomaistehtävien toimivaltasuhteita.

Yleisessä edussa on kyse sellaisista lailla säädetyistä yleisistä oikeushyvistä, jotka eivät ole palautettavissa yksittäisten henkilöiden tai henkilöryhmien vaatimuksiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, puhtaan veden saatavuus, luonnon virkistyskäyttö tai tulvariskien hallinta.

Nykyisten ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen eräiden ympäristötehtävien kokoaminen samaan viranomaiseen ja yhden luukun luvan kehittäminen edistää merkittävällä tavalla ympäristöön liittyvän päätöksenteonteon yhteensovittamista, mutta ei kokonaan poista yleisen edun valvonnan järjestämisen tarvetta. Yleisen edun valvonta on perustuslain 20 §:n nojalla jatkossakin viranomaisen tehtävä, ja sen turvaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota valtiovarainministeriön johdolla tehtävässä virastouudistuksen säädösvalmistelussa.

Uudella lupa-, ohjaus- ja valvontavirastolla on valtakunnallinen toimivalta, mutta alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan. Ympäristöön liittyviä lupia käsitteleviä toimipisteitä on jatkossakin kattavasti eri puolilla Suomea.

Alueellista tai paikallista asiantuntemusta ei olla unohtamassa. 

Virastouudistuksen valmistelussa pyritään huolehtimaan siitä, etteivät käynnissä olevat lupa- ja muut prosessit häiriydy.

Yhden luukun lainsäädäntöhankkeessa ympäristöministeriö valmistelee lainsäädäntömuutoksia, joita tarvitaan uuden lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaisen perustamisen myötä syntyvään ympäristötehtävien ”yhteen luukkuun” ja lupamenettelyjen sujuvoittamiseksi. Esimerkiksi tavoittelemme keskeisten ympäristöön vaikuttavien lakien (vesilaki, ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki sekä laki vesien ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisten lupakäsittelyjen yhdistämistä uudessa virastossa siten, että hakemus johtaisi useamman lain mukaisen päätöksen sijasta vain yhteen päätökseen. Lisäksi selkeytämme YVA-menettelyn ja lupakäsittelyn suhdetta lainsäädännössä ja panemme täytäntöön eräitä lupamenettelyihin liittyviä EU-säännöksiä. 

Virastouudistus ja sen myötä perustettavat lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto sekä elinvoimakeskukset edellyttävät lisäksi lukuisia teknisiä muutoksia ympäristölainsäädäntöihin.

Lupamenettelyjä on sujuvoitettu jo pitkään. Esimerkiksi ympäristönsuojelulakia on muutettu vuosien mittaan useasti lupamenettelyjen osalta. Vihreän siirtymän kannalta tärkeille investointihankkeille on annettu väliaikainen etusija aluehallintovirastojen lupakäsittelyssä vuosina 2023—2026 ja hallintotuomioistuimissa vuosina 2023—2028. Lailla eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (2019) mahdollistettiin luvanhakijalle usean luvan yhtäaikaisen sähköinen vireille laittaminen ja käsittely yhden luukun periaatteella. 

• Ymparisto.fi: Ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittaminen

Lupamenettelyillä sallitaan rajoitetusti ja lupamääräyksillä täsmentäen sellainen toiminta, joka muutoin olisi haitallisten, ympäristöä pilaavien vaikutusten vuoksi kiellettyä. 

Lupamenettelyjen tarkoitus on hallita ympäristöriskejä eli estää korjaamattomien ympäristöhaittojen syntyminen. Yritykselle lupamenettely antaa varmistuksen toiminnan lainmukaisuudesta. Lisäksi ympäristöön vaikuttavissa menettelyissä mahdollistetaan laadukas toiminnan vaikutusten arviointi ja kansalaisten osallistuminen. 

Suomen ympäristökeskuksen selvitys aluehallintovirastojen vuosina 2018-2020 antamien ympäristölupapäätösten käsittelyajoista ja pitkien lupakäsittelyjen syistä: Lupapäätösten venyminen johtuu usein monesta eri syystä sekä hakijan että viranomaisen kohdalla. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ympäristölupapäätöksistä 2/3 käsiteltiin alle vuodessa. Tavallisimmin käsittelyajat pysyivät reilusti alle vuodessa vaihdellen 9 ja 9,9 kuukauden välillä. 

Luvan hakijoiden kohdalla lupakäsittelyä viivästyttivät hakemuksen tietojen puutteellisuus ja osin ristiriitaisuus sekä hakemuksen täydennyksille usein pyydetyt lisäajat. Toiseksi yleisin syy oli hankkeen muuttuminen kesken lupakäsittelyn, joka johtaa usein uudelleen kuuluttamiseen. Myös lisäselvitystarpeet viivästyttävät käsittelyä. Pisimmät viiveet seuraavat, jos ympäristövaikutusten arvioinnin tai Natura-arvioinnin tarvetta ei ole selvitetty etukäteen ja tähän joudutaan velvoittamaan myöhemmin. Joissakin tapauksissa hakija on ilmaissut, ettei päätöksellä ole kiirettä. Lähes aina pitkähköt käsittelyajat muodostuvat usean hidastavan tekijän yhteisvaikutuksesta. 

Aluehallintovirastoissa suurin haaste oli henkilöresurssien puute.