Kestävän kehityksen seminaarissa korostettiin pitkän aikavälin globaalien tavoitteiden tärkeyttä
Helsingin säätytalolla 12. kesäkuuta järjestetyssä kansallisessa Rio+20-seminaarissa korostettiin, että konkreettisten ja aikaan sidottujen tavoitteiden määrittäminen on kestävän kehityksen edistämisen kriittinen etappi niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Seminaari toi yhteen ministeriöt, tutkimuslaitokset, yliopistot, kansalaisjärjestöt ja yritykset kuulemaan ja keskustelemaan Rio+20-kokouksen jatkotyöstä.
Kehityspoliittinen alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ja Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen ympäristöministeriön kestävän kehityksen seminaarissa
Ympäristöministeri Niinistö toi avauspuheessa esille, että Rio+20:ssa käynnistettiin lukuisia prosesseja, joiden jatkotyö lopulta määrittää kuinka onnistuneena kokousta voidaan pitää. Työ globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden luomiseksi vuoden 2015 jälkeiselle ajalle voi ratkaisevasti muuttaa nykykehitystä kestävämmäksi ja antaa ympäristölle ansaitsemansa painoarvon.
Kansallisesti ollaan tekemässä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta, joka tähtää kestävän kehityksen toteutumiseen yli sukupolvien vuoteen 2030 ulottuvilla konkreettisilla tavoitteilla.
Niinistö korosti, että globaalin kestävän kehityksen toteutumisen haasteena on, että ympäristö ja köyhyyden poistaminen nähdään kilpailevina tavoitteina:
”On päästävä eroon vastakkainasettelusta. Köyhyys liittyy vesien saastumiseen, eroosioon ja ilmasto-ongelmiin, mitkä ovat kaikki pahimpia siellä missä köyhyys on suurinta.”
Ministeri peräänkuulutti tarvetta merien suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi Rion päätösten mukaisesti. ”Jos ylikalastusta ei saada kuriin, maailman ruokaturva vaarantuu. Myös merkittävä osa pakolaisuutta on aiheutunut siitä, että eurooppalaiset troolarit ovat kalastaneet Afrikan edustalla olevia merialueita tyhjiksi. Kestävä kehitys liittyy siihen, että voidaan kestävästi asua juuri siellä missä ollaan.”
Niinistö totesi, että hän näkee, että maailma on vähitellen heräämässä kestävyyteen. ”Jotkin isot voimat ovat jo havahtuneet siihen, että talouden logiikka on muutettava: maailmanpankki ja IMF ovat muuttamassa talous- ja rahoituspolitiikkaansa kestävämpään suuntaan.”
Ympäristöministeri tähdensi lopuksi, että kaikkien tulee ottaa suurempi vastuu kestävästä kehityksestä. ”Suurin uhka maapallon selviytymiselle on, että odotetaan, että muut pelastavat sen.”
Ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen korosti tilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa, että väestönkasvu lisää luonnonvaroihin kohdistuvia paineita entisestään. Sipiläisen mukaan vuoteen 2030 mennessä maapallolla tarvitaan vähintään puolet enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa aja 30 prosenttia enemmän vettä. Yksi tärkeimmistä lähivuosien kehityspoliittista tehtävistä on Sipiläisen mukaan osallistuminen vuoden 2015 jälkeisten maailmanlaajuisten kehitystavoitteiden luomiseen. Tähän työhön otetaan kansallisesti mukaan ministeriöt ja muut sidosryhmät.
Seminaarissa käytiin ministeriöidenvälinen vihreän talouden paneelikeskustelu, jossa keskusteltiin muun muassa mahdollisuudesta vihreän talouden toimijoiden yhteen tuomiseksi ja työn tehostamiseksi vihreän talouden strategialla. Lopuksi yhteiskunnan eri toimijat toivat esille ratkaisuja vähähiilisen yhteiskunnan luomiseksi. Vuoden professori Eva-Mari Aro muun muassa (TY) raotti mahdollisuuksia fotosynteesin hyödyntämiseksi energiantuotannossa.