Materiaalitehokkuus ei vielä näy vahvasti yritysten tavoitteissa
Elinkeinoelämä pitää materiaalitehokkuuden edistämistä järkevänä niin kilpailukyvyn kuin ympäristötavoitteiden kannalta. ”Materiaalitehokkuus ei kuitenkaan vielä ole lyönyt läpi suomalaisissa yrityksissä”, neuvotteleva virkamies Merja Saarnilehto ympäristöministeriöstä sanoo.
Ympäristöministeriö on julkaissut selvityksen Suomen talouden materiaalivirroista, tehostamispotentiaalista ja tehostamisen vaikutuksista vuoteen 2030. Materiaalitehokkuudella tarkoitetaan muun muassa raaka-aineiden tehokasta ja säästävää käyttöä, ekologisesti kestäviä tuotteita sekä jätteiden kierrätystä ja uudelleen käyttöä.
Merja Saarnilehdon mukaan yritykset ovat kiinnostuneet materiaalitehokkuuden edistämisestä. Myös keinoja on käytössä: mm. elinkaaristen kustannusten tarkastelu, hankintaketjun läpinäkyvyyden parantaminen, tiedon jakaminen hyödynnettävissä olevista materiaaleista sekä yhteistyöverkostojen rakentaminen. Tiedon puute rajoittaa silti edelleen materiaalien käytön tehostamista yrityksissä.
”Painopiste tulisi siirtää yksittäisistä tuotteista palveluverkkoon tai yhdistettyyn tuote- ja palveluverkkoon. Myös luotettavaa tuotetietoa tarvitaan, koko arvoketjun osalta”, erikoistutkija Sirkka Koskela Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20 prosenttia. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat.
Käytetyistä raaka-aineista yli puolet tuodaan ulkomailta
Suomen taloudessa käytetyistä raaka-aineista 53 prosenttia tuli tuonnista ja 46 prosenttia meni vientiin vuonna 2008. Tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä olivat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä oli puusta tehdyt tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa.
Tehostamisen potentiaaleja arvioitiin useilla mittareilla
Selvityksessä pyrittiin tunnistamaan materiaalitehokkuuden ns. avaintoimialoja käyttäen mittareina raaka-aineiden kokonaiskulutusta, tuontiöljyn käyttöä, elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä, tuotannon synnyttämää arvonlisää sekä työllisyyttä Suomessa.
Raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Suurimmat kasvihuonekaasupäästöt syntyivät energiantuotannon, kiinteistötoiminnan, öljynjalostuksen, metsä- ja metalliteollisuuden ja rakentamisen toimialoilla.
Suurimmat arvonlisäykset syntyvät talonrakentamisessa ja kiinteistöalalla, joista talonrakentaminen käyttää myös runsaasti luonnonvaroja. Massa- ja paperiteollisuus tuo Suomessa enemmän arvonlisäystä kuin metalliteollisuus tai öljynjalostus.
Talonrakentaminen, palvelut ja kauppa ovat työvaltaisimmat toimialat Suomessa. Teollisuuden toimialat käyttävät paljon resursseja suhteessa työvoimaan.
Materiaalikäytön kehitysarvio vuonna 2030
Näköpiirissä oleva taloudellinen kehitys lisää jossain määrin raaka-ainetuottavuutta Suomessa, mutta kulutus henkeä kohden kasvaa edelleen. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa jopa kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote, jos kaivosteollisuuden kasvu Suomessa jatkuu. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu juuri metallimalmien louhinnan kasvusta.
Tuonnin materiaalikäytön arvioidaan pysyvän lähes ennallaan, vuoden 2008 tasolla, energiatehokkuuden parantuessa ja uusiutuvan energian osuuden kasvaessa. Viennin raaka-aineiden kokonaiskäyttö kasvaa 60 prosenttia. Erityisen voimakkaasti kasvaa metallirikasteiden välillinen raaka-ainekäyttö.
Selvityksessä arvioitiin myös, millaisia vaikutuksia tuotantotoiminnan 10 prosentin materiaaliresurssien käytön tehostumisella olisi vuodelle 2030.
”Esimerkiksi tehostamisinvestointien kolmen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 7,6 prosenttia ja raaka-aineiden kulutus supistuu 1,3 prosenttia”, tutkimusprofessori Ilmo Mäenpää Oulun yliopiston Thule instituutista toteaa.
Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 prosenttia, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 prosenttia.
Uusi selvitys tukee kansallisen materiaalitehokkuusohjelman valmistelua. Selvitys on tehty Suomen ympäristökeskuksen, Oulun yliopiston Thule instituutin ja Motiva Oy:n yhteistyönä.