Lähes sataa lehtoa on hoidettu Lehtohelmet-hankkeessa
Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa (Lehtohelmet) on suunniteltu ja toteutettu lehtojen luonnonhoitotöitä parin vuoden aikana kohta sadalla kohteella Etelä- ja Itä-Suomessa. Hanke vastaa hoitotöistä alusta loppuun, aina ensimmäisestä metsänomistajatapaamisesta viimeiseen puun kaatoon asti.
Lehtohelmet-hankkeessa on hoidettu monipuolisesti erilaisia lehtotyyppejä: pähkinä-, lehmus-, tammi- ja ukonhattulehtoja mutta myös tavanomaisempia talousmetsälehtoja. Työt jatkuvat vielä vuoden 2024 puolella. Tavoitteena on hoitaa 120 kohdetta talousmetsissä ja suojelluissa lehdoissa.
”Hoitotöiden toteuttamista on helpottanut se, että metsänomistajalle ei tule töistä kustannuksia. Lähes 30 metsänomistaa on jopa itse halunnut hoitaa arvokkaan luontokohteensa ja saanut siitä työlleen korvauksen”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.
Lehtojen lajisto monimuotoisempi kuin muissa metsäisissä elinympäristöissä
Lehtojen hoito on tärkeää, koska niissä elää monimuotoisempi lajisto kuin missään muussa metsäisessä elinympäristössä. Etelä-Suomen lehdoissa esiintyy noin viisitoista eri lehtipuulajia.
Lehtojen lajisto on usein sidoksissa lehtipuustoon, ja lajiston säilyminen edellyttää monin paikoin hoitotoimia. Hoitotyö on usein varjostavien kuusten valikoivaa poistoa lehtipuuvaltaisesta lehdosta, mutta hankkeessa on myös tuotettu lehtoihin lisää lahopuuta ja poistettu vieraslajeja.
Lehtojen lehtipuilla ja pensailla on runsaasti seuralaislajeja, kuten pölyttäjiä, joilla on myös ihmisen hyvinvoinnin kannalta korvaamaton merkitys. Lehdoissa tehtävillä hoitotoimilla on merkitystä myös niitä lähellä sijaitsevien alueiden metsäluonnon monimuotoisuudelle.
Lehtojen suojelualaa pitäisi lisätä
Luontokadon torjunnassa lehdot ovat keskeisessä asemassa. Lehtojen osuus Suomen metsien pinta-alasta on alle kaksi prosenttia, mutta kaikista uhanalaisista metsälajeista lehtojen lajeja on peräti 45 prosenttia. Kaikki lehtoluontotyypit ovat joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Etelä-Suomen lehdoista on suojeltu vain kolme prosenttia ja 97 prosenttia on talousmetsiä. Lehtohelmet-hankkeessa on saatu suojeltua lisää pysyvästi yli 250 hehtaaria metsäalueita METSO-ohjelman kautta. Osa näistä alueista on lehtometsiä.
”Lehtomaita on vuosisatojen aikana raivattu pelloiksi ja otettu rakennusmaaksi. Yhtenäisiä laajoja lehtoalueita ei enää ole, vaan lehdot sijaitsevat pieninä sirpaleina peltojen reunoilla, rannoilla, purojen varsilla ja yleensä kohteilla, joita ei ole voitu hyödyntää muuhun kuin metsätalouteen. Näiden lehtomaiden luontoarvot olisi ehdottomasti turvattava tavalla tai toisella”, Ruutiainen sanoo.
Monimuotoinen metsä on puskuri muutoksia vastaan
Talousmetsissä ihmisen toiminta on johtanut lehtojen kuusettumiseen ja lehtolajiston yksipuolistumiseen. Kun ilmasto lämpenee, muuttuvat olosuhteet kuuselle epäsuotuisammiksi. Lehtoja kannattaa kasvattaa sekametsinä. Näin ne säilyvät luonnoltaan monimuotoisina ja sopeutuvat paremmin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin, kuten kuivuuteen sekä hyönteis- ja myrskytuhoihin.
Lehtohelmet-hankkeen koulutuksiin on osallistunut noin 900 metsäammattilaista ja metsänomistajaa.
”Tietoisuus lehtojen merkityksestä on lisääntynyt viime vuosina. Kun lehtojen hoitoon panostetaan riittävästi ja vielä suojelemattomat arvokkaimmat lehtokohteet saadaan suojelun piiriin, on lähes puolella Suomen uhanalaisista lajeista turvatumpi tulevaisuus”, Ruutiainen sanoo.
Lehtohelmet-hanke on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, jota rahoitetaan Helmi- ja METSO-ohjelmista. Suomen metsäkeskuksen vetämä hanke toimii eteläisen Suomen lehtokeskusten alueilla, joita ovat Etelä-Suomen hemiboreaalinen vyöhyke sekä Hämeen, Keski-Karjalan ja Pohjois-Savon lehtokeskusten alueet.
Lisätietoja:
Jukka Ruutiainen
Lehtohelmet-hankkeen projektipäällikkö, luonnonhoidon asiantuntija
Suomen metsäkeskus
p. 040 530 6721
[email protected]