Ilmastolainsäädäntö

Ilmastopolitiikkaan liittyvä kansallinen lainsäädäntö on kehittynyt vähitellen heijastaen kansainvälisten sopimusten sekä EU-lainsäädännön sisältämiä velvoitteita.

Suomen ilmastolaki

Ilmastolaissa säädetään viranomaisten velvoitteista Suomen ilmastopolitiikan suunnittelussa ja seurannassa. Uusi ilmastolaki (423/2022) tuli voimaan heinäkuussa 2022. Edellinen, Suomen ensimmäinen ilmastolaki oli vuodelta 2015. Ilmastolaissa säädetään kansallisista ilmastotavoitteista sekä ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä. Ilmastolaissa ei aseteta toimia päästöjen vähentämiseksi tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, vaan toimet määritetään lain nojalla laadittavissa suunnitelmissa.  

Lue lisää ilmastolain uudistuksen vaiheista

Lain keskeinen sisältö:

  • Hiilineutraaliustavoite, Suomen ilmastopaneelin suosituksiin perustuvat päästövähennystavoitteet sekä nielujen vahvistamistavoite
  • Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä, johon kuuluu neljä suunnitelmaa
  • Ilmastovuosikertomus, jolla muun muassa seurataan päästökehitystä, päästövähennystavoitteiden toteutumista ja arvioidaan lisätoimien tarvetta
  • Viranomaisten työnjaon määrittely ilmastopolitiikan suunnittelussa ja seurannassa
  • Asiantuntijaeliminä toimivat Suomen ilmastopaneeli ja saamelainen ilmastoneuvosto
  • Saamelaisten oikeuksien sekä ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden huomioiminen

Ilmastolaissa asetetaan kansallisia ilmastotavoitteita. Suomen tavoite on lain mukaan olla hiilineutraali viimeistään vuonna 2035. Lisäksi lakiin on kirjattu tavoite nielujen vahvistamisesta. Laissa asetetaan kolme päästövähennystavoitetta: tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia, pyrkien 95 prosenttiin, vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Laissa säädetään ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä, johon kuuluu pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma, kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma laaditaan kerran vaalikaudessa ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma laaditaan vähintään joka toinen vaalikausi.

Edellisen ilmastolain (2015) mukainen kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma on parhaillaan valmistelussa. Samoin ensimmäinen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on valmisteltavana ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2022 aikana. Ensimmäinen pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma hyväksytään viimeistään vuonna 2025.  

Ilmastolaissa säädetään kahdesta riippumattomasta asiantuntijaelimestä. Suomen ilmastopaneeli tuottaa tietoa ilmastopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Ilmastopaneelissa on edustus eri tieteenaloilta. Saamelaisessa ilmastoneuvostossa puolestaan on edustettuna saamelaisen perinteisen tiedon haltijoita sekä tutkijoita. Ilmastoneuvosto tukee ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelua ja tunnistaa saamelaisten oikeuksien kannalta olennaisia kysymyksiä. Ilmastolain mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on myös osaltaan varmistaa ilmastotoimien oikeudenmukaisuus sekä kestävä kehitys. 

Ilmastolaki muilla kielillä

Ilmastonmuutokseen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvä sääntely ja ohjaus eri hallinnonaloilla

Monet ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät kansalliset säädökset perustuvat YK:n ilmastosopimuksesta ja EU:n sääntelystä johtuviin velvoitteisiin. Kioton pöytäkirjan sisältämistä joustomekanismeista ja niiden hyödyntämisestä on säädetty oma lakinsa (109/2007). Myös EU:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) toimeenpano on edellyttänyt kansallista lainsäädäntöä. EU:n hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi (2009/31/EY) on toimeenpantu kansallisella lailla.

EU on asettanut tavoitteekseen olla vuoteen 2050 mennessä ilmastoneutraali. EU on myös asettanut vähintään 55 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 vuoden 1990 tasosta. Komissio antoi kesällä 2021 niin kutsutun EU 55-valmiuspaketin, joka sisältää ehdotukset EU:n ilmastolainsäädännön uudistamiseksi. Valmiuspaketti sisältää ehdotukset muun muassa päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta sekä sen laajentamisesta merenkulkuun, erillisen päästökauppajärjestelmän perustamisesta maantieliikennettä ja rakennuksia varten sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston niin kutsutun taakanjakoasetuksen (EU) 2018/842 tarkistamisesta. EU-lainsäädännön uudistaminen heijastuu myös Suomen kansalliseen sääntelyyn. 

Päästökauppasektorin ulkopuolista toimintaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä voidaan tunnistaa useita säädöksiä, joilla on vaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen tai ilmastonmuutosta hillitsevien hiilinielujen ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Muun muassa liikennettä, maankäyttöä ja rakentamista, maa- ja metsätaloutta, jätealaa sekä ympäristönsuojelua koskevalla sääntelyllä voidaan vaikuttaa ainakin välillisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen esimerkiksi kestävää kehitystä ja energia- ja materiaalitehokkuuden edistämistä koskevien velvoitteiden muodossa. Vesialalla on runsaasti ilmastonmuutoksen sopeutumiseen suoraan liittyvää sääntelyä.

Esimerkkeinä edellä kuvatusta lainsäädännöstä voidaan mainita maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), jätelaki (646/2011), biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annettu laki (393/2013), rakennusten energiatodistuksista annettu laki (50/2013) ja tulvariskien hallinnasta annettu laki (620/2010).

Lisätietoja

Outi Kumpuvaara, hallitussihteeri 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250225  


Karin Cederlöf, asiantuntija 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250010  


Jarmo Muurman, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250185