Naakoista, niiden haitoista ja vahinkojen torjumisesta uutta tietoa
Naakkojen aiheuttamien harmien ja vahinkojen vähentäminen on haastavaa, ympäristöministeriön uusi julkaisu ”Naakka ja ihminen” kertoo. Se kokoaa yhteen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hankkeessa kootun tiedon naakkavahingoista, naakkojen karkotuskeinoista ja vahinkojen estokeinoista.
Naakka on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Se on oppivainen lintu, joka viihtyy ihmisen tarjoaman ravinnon ja pesäpaikkojen parissa. Valtavat jätemäärät, naakoille sopivat pesäpaikat rakennetussa ympäristössä, kaupunkien tarjoamat talvehtimisolot ja ylipäätään ihmisten aikaansaama laaja elinympäristön muutos ovat todennäköisesti merkittävimmät syyt suuriin naakkamääriin ja naakkojen aiheuttamiin haittoihin ja vahinkoihin.
Pesäpaikkojen tarjonnan rajoittaminen avainasemassa
Naakan aiheuttaminen haittojen torjunnassa on avainasemassa sopivien pesäpaikkojen tarjonnan rajoittaminen. Erilaisia kolomaisia rakenteita verkottamalla tai tukkimalla voidaan estää naakkapesintöjä rakennetussa ympäristössä.
Näyttää siltä, että alkukesästä naakat pysyvät melko lähellä pesäpaikkojaan. Alkukesän vahinkoihin on mahdollista vaikuttaa estämällä pesinnät läheltä sitä paikkaa, missä vahingot aiheutuvat. Oleellista on, että mukana pesäpaikkojen verkottamisessa ja tukkimisessa ovat laajasti kaikki alueen asukkaat. Autioituneet tilakeskukset ja käyttämättömät vapaa-ajan asutukset ovat haasteellisia kohteita tässä mielessä.
Maaseutuympäristössä voimalinjatolpat ovat merkittäviä pesäpaikkoja. Vastuu pesintöjen estämisestä lankeaa siten linjoja ylläpitäville sähköyhtiöille.
Naakat viihtyvät kaupunkiympäristössä ja hakeutuvat sinne yöpymään suuriin parviin aina elokuusta maalis-huhtikuuhun saakka. Esimerkiksi rakentamattomien pusikkoisten tonttien raivaaminen voi edesauttaa suurten naakkaparvien hakeutumista toisaalle ja siten vähentää sekä naakoista aiheutuvaa melua että ulostehaittaa keskeisillä paikoilla.
Naakan aiheuttamat maatalousvahingot – etenkin säilörehupaalivahingot – ovat merkittäviä. Etenkin pesimäajan ulkopuolella aina heinäkuusta seuraavaan kevääseen on mahdotonta vaikuttaa naakkavahinkoihin esimerkiksi estämällä naakkojen pesintä. Paalien sijoittelu maastossa saattaa vaikuttaa paalien todennäköisyyteen tulla rei’itetyksi. Naakat välttelevät sellaisia säilörehupaaleja, jotka on aseteltu lähelle metsän reunaa. Tämä voi mahdollisesti johtua siitä, että naakat välttelevät metsäisiä alueita niiden luonnollisen vihollisen, kuten kanahaukan ja varpushaukan esiintymisen vuoksi. Tulokset antavat myös alustavia viitteitä siitä, että valkoisen paalausmuovin väri saattaa vähentää paalin todennäköisyyttä joutua rei’itetyksi.
Pelottimien käyttäminen aikaa vievää
Naakkojen pistemäinen karkotus on haastavaa. Hankkeessa testattujen, niin kutsuttujen perinteisten naakkakarkottimien teho jäi heikoksi tuulessa vapaasti heiluvien ja valoa heijastavien nauhojen osalta. Sen sijaan haukkapelottimilla todettiin parempia tuloksia. Naakkojen luontaista vihollista hyödyntävät pelottelukeinot ovat todennäköisesti suositeltavia. Naakat oppivat kuitenkin nopeasti, mikäli pelottimesta ei ole niille vaaraa. Tämän vuoksi onkin syytä aktiivisesti vaihtaa niin pelottimien paikkaa kuin pelottimiakin ja hyväksyä se tosiasia, että naakkojen karkottaminen on ajoittain aikaa vievää puuhaa.
Hankkeessa ei tutkittu eikä otettu kantaa siihen, voisiko naakkojen vähentäminen, esimerkiksi niitä ampumalla, olla tehokas keino. Aiemman tutkimuksen valossa voi todeta, että ampuminen tuottaa aina häiriötä, on haastavaa toteuttaa etenkin kaupunki- ja taajamaympäristössä ja saattaa olla vain lyhytaikainen ratkaisu ongelmaan. Ampumisella ei myöskään kyetä vähentämään naakkakantaa siten, että se vaikuttaisi merkitsevästi naakkojen aiheuttamiin vahinkoihin.
Naakka ja ihminen. Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta (Valtioneuvoston julkaisuarkisto)
Lisätietoja:
Projektipäällikkö, FT Mari Pohja-Mykrä, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, p. 050 4151 149, [email protected]