Kansliapäällikkö Hannele Pokka: Avaussanat

(Puhe pidetty englanniksi. Kirjoitettu puhe saattaa poiketa puhutusta)

Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi Barentsin alueen ensimmäisen kaivosten ympäristövaikutuksia käsittelevään konferenssiin. Olen iloinen siitä, että meitä on täällä paljon paikalla. Konferenssimme paikkakuntakin on mitä sopivin; Rovaniemi. Olemme keskellä malmibuumia.
Viime vuonna Suomessa julkistettiin Kaivosalan parhaat ympäristökäytännöt -opas. Se on laaja kaivosalan kokonaistarkastelu, joka auttaa hahmottamaan kaivostoimintaa ja kaivostoiminnan ympäristöasioita koko kaivoksen elinkaaren ajan. Opas laadittiin kaivosalan, tutkimuslaitosten ja viranomaisten yhteistyönä.

Me suomalaiset olimme vähän yllättyneitä, kun kuulimme, että opas on laatuaan ensimmäinen Euroopassa. Päätimme heti, että haluamme keskustella teidän, Barentsin alueen yhteistyökumppaneiden kanssa kaivosalan kehityksestä, kaivosten ympäristövaikutuksista ja vaihtaa kokemuksia hyvistä käytännöistä.

Miksi kaivoksista ja niiden vaikutuksesta ympäristöön on hyvä keskustella juuri nyt? Yksinkertaisesti siitä syystä, että ala on valtavassa kehitysvaiheessa myös täällä Barentsin alueella. Maailman väestönkasvu, luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastomuutos ovat niitä megatrendejä, jotka ovat tehneet maaperän rikkauksistamme erittäin kiinnostavia. Toisella puolella maapalloa Aasian kasvukeskuksissa niitä halutaan erityisen kiivaasti ostaa, mutta jos omaa kulutustamme katsomme, on oikeastaan vähän päivittäin käyttämiämme teknisiä välineitä, joiden valmistamiseen ei tarvita metalleja. Niitä tarvitaan niin matkapuhelimiin, tietokoneisiin, kodinkoneisiin kuin autoihin.

Täällä Suomessa olemme ylpeitä korkeasta ja ympäristöä säästävästä teknologian osaamisesta, jota voimme hyödyntää myös kaivosteollisuudessa. Toisaalta malmeja etsitään ja halutaan hyödyntää mineraalien kannalta köyhemmiltäkin alueilta ja niiden hyödyntämiseen otetaan käyttöön uutta, monimutkaista teknologiaa. Vanhat, jo suljetut malmiot otetaan jälleen hyödynnettäviksi, koska on uutta teknologiaa, jolla metallit saadaan talteen. Se on jo haastanut ja haastaa teknologisen osaamisen.

Kaivosala on tuomassa työtä ja investointeja harvaanasutuille alueille, mikä ei ole vähäpätöinen asia.

Millaisista asioista kaivosalan osalta Suomessa on sitten keskusteltu? Tietopohjaa ja tietämystä kaivostoiminnan vaikutuksista alkaa olla. Siitä tänään esittelyssä oleva opas on erinomainen osoitus.

Ensinäkin on keskusteltu siitä, että luontoon kohdistuvien vaikutusten arviointi on vaativaa, mutta yhtään niin ympäristöystävällistä kaivosta ei ole rakennettu, joka ei jättäisi pysyviä jälkiä ympäristöönsä. Toki kaivosten päästöt ja ympäristövaikutukset ovat erilaisia eri kaivoksilla, riippuen muun muassa louhittavan malmin ominaisuuksista. Mutta erilaisia ovat myös kaivosyhtiöt toimintatavoiltaan. Löytyy sekä hyviä että vähemmän hyviä esimerkkejä. Sanomattakin on selvää, että yksikin huonosti hoidettu operaatio voi pilata koko alan maineen pitkäksi aikaa.

Toiseksi on tärkeää, että niin asukkailla, viranomaisilla ja toimijoilla on oikea käsitys kaivoshankkeen vaikutuksista ympäristöön. Hankkeesta vastaava yritys on avainasemassa prosessiin suunnittelijana ja konsulttien toimeksiantajana. Asian suunnitelmallinen hoitaminen jo siinä vaiheessa, kun laaditaan arvioita hankkeen ympäristövaikutuksista, on asian joustavan käsittelyn kannalta olennaista.

Kolmanneksi olemme keskustelleet siitä, miten eri elinkeinojen etuja voidaan sovittaa yhteen ja kuka ratkaisee ristiriitatilanteessa, kenellä on etusija. Pohjois- ja Itä-Suomi, jonne Suomessa suurin osa sekä jo avatuista kaivoksista ja etsintäkohteista sijoittuu on toki harvaanasuttua aluetta, mutta ei niin harvaanasuttua, ettei suuren kaivoshankkeen naapurina tai itse alueella ole joku : matkailuyrittäjä, poromies, loma-asunnon tai metsäpalstan omistaja, jota asia koskee. Fennoskandian kilpi, niin kuin geologit malmikriittistä aluettamme kutsuvat on paikkansa sidottu. Mutta samalla tavalla paikkaansa sidottuja ovat arvokkaat luontokohteet ja monet elinkeinot kuten matkailu ja porotalous.

Neljänneksi olemme puhuneet yritysten sosiaalisesta vastuusta. Kun paikkakunnalle tulee iso kaivosalan toimija, sen tarkoituksena on toimia siellä usein vuosikymmeniä, siinä paikallisyhteisössä, niiden asukkaiden ja toisten yritysten kanssa, jotka siellä jo ovat. Laki ja määräykset eivät yksinään riitä, vaan yritys tarvitsee myös sosiaalisen hyväksynnän (social licence to operate) ympäröivältä yhteiskunnalta koko elinkaarensa ajaksi.

Olemme myös huomanneet, että kansainvälisille yrityksille, myös kaivosalalla, hyvä ympäristömaine on erittäin tärkeä, Jos ympäristöasiat eivät ole kunnossa, markkinat siihen ensimmäisenä reagoivat.

Lopuksi haluan mainita, että Suomessa olemme jatkaneet keskustelua, mitä Kaivosalan parhaat ympäristökäytännöt -oppaan jälkeen. Parhaillaan maan hallitus laatii Kestävän kaivosteollisuuden toimintaohjelmaa. Työssä ovat mukana keskeiset ministeriöt ja pääministeri, kaivosala, kaivosalan viranomaiset, yritykset ja järjestöt. Toimintaohjelma on lähes valmis ja menossa valtioneuvoston hyväksyttäväksi.

Suomessa alkavat toukokuussa selvitykset siitä, miten kaivokset ovat varautuneet riskeihin. Hallitus päätti näistä niin kutsutuista stressitesteistä eräisiin uusiin kaivoksiin liittyvien ongelmien ilmettyä. Ympäristöministeriö koordinoi testien järjestämistä ja testimenetelmä on kehitetty yhteistyössä eri tutkimuslaitosten ja kaivosalan kanssa.

Toivotan meille kaikille hyvää konferenssipäivää ja antoisia keskusteluja täällä Rovaniemellä.