Kansliapäällikkö Hannele Pokan avajaispuhe Fennoskandian vihreä vyöhyke -seminaarissa

Fennoskandian vihreän vyöhykkeen avajaisseminaari, Joensuussa 18.3.2014

(actual speech may differ from the written version)

Hyvät Fennoskandian vihreän vyöhykkeen työryhmän jäsenet ja asiantuntijat,

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi työryhmän ensimmäiseen yhteiseen tilaisuuteen. On mukava nähdä teidät paikalla näin runsaslukuisena! On tärkeää, että paikalla on edustajat myös Norjasta ja Venäjältä.

I would like to warmly welcome our guests from Norway and Russia to this first meeting of the Finnish National Working Group on Fennoscandian Green Belt. We are very delighted to have you here.

Suomalais-venäläisessä tutkimusyhteistyössä 1990-luvun alussa virinnyt ajatus vihreästä vyöhykkeestä on ajan mittaan kehittynyt poliittiseksi prosessiksi kolmen maan, Suomen, Norjan ja Venäjän välille. Neljä vuotta sitten allekirjoitin yhdessä norjalaisen ja venäläisen kollegani kanssa Norjan Tromssassa yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa sovimme vihreän vyöhykkeen kehittämisestä maiden välisellä yhteistyöllä.

Vaikka vihreästä vyöhykkeestä on puhuttu valtioiden välillä, allekirjoitettu pöytäkirja ja pidetty kokouksia, vihreä vyöhyke ei ole kovin tuttu asia suomalaisille, ei edes täällä itärajalla, jotka asia koskee.

Juuri siksi on tärkeää, että te, alueen asukkaiden edustajat, kunnista ja maakunnista olette tänään paikalla. On myös erittäin hyvä, että suuri maanomistaja, Metsähallitus on paikalla, samoin kuin keskeiset viranomaistahot.

Juuri nyt olemme vihreän vyöhykkeen historiassa uuden vaiheen kynnyksellä. Ensimmäistä kertaa Suomen sisällä kokoamme yhteen laajan joukon vihreän vyöhykkeen tulevaisuuden kannalta keskeisiä toimijoita. Tällä joukolla on mielestäni kanttia ja kykyä sanoa, millaisena täällä alueella vihreä vyöhyke nähdään, mitä mahdollisuuksia siinä on ja miten niistä mahdollisuuksista voi tehdä totta.

Vihreän vyöhykkeen ytimen muodostaa olemassa olevien ja suunniteltujen luonnonsuojelualueiden helminauha rajan ympärillä. Suojelualueita tällä alueella, joka alkaa Utsjoelta ja päättyy Parikkalaan on jo varsin runsaasti. Se ei tietenkään tarkoita, ettei verkkoa voida täydentää, mikäli uusien suojelualueiden perustamiselle on sosiaalinen hyväksyntä, paikallisten ihmisten ja toimijoiden tuki. Esimerkiksi runsas viikko sitten Suomusalmelle perustettiin 33 000 hehtaarin laajuiset Kalevalapuiston luonnonsuojelualueet.

Ainutlaatuiset luontokohteet ovat voimavara koko vihreän vyöhykkeen alueelle. Luontokohteiden ympärille on kehittynyt yritystoimintaa, joka on merkittävä paikallinen työllistäjä. Puhdas luonto, hienot maisemat, monipuoliset retkeilymahdollisuudet sekä marja- ja sienimetsät, kalapaikat ja metsästysmaastot ovat vetovoimatekijöitä, jotka ovat tärkeitä sekä paikallisille asukkaille että alueelle saapuville matkailijoille. Viime vuonna kolmannes kaikista valtion kansallispuistojen ja retkeilyalueiden tuotoista eli noin 50 miljoonaa euroa kohdistui vihreän vyöhykkeen alueelle.

Nyt on kysymys siitä, miten voisimme luoda hienojen luontokohteiden avulla lisää työtä ja toimeliaisuutta itärajan kuntiin. Ennen muuta kiinnostava suunta on myös miten vihreä vyöhyke voi edesauttaa rajan molemmin puolin tapahtuvaa kestävää matkailua. Paanajärvi – Oulanka, Saimaan alue – Laatokka, Inarin erämaat - Pasvikin alue, joitakin mainitakseni.

Luonto on vihreän vyöhykkeen sydän. Alkuperäiset, luonnontilaiset metsät ja kosteikot, kuten suot ja lintuvedet sekä järvet ja joet tekevät siitä kansainvälisesti merkittävän luontokohteen. Meillä yhdessä Norjan ja Venäjän kanssa on suuri vastuu tämän ainutlaatuisen boreaalisen vyöhykkeen säilyttämisestä.

Globaalien ilmiöiden kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat myös tälle alueelle. Ilmaston lämmetessä monet lajit hakeutuvat kohti pohjoisen viileämpiä olosuhteita sekä myös idästä länteen, kuten Fennoskandian luonnonhistoria on osoittanut. Tulokaslajien joukossa voi kuitenkin olla myös omalle luonnollemme haitallisia vieraslajeja, jotka tulee havaita ajoissa niiden torjumiseksi.

Hyvinvointimme on monella tavoin riippuvainen luonnosta ja sen ihmiselle tuottamista hyödyistä. Vihreä vyöhyke ei tarkoita, että alue museoidaan suojelualueiksi. Ilman ihmisiä ja ihmisen työtä itäraja muuttuisi pian autioksi. Avainsana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tästä kannamme vastuun yhdessä. Luonnonvarojen kestävän käytön edellytykset, ehdot ja rajat on tärkeää huomioon maankäytön suunnittelussa, luonnonvarasuunnittelussa sekä yritysten ja ihmisten toiminnassa.

Suomi ja ympäristöministeriö toimii vihreän vyöhykkeen kolmikantaisen yhteistyön puheenjohtajana vuosina 2014-2015. Puistopariyhteistyö, rajat ylittävä matkailumarkkinointi ja tutkimusyhteistyö ovat vain muutamia esimerkkejä toimivasta vuorovaikutuksesta rajan yli. Rajat ylittävän yhteistyön rahoittamisessa keskeinen ENPI-ohjelma on saamassa jatkossa ENI-ohjelman nimellä. ENPI-ohjelmalla on rahoitettu myös hankkeita, joilla on kehitetty matkailua sekä luonnonsuojelualueiden infrastruktuuria. Toivottavasti saamme tulevaan ENI-ohjelmaan runsaasti vihreää vyöhykettä edistäviä hankkeita.

Tänään työnsä aloittavan työryhmän päätehtävä on kehittää erilaista toimintaa vihreällä vyöhykkeellä luonnon ja hyötyjen turvaamiseksi ja tukemiseksi sekä tehdä aluetta tunnetuksi. Saatatte mielissänne kysyä, millaisen vihreän vyöhykkeen me sitten haluamme? Tämä kysymyksen haluaisin kuitenkin siirtää eteenpäin teille. Millaisen vihreän vyöhykkeen te haluaisitte? Sillä vihreä vyöhyke on teidän: ottakaa se omaksenne, osallistukaa ja vaikuttakaa. Tehdään vihreästä vyöhykkeestä alue, jota voimme ylpeinä esitellä ja jonka voimme jättää arvokkaana perintönä sukupolville!

Toivon kaikille antoisaa kokouspäivää täällä Pohjois-Karjalassa Fennoskandian vihreän vyöhykkeen ytimessä! 

I wish you all a very good meeting and fruitful discussions here in Northern Karelia in the core of the Green Belt of Fennoscandia!