Yli 800 sitoumusta meren pelastamiseksi antavat toivoa Valtamerikonferenssissa New Yorkissa 5.- 9.6.2017
On selvää, miten paljon valtameret merkitsevät erityisesti pienille saarivaltioille ja pohjoisille herkille alueille. Monet nykyiset ympäristöhaasteemme ovat moniulotteisia ja eroavat siitä, mitä on koettu aiemmin. Täällä New Yorkissa on esitetty meriin liittyvää uutta tutkimustietoa, paikallisia ja alueellisia ratkaisuja sekä uusia kumppanuuksia kestävän kehityksen tavoitteen 14:sta toteuttamiseksi. Samalla useat, etenkin merestä riippuvaiset, pienet saarivaltiot ovat tuoneet esille ilmastonmuutoksen, roskaantumisen ja ylikalastuksen vaikutukset meriympäristöön ja sitä kautta myös heidän perinteiseen elämänmuotoonsa ja toimeentuloon.
Nykyään arvellaan, että merissämme on erilaista meriroskaa, etenkin muovia, jopa kahdeksan miljoona tonnia. Jos tilanne jatkuu nykyisellään, on arvioitu että vuoteen 2050 mennessä merissä olisi enemmän muovia kuin kaloja. Toinen huomio on, että kulutustottumukset, erityisesti länsimaissa, herättävät epäilyksen siitä, onko muutos mahdollinen ja saavutetaanko kestävän kehityksen tavoitteet roskaantumisen osalta vuoteen 2030 mennessä. Täällä annetut vapaaehtoiset sitoumukset kuitenkin antavat toivoa.
Innostavaa on ollut kuulla sekä kehittyvien että etenkin kehitysmaiden esityksiä merellisten suojelualueiden perustamisesta. Merellisten suojelualueiden määrä onkin lisääntynyt ja niiden pinta-ala on kaksinkertaistunut vuodesta 2010 lähtien, joten ollaan lähellä saavuttaa 10 %:n pinta-alatavoite vuoteen 2020 mennessä. Suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laadinta ja toimeenpano ovat edellytyksenä sille, että suojelutavoitteet saavutetaan ja niiden osalta on edelleen paljon työtä edessä. Täällä New Yorkissa on esitetty myös tarve perustaa Sininen rahasto merten hyväksi, jotta meremme voidaan pelastaa.
Teksti: Marina von Weissenberg ja Penina Blankett