Kansliapäällikkö Hannele Pokka: Tulviin varauduttava yhä paremmin

Puhe pidetty MTK:n Pohjois-Pohjanmaan liiton vuosikokouksessa Oulussa 26.4.2013

Kevättulvat ovat taas koetelleet Pohjanmaata. Kiitän kaikkia viranomaisia ja yksityisiä kansalaisia, jotka ovat olleet tulvatorjunnassa mukana. Suomen jokivarsilla on totuttu puhumaan, että kerran sadassa vuodessa nähdään paha tulva. Viimeksi kuluneen vuoden aikana on sattunut niin, että saman perheen koti on kastunut jo useamman kerran. Väistämättä tämä muutos, että meillä nykyään on paitsi kevät-, myös syksy- ja talvitulvia, saa ajattelemaan, että ilmastomuutoksella on tähän oma osuutensa.

Tulvasuojelusta vastaavat viranomaiset joutuvat miettimään, ovatko laaditut varautumissuunnitelmat riittäviä ja mitä vielä voitaisiin tehdä, jotta osaisimme varautua paremmin ja välttyä vahingoilta. Pohjanmaan joet on säännöstelty vuosikymmeniä sitten. Viime vuosien tapahtumat panevat kysymään, tulisiko vanhoja säännöstelylupia katsoa uudestaan, miten ne soveltuvat nykyisiin tilanteisiin.

Ilmastomuutoshan ei ole enää niin polttava kysymys, jota käsiteltäisiin mediassa joka päivä. Eurokriisi ja talouden näkymät hallitsevat nyt keskustelua. Ilmastomuutos etenee kuitenkin kaiken aikaa. Viime kesän jälkeen raportoitiin, että pohjoisten alueiden jäätiköiden sulaminen oli ennätyksellisen nopeaa. Ensi syksynä kansainvälinen ilmastopaneeli (IPPC) julkaisee uuden raporttinsa, mitä ilmastossamme on tapahtunut.

Tiedämme hyvin, että suuret ilmastopäästöjen aiheuttajat ovat kaukana Suomesta, mutta meidänkin on hoidettava oma tonttimme. Hallitus on päivittänyt ilmasto- ja energiastrategiansa. Ympäristöministeriössä valmistellaan ilmastolakia, joka toteutuessaan tehostaa meidän suomalaisten omien ilmastopoliittisten tavoitteittemme toteutumista ja seurantaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että muutamat kunnat ovat nousseet meille kaikille tiennäyttäjiksi. Näitä hiilineutraaleja HINKU-kuntia on mm. Padasjoki ja Uusikaupunki. Niissä on saatu varsin käytännöllisillä toimilla, kuten siirtymällä öljystä maalämpöön ja puupelletteihin, kunnan ja sen asukkaiden ilmastopäästöt huomattavaan laskuun. 

Ruoka kiinnostaa suomalaisia: mistä ruoka on peräisin, miten se on tuotettu, kuka sen on tuottanut ja paljonko se maksaa. Kiinnostusta ruokaan ovat lisänneet maailmalla tapahtuneet ruokaskandaalit. Ruuan valmistuskin kiinnostaa, eikä vähiten siitä syystä, että televisiossa pyörii kokki- ja ruokaohjelmia melkein joka päivä jollakin kanavalla.

Luomu- ja lähiruuastakin puhutaan paljon. Viime vuonna Suomeen saatiin ennätysmäärä luomutiloja – yksi tila joka päivä ja markkinatkin ovat kasvaneet nopeasti. Tilaa toki vielä on. Luomutuotteiden osuus kaikkien ostojen arvosta on noussut noin kahteen prosenttiin.

Maan hallitus on hyväksynyt sekä luomu- että lähiruokaohjelman. Parhaillaan hallituksen kolme ministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriö, maatalousministeriö sekä ympäristöministeriö, valmistelevat yhdessä Suomelle biotalousohjelmaa. Biotalous tuo yleensä mieleen metsän, mutta kyllä ruoka ja ruuantuotanto ovat tärkeää biotaloutta. Sieltäkin tulee niitä kovasti toivottuja vihreän talouden työpaikkoja.

Monesti kuulee sanottavan, ettei luomusta ole ratkaisemaan lisääntyvää ruuan tarvetta maailmalla. Maapallo kun on ne neljä isoa muuttujaa, väestönkasvu, ruokapula, ilmastomuutos ja luonnonvarojen ehtyminen, jotka kaikki ihmiskunnan pitäisi pystyä lähivuosina ratkaisemaan. Sivuutan tällä kertaa nämä muut isot asiat ja jatkan ruoka-asiasta. YK toteutti muutama vuosi sitten 57 maassa ekoviljelyprojekteja. Hankkeille oli yhteistä mm. se, että maatilat viljelivät monipuolisesti erilaisia kasveja, kierrättivät ravinteita ja energiaa ja käyttivät luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan. Seurauksena oli, että ruuantuotanto kaksinkertaistui.

