Rakennusjätteestä arvokkaaksi resurssiksi – materiaalitehokkuuden loppuraportti julkaistu
Ympäristöministeriön Ramate-työryhmän loppuraportti sisältää seitsemän ratkaisumallia, joiden pohjalta rakennusjäte on muutettavissa arvokkaaksi resurssiksi ja materiaalitehokkaat toimintatavat osaksi kannattavaa, tehokasta ja kilpailukykyistä kiinteistö- ja rakennusalaa.
Materiaalien tehokas hyödyntäminen on entistä merkittävämpi menestystekijä tulevaisuudessa, sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tiukentuvan jätelainsäädännön ja nousevien jätemaksujen myötä rakennusjätteen vähentämisestä syntyy huomattavia taloudellisia säästöjä. Myös kierrättäminen kannattaa, sillä käytettyjen rakennusmateriaalien ja -tuotteiden arvostus on lisääntynyt ja kierrätysmarkkinoista on kehittynyt maailmalla miljardiluokan liiketoimintaa.
Rakentaminen yksi suurimmista luonnonvarojen kuluttajista
Talonrakentaminen on Suomessa suurimpia luonnonvarojen kuluttajia. Rakentamisesta syntyy, ylijäämämaat mukaan lukien, vuositasolla enemmän jätettä kuin palveluissa ja kotitalouksissa yhteensä. Koko Euroopan tasolla noin kolmannes jätteestä liittyy rakentamiseen. EU:n jätedirektiivi edellyttää, että vuoteen 2020 mennessä jäsenmaiden on kierrätettävä 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteistä materiaalina.
Suomessa rakennusjätteiden hyödyntäminen on ollut eurooppalaisittain vähäistä. Materiaalien tuotanto ja kulutus korostuvat paitsi luonnonvarojen riittävyyden näkökulmasta, myös ilmastonmuutoksen hillintätoimissa sekä muiden ympäristöongelmien torjunnassa.
Vuodesta 2012 toiminnassa ollut Ramate-työryhmä asetettiin vastaamaan EU:n jätedirektiivin ja kansallisen jätelain tavoitteisiin, sekä edistämään materiaalitehokkuutta kiinteistö- ja rakennusalalla. Työryhmän painopisteenä ovat olleet materiaalien tehokas hyödyntäminen, jätteen synnyn vähentäminen, sekä kierrätyksen edistäminen. Työryhmän esityksen pohjalta maamme on nostettavissa materiaalitehokkuudessa Euroopan kärkimaiden joukkoon.
- Rakentamisen materiaalitehokkuuden edistämisohjelma
(Ympäristöministeriön raportteja 17/2014)