Paikkatietoaineistot luonnonsuojelulain tiukasti suojelluista luontotyypeistä on päivitetty, kartoitukset jatkuvat kesällä

Serpentiinikallioita ja rannikon avoimia dyynejä on tähän mennessä löydetty kartoituksissa yhteensä noin 590 hehtaaria. Kartoitusten perusteella päivitetty paikkatietoaineisto on ladattavissa Syken avoimesta paikkatietoaineistosta ja tarkasteltavissa Maanmittauslaitoksen karttapalvelusta. Paikkatietoaineisto tukee näiden uhanalaisten, tiukasti suojeltujen luontotyyppien tunnistamista ja suojelua. Kartoitukset jatkuvat kesällä 2025.

Vuonna 2023 uudistetussa luonnonsuojelulaissa suojellaan suoraan lain nojalla kaksi uhanalaista luontotyyppiä: serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot sekä rannikon avoimet dyynit. Näiden uhanalaisten luontotyyppien hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 

Serpentiinikallioilla kiviaines on serpentiniittiä tai muuta ultraemäksistä kivilajia, jonka paljastumilla esiintyy serpentiinikasveja. Kasvit ovat pääasiassa jäkäliä ja pienikokoisia putkilokasveja, jotka ovat erikoistuneet selviytymään poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Rannikon avoimet dyynit puolestaan ovat syntyneet tuulen kasatessa hiekkaa kumpumaisiksi dyynimuodostumiksi, joille on levittäytynyt omaleimainen eliölajisto. Molemmat luontotyypit ovat Suomessa alun perinkin harvinaisia ja ihmisen toimien vuoksi uhanalaistuneita.

ELY-keskukset tiedottavat maanomistajia heidän maillaan sijaitsevista tiukasti suojelluista luontotyypeistä ja siitä, millaiset toimet voivat heikentää näiden luontotyyppien tilaa. Kartoitukset jatkuvat myös tulevan kesän aikana. 

Alueelliset ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ovat kartoittaneet näiden luontotyyppien esiintymiä vuodesta 2023 lähtien. Kartoitusten perusteella päivitetyt kohdetiedot ovat ladattavissa Syken avoimesta paikkatietoaineistosta, ja tarkasteltavissa myös Maanmittauslaitoksen karttapalvelusta. Valitsemalla karttatasosta ”serpentiinikalliot ja kivikot” tai ”rannikon avoimet dyynit” saat kohteet näkyviin.  

• Lataa Syken avoimet paikkatietoaineistot käyttöösi | syke.fi 
• Tarkastele paikkatietoja Maanmittauslaitoksen karttapalvelusta | kartta.paikkatietoikkuna.fi 

Suurin osa kartoitetuista serpentiinikallioista sijaitsee valtion mailla

Serpentiinikallioiden kartoitukset painottuvat kallioperätietojen ja kasvillisuushavaintojen perusteella Itä-Suomeen, Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaalle ja Lapin keski- ja itäosiin. Kartoituksissa on tähän mennessä löydetty luonnonsuojelulain mukaisia serpentiiniluontotyyppejä yhteensä noin 470  hehtaaria. Tunnistetut esiintymät olivat useimmiten pienialaisia, vain alle hehtaarin kokoisia. Laajimmat, yli kymmenen hehtaarin kohteet löydettiin Lapista, pääasiassa valtion mailta. Suurimmat kohteet koostuivat erilaisista kallio- ja kivipinnoista ja olivat myös lajistoltaan monimuotoisimpia.

Serpentiinikallioiden esiintymisessä ja kasvillisuudessa on alueellisia eroja. Serpentiinisoraikkoja on löydetty tähän mennessä vain Lapista. Erityisesti suojeltavia serpentiinikasveja kuten kainuunnurmihärkkiä, serpentiiniraunioista ja tunturihärkin Kaavin serpentiinirotua taas esiintyy vain muutamilla paikoilla Itä- ja Etelä-Suomessa. Erittäin uhanalaisia sammal- ja jäkälälajeja, kuten etelänuurresammalta ja siimesjäkälää, löydettiin muutamista kohteista. Yleisimmät serpentiinikallioiden lajit ovat viherraunioinen, karstajäkälä, sammallimijäkälä ja serpentiinipikkutervakko. 

Kartoituksissa havaittiin myös ihmistoiminnan vaikutuksia serpentiinikallioihin. Metsätalous, rakentaminen, malminetsintä ja muu kaivannaistoiminta sekä kivinäytteenotto ovat yleisimpiä serpentiinikallioiden luonnontilaa heikentäviä toimia. Myös maastoliikenne, maastopyöräily ja kalliokiipeily voivat olla haitaksi serpentiiniluontotyypeille.

• Tutustu tarkemmin uhanalaisiin serpentiinikallioihin | syke.fi

Kookkain kartoitettu luonnonsuojelulain mukainen dyynialue on noin 10 hehtaaria

Rannikon avoimille dyyneille ominaista on kasvillisuuden rannansuuntainen vyöhykkeisyys ja pinnanmuotojen vaihtelu. Avointen dyynien vyöhykkeet alkavat kasvittomasta hiekkarannasta, ja jatkuvat vähäkasvisten alkiovaiheen dyynien kautta mm. rantavehnän, variksenmarjan sekä sammalten ja ruohojen vallitsemiin dyyneihin, joiden väliin voi jäädä tasaisen hiekan kasvittomia alueita. 

Avoimia dyynejä kartoitettiin viime vuonna Itämeren rannikolla ja saaristossa Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Kaakkois-Suomessa, Lapissa ja Uudellamaalla. Kartoituksissa luonnonsuojelulain mukaisia rannikon avoimia dyynejä tunnistettiin yli 70 hehtaaria. Kohteiden koko vaihteli keskimäärin yhdestä viitteen hehtaariin. Kookkain kartoitettu dyynialue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan Tauvossa. Rannikon avoimien dyynien luonnontilaa alentavat muun muassa rakentaminen, maan muokkaus ja hiekanotto sekä maastoliikenne ja virkistyskäytön aiheuttama kuluminen. Myös vieraslajit valtaavat elintilaa dyyneille tyypilliseltä lajistolta.

• Lue lisää: Uhanalaiset rannikon avoimet dyynit | syke.fi 

Lisätietoja 

Hanna-Leena Keskinen
ympäristöneuvos
p. 050 5339683
[email protected]

Tytti Kontula
erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus, Luontoratkaisut
p. +358 295 251 294
[email protected]