Ympäristöministeriössä luomun, lähiruuan ja ylipäänsä kestävien ruokavalintojen edistäminen on osa meidän vihreän talouden ohjelmaa. Ruoka aiheuttaa yli kolmanneksen kulutuksen ympäristövaikutuksista eli vaikutuksista ilmastoon, vesivaroihin, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöjen tilaan. Ruokaa myös päätyy suuret määrät kaatopaikalle. Meillä kohde on kotitaloudet: haluamme kannustaa kotitalouksia ja perheenemäntiä tekemään kestäviä valintoja.

Avainasemassa on myös julkiset hankinnat ja julkiset keittiöt. Valtio ja kunnat ovat tässä suhteessa paalupaikalla: miten ne kilpailuttavat hankintansa. Julkiset suurkeittiöt tarjoavat yhteensä lähes 450 miljoonaa ateriaa vuodessa. Tällä on merkitystä kotimaisen ruoantuotannon ja työpaikkojen kannalta. Kilpailutuksessa tulisi voida ottaa käyttöön muitakin laatukriteerejä kuin halpa hinta, esimerkiksi lyhyt kuljetusmatka ja ruuan tuoreus. Meillä on hyviä esimerkkejä tästä. Kiuruvesi Ylä-Savossa on suomalaisella mittapuulla pitkällä lähiruuan käyttämisessä kouluruokailussa. Lähiruuan osuus Kiuruveden kouluruokailun hankinnoista on kasvanut jo lähes puoleen, josta luomuruuan osuus on 14 prosenttia. Lähi- ja luomuruuan käyttöön vuosittain vaikuttavat tuottajien saama sato ja tarjolla oleva valikoima. Tällaisesta toivoisi kuulevan muualtakin.

Tällä, nyt puolivälissä olevalla vaalikaudella ei ole juurikaan puhuttu haja-asutusalueiden jätevesiasioista, mutta sitäkin enemmän turpeesta ja kaivoksista. Molemmilla viimeksi mainituilla on ollut vaikutusta ympäristöministeriön lainuudistustyöhön, jossa ympäristönsuojelulain kokonaisuusuudistuksen ensimmäinen laaja osauudistus on valmistunut. Lakiesitys on hallituksen poliittisissa keskusteluissa, joista kuultaneen viimeinen sana, missä muodossa esitys viedään eduskunnan käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain uudistaminen on hallitusohjelmaan kirjattu sekä lakihankkeena että velvollisuutena selvittää luonnonarvojen nykyistä parempi huomiointi ympäristönsuojelulaissa. Hallitusohjelma sisältää myös velvoitteen keventää ja yksinkertaistaa lupamenettelyjä.

Ympäristönsuojelulain (YSL) uudistamisen aikataulun ykkösvaiheessa sanelee EU:n teollisuuspäästödirektiivi, joka edellyttää, että myös Suomen on saatettava annetussa tiukassa aikataulussa voimaan uudet, kireämmät suurteollisuudelle asetetut päästömääräykset. Korjattavaa on myös siinä, että nykyinen ympäristönsuojelulakimme ei enää täytä kaikilta osin nykyisen perustuslain vaatimuksia. Lupamenettelyä halutaan myös tehostaa, mihin auttanee erityisesti sähköinen lupakäsittely, jota juuri nyt ollaan ottamassa käyttöön aluehallintovirastoissa, aluksi pilottihankkeissa.

Ympäristölupien valvonta on muuttumassa maksulliseksi tämän uudistuksen yhteydessä.

Eniten YSL:n uudistamisen yhteydessä on keskusteltu ns. luontoarvopykälästä, joten lienee syytä selventää, mistä nyt on kysymys. Luonnonarvot ovat uhanalaisiksi arvioitujen lajien tai luontotyyppien esiintymiä, jotka ovat merkittäviä valtakunnallisesti tai alueellisesti arvioituna. Luontoarvojen arvioinnissa kyse ei ole yksittäisen ihmisen henkilökohtaisista mielipiteistä siitä, missä luonto on erityisen arvokasta tai kaunista.

Lupaharkinnassa otetaan huomioon valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävät luonnonarvot. Niiden esiintymistä suuri osa on jo nyt lain nojalla suojeltu ja merkitty maakuntakaavaan. Tällaisille alueille ei ympäristölupia voida myöntää.

Kirjaaminen järkevöittää lupaharkintaa. Ennakointi helpottuu, kun toiminnanharjoittajalla on jo suunnitteluvaiheessa tiedossa, soveltuuko tietty paikka tarkoituksiin vai ei. Luonnonarvoja selvitetään nykyäänkin ympäristölupien yhteydessä. Tällä hetkellä erityisesti turvetuotannossa luonnonarvoja selvitellään lupaviranomaisissa ja muutoksenhakuasteissa laji kerrallaan, mikä on ruuhkauttanut turveasioiden käsittelyn todella pahasti.

Luonnonarvojen huomioon ottamista sääntelevä pykälä koskee valtion (AVI) ympäristölupaa vaativien toimintojen sijoittamista. Pykälän ulkopuolelle on rajattu ne ympäristölupaa vaativat toiminnot, joissa luvan ratkaisee kunta. Samoin pykälää ei sovelleta, jos toiminnan sijoituspaikalla on voimassa asemakaava tai sijoituspaikan luonnonarvot on lupaharkinnan kannalta riittävästi jo selvitetty maakunta- tai yleiskaavassa.

Käytännössä valtaosa hankkeista, joihin pykälää sovellettaisiin, on turvetuotannossa. Maakuntien liittojen tulee nykyään määritellä maakuntakaavassa alueet, jotka sopivat turvetuotantoon. Jos luontoarvot otetaan tällöin huomioon, ei lakiuudistus tuo harkintaan ja menettelyyn mitään uutta.

Metsätalouden harjoittamiseen ei lakiuudistuksella ole mitään vaikutusta. Pienten eläinsuojan luvat ratkaisee kunta, ja tämä lakiuudistus ei koske niitä. Isojen eläinsuojien osalta tilanteen ratkaisee tällä hetkellä aluehallintovirasto. En oikein pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa AVI:ssakaan säännöstä sovellettaisiin kotieläinrakennuksiin.

Entäs se keventäminen? Keventäminen on ympäristönsuojelulain jatkovalmistelun seuraava kohde. Ministeriössä olemme erityisesti keskustelleet maatalouden ympäristöluvista. Suurin osa niistä menee edelleen kuntiin, mutta yksikkökoon kasvaessa myös AVI:ien käsittelyyn tulevat luvat ovat lisääntyneet.

Ympäristöministeriön tavoitteena on saada maatalouden ympäristölupamenettelyt keveämmiksi. Nopea tie on yksinkertaisesti siirtää lupia kuntien käsittelyyn muuttamalla yksikkökokorajoja, jotka ovat säädetty ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa. Kunnat kun pystyvät käsittelemään eläinsuojalupia valtion lupaviranomaista huomattavasti ketterämmin.

Haluamme myös yhdessä MTK:n kanssa selvittää, olisiko rekisteröintimenettelystä oikeasti helpotusta lupa-asiaan. Rekisteröinti korvaisi koko lupamenettelyn. Se vaatii valtioneuvoston asetuksen, jossa luetellaan ne vaatimukset, jotka ympäristönsuojelun puolelta hankkeen pitää toteuttaa.  Keskusteltava asia tässä on, ovatko olosuhteet koko maassa maatalouden lupien osalta niin samanlaiset, että luvitus voidaan hoitaa kaikkia samalla tavalla sitovilla määräyksillä.

AVI:issa ympäristölupien käsittelyajat ovat olleet pitenemässä, mikä johtuu siitä, että tuottavuustavoitteet eli henkilöstön vähentäminen koskevat myös AVI:ja. Luvat toisaalta tuottavat lupatuloja valtiolle, joten käymme parhaillaan keskusteluja AVI:ja ohjaavan valtiovarainministeriön kanssa, voitaisiinko ympäristöluparuuhkaa ryhtyä oikeasti purkamaan.

CAP-uudistuksesta tiedätte varmasti enemmän kuin minä. Komissio, parlamentti ja neuvosto neuvottelevat parhaillaan tavoitteenaan saada yhteisymmärrys neuvoston asetuksesta Täällä kotimaassa maaseudun kehittämisohjelma on lähdössä pian lausunnolle ja tarkoitus on, että kaikki komission hyväksynnät saataisiin hyvissä ajoin ennen vuotta 2015. Ensi vuosi mennään vielä vanhalla ohjelmalla.

Myös nitraattiasetuksen uudistaminen on menossa. Työryhmän ehdotus on tulossa lausunnolle toukokuussa.

Ympäristöministeriössä on menossa myös maankäyttö- ja rakennuslain arviointi. Sitä tehdään laajapohjaisessa valmisteluryhmässä, jossa on mukana kaikki keskeiset sidosryhmät ja ministeriöt. Vuoden lopulla on tarkoitus esittää johtopäätöksiä, mitä muutostarpeita olisi. Vielä on varhaista sanoa, mitä tullaan esittämään. Keskusteltu on kaikesta rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvästä.