Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru: Hallituksen vastaus välikysymykseen kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta (VK 2/2013)
(muutosvarauksin)
Arvoisa puhemies!Väestönkasvu ja väestörakenne asettavat haasteita erityisesti kasvukeskusten asuntomarkkinoille. Suomen väestönkasvusta tapahtui viime vuonna yksin Uudellamaalla noin 70 %. Tosiasia on, että elinkeinoelämä ja työpaikat keskittyvät kasvuseuduille. Viime vuoden lopussa lähes kolmasosa Suomen avoimista työpaikoista oli Uudellamaalla. Sen seurauksena sekä maansisäinen että ulkomailta tuleva muuttoliike kohdistuu ensisijassa Uudellemaalle. Metropolialueelle ennakoidaan jopa 300 000 asukkaan lisäystä seuraavan 15 vuoden aikana. Lisäksi kasvualueilla väestörakenne on muita alueita nuorempi, mikä osaltaan lisää asuntokysyntää.
Kasvuseuduille tarvitaan lisää asuntotuotantoa, jottei asumisen hinta, asuntojen hinnat ja toisaalta vuokrat, muodostu liian korkeaksi. Hallituksen tavoitteena onkin, että kasvukeskuksiin muuttavilla kotitalouksilla on edellytykset järjestää asumisensa tuloihinsa nähden kohtuullisin asumismenoin.Valtion tukemalla asuntotuotannolla on tärkeä rooli asuntomarkkinoiden kohtuuhintaisuuden edistämisessä. Hallituksen linjauksen mukaisesti valtion tukemaa normaalia vuokra-asuntotuotantoa ohjataan erityisesti niille alueille, joilla asuntojen kysynnällä ja tarjonnalla on pitkäaikaista tarvetta. Valtion tukeman asuntotuotannon painopiste on erityisesti pienissä, yhden ja kahden hengen asuntokuntien asunnoissa, joista kasvuseuduilla on erityisesti kysyntää.
Hallitusohjelman mukaisesti hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Asuntopolitiikalla edistetään kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen, kestävää kehitystä, yhteiskunnan tarpeita, työmarkkinoiden toimivuutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.Valtioneuvoston viime toukokuussa hyväksymä asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2013–2015 sisältää keskeiset linjaukset hallituskauden asuntopolitiikalle. Se sisältää useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on turvata hallituksen asuntopoliittisten tavoitteiden toteutuminen. Hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä niin, että kasvukeskuksiin ja erityisesti metropolialueelle saadaan lisää pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ulottuvilla olevia asuntoja.
2000-luvulla ei ole syntynyt merkittävissä määrin kohtuuhintaisia, normaaleja valtion tukemia vuokra-asuntoja. Nykyisen hallituksen ohjelmassa lähdetään kuitenkin siitä, että tällä hallituskaudella edistetään juuri kohtuuhintaista normaalia asuntotuotantoa. Tällaiset kurssinmuutokset edellyttävät myös alan toimijoiden toimintaan muutoksia. Asuntotuotantoketjussa on lukuisia toimijoita, kunnat, rakennuttajat, rakentajat ja valtio. Näiden toimijoiden intressien yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista. Siksi hallituksen asuntopolitiikan on otettava huomioon myös asuntomarkkinoiden realiteetit ja vallitseva toimintaympäristö.Asuntopoliittiset uudistukset vaativat usein aikaa, sillä kunnissa tehokkaamman maapolitiikan harjoittaminen sekä riittävä kaavoitus ja rakennuttaminen ovat pitkäjänteisiä prosesseja. On myönnettävä, että siellä missä kohtuuhintaisesta asumisesta on suurin pula eli metropolialueella, kuntien maapolitiikka ja kaavoitus ei toimi tehokkaasti. Metropolialueen kunnista puuttuu yhtenäinen maankäytön suunnittelu ja maapolitiikan harjoittaminen. Tämä johtaa epäterveeseen kilpailuun asukkaista kuntien välillä. Se vaikuttaa suoraan metropolialueen asuntotilanteeseen. Jos kunnat eivät hoida tehokkaasti maapolitiikkaansa, metropolialueen tilanne jatkuu nykyisenä, eikä riittävän ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämistä voida ratkaista.
On syytä panna merkille, että vapaarahoitteinen asuntotuotanto on vetänyt hyvin, mutta sen kääntöpuolena juuri kohtuuhintaisen asuntorakentamisen toimijapulasta on tullut todellinen ongelma metropolialueelle. Hallituskaudella juuri vapaarahoitteisen asuntorakentamisen kysyntä on ollut vilkasta. Rakennusliikkeet sekä monet rakennuttajat ovat toteuttaneet kysynnän ollessa suurta mieluummin vapaarahoitteisia asuntohankkeita, jotka ovat heille valtion tukemaa tuotantoa tuottoisimpia.Metropolialueella kohtuuhintaisen normaalin vuokra-asuntotuotannon edistäminen on ollut pitkälti ainoastaan kuntien yhtiöiden käsissä. Kunnatkaan eivät ole rakentaneet kohtuuhintaista asuntotuotantoa kokonaistarpeeseen nähden riittävästi. Toki ei ole perusteltuakaan, että kuntien yhtiöt yksin hoitaisivat kaiken kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamisen. Suurten yleishyödyllisten toimijoiden suuntautuminen enenevässä määrin vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon on jättänyt valtion tukemaan kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon rakentamiseen suuren aukon. Tarvitsemmekin lisää pieni- ja keskisuuria toimijoita rakennuttamaan normaaleja vuokra-asuntoja. Hallituksen helmikuun lopussa 2013 olleen puoliväliriihen kannanotossa todetaankin, että hallitus etsii erityisesti toimenpiteitä, joilla nimenomaisesti voidaan tukea pieni- ja keskisuurten toimijoiden edellytyksiä rakennuttaa valtion tukemia vuokra-asuntoja.
Arvoisa puhemies,Hallitus puolitti hallitusohjelmansa mukaisesti ensimmäisenä syksynään heti kohtuuhintaisten normaalien uusien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukoron määräaikaisesti, aina vuoden 2014 loppuun saakka. Tällä haluttiin antaa selvä viesti toimijoille niin vuokra-asuntojen rakentamisen lisäämisestä kuin vuokratason kohtuullisuudestakin. Omavastuukoron puolittaminen mahdollistaa uusissa normaaleissa vuokra-asunnoissa laskennallisen vuokratason alentamisen yli 3 eurolla neliöltä kuukaudessa, jos yleinen korkotaso on keskimääräinen 3,5-4 prosenttia korkotukiaikana. Ennätyksellisen alhaisena pysynyt korkotaso on kuitenkin johtanut siihen, että toimenpiteen vaikuttavuus ei ole ollut riittävä. Kuitenkin on huomattava, että korkotukea maksetaan 23 vuotta, jolloin omavastuukoron puolittamisen vaikuttavuus tulee näkymään ajan myötä niiden kohteiden osalta, jotka on rakennettu nykyisillä korkotukiehdoilla.
Omakustannusperiaatteen paremmaksi toteutumiseksi parhaillaan on valmistelussa lainsäädäntöhanke ARA-asuntojen vuokranmäärityssäännöksiä koskien. Vuokranmäärityssäännöksiä tullaan kehittämään. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2013.Hallituskauden alussa aloitettiin myös asuntopoliittisen toimenpideohjelma valmistelu. Ohjelma hyväksyttiin vuosi sitten toukokuussa. Siinä on 45 toimenpidettä ja 16 jatkoselvitystehtävää. Näistä suurin osa on jo käynnistetty.
Suurin toimi on ollut, että eduskunta on tällä hallituskaudella lisännyt korkotukilainavaltuuksia niin sanottujen normaalien valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentamiseksi. Nykyiset korkotukilainavaltuudet mahdollistavat 2500 vuokra-asunnon ja 1000 asumisoikeusasunnon rakennuttamisen. Hallitus seuraa valtuuksien riittävyyttä ja on tarvittaessa valmis lisäämään korkotukilainavaltuuksia.Kasvuseutujen kunnat ovat keskeisessä asemassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisessä ja sen vuoksi on tärkeää, että valtio ja kunnat löytävät toisensa tässä tärkeässä kysymyksessä. Siksi asuntotuotannon lisäämiseksi on jo solmittu myös valtion ja suurten kaupunkiseutujen kuntien välillä ns. MAL-aiesopimukset, joissa yhdistetään maankäytön, asumisen ja liikenteen toimenpiteet toisiinsa. On tärkeää, että aiesopimukset eivät jää kuntien osalta vain pelkiksi aikeiksi. Sopimuksissa niin valtion kuin kuntienkin tulee sitoutua siihen, mitä sopijaosapuolet ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet. Tämän vuoksi MAL-aiesopimusten toteuttamista erityisesti kuntakohtaisten asuntotuotantotavoitteiden toteutumisesta tullaan seuraamaan tarkasti. Tänä aamuna metropolipolitiikan neuvottelukunnassa hallituksen viesti kokouksessa metropolialueen kunnille oli selvä: kaikkien kuntien on osallistuttava valtion tukeman normaalin vuokra-asuntotuotannon rakennuttamiseen.
Aiesopimusmenettelyssä voidaan tarkastella maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyviä kitkoja ja mahdollisuuksia seudulla yhdessä ja yhteisesti kaupunkiseudun kuntien ja valtion kesken. Sen avulla voidaan vaikuttaa tonttituotantoon, liikennetarpeeseen ja ennen kaikkea kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Kaikissa MAL-aiesopimuksissa on ankkurina riittävä, kohtuuhintainen ja kulloisiinkin olosuhteisiin sovitettu vuokra-asuntotuotanto.Asuntotuotannon osalta aiesopimusten keskeisin tavoite on taata seutujen asuntotuotannon riittävyys tarvetta vastaavan tonttituotannon ja eri toimijoiden investointien kautta. Kaavojen oikea-aikainen toteuttaminen on tästä yksi esimerkki. Riittävänä tonttivarantona voidaan pitää asuntorakentamisen osalta noin 4-5 vuoden kysyntää vastaavaa määrää. Tähän ei valitettavasti päästä metropolialueen kunnissa, tosin monilla muilla kaupunkiseuduilla kylläkin. Tonttivarantokaan ei tosin yksin riitä, jos sitä ei saada käyttöön. Erityisesti voimakkaan kasvun seuduilla katujen, vesijohtojen, viemäreiden ja välttämättömimpien palvelujen toteutus laahaa usein jäljessä. Siksi uusien asuinalueiden käynnistämiseksi valtio tukee MAL-aiesopimuksiin liittyvää kunnallistekniikan rakentamista vähintään 10 miljoonalla eurolla vuodessa vuoden 2015 loppuun asti.
Arvoisa puhemies,Valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on olemassa ARA-tukeen liittyvät yleishyödyllisyys- ja rajoitussäännökset. Näiden avulla varmistetaan valtion tukemien asuntojen kohtuuhintaisuus ja myös se, että yhteiskunnan tuki kanavoituu asukkaalle.
Yleishyödyllisyyssäännökset lisättiin lakiin 1990-luvun lopussa. Yhdessä ARA-asuntoja koskevien käyttö- ja luovutusrajoitusten kanssa niillä varmistetaan se, että valtion tuki ohjautuu asukkaiden hyväksi. Käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat kohdekohtaisia, kun taas yleishyödyllisyyssäännökset rajoittavat ARA-tukea saavien yhteisöjen toimintaa nimenomaan yhteisötasolla. Yleishyödyllisyyssäännökset edellyttävät muun muassa, että tuensaajayhteisöjen toimialana on rakennuttaa kohtuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja sosiaalisin perustein valittaville asukkaille ja että yhteisöt saavat tulouttaa omistajilleen vain kohtuullista tuottoa. Kohtuullisen tuoton ylärajaksi on määritelty 8 % yhtiöön sijoitetuille varoille, siis 8 prosenttia. Se on hallituksen näkemyksen mukaan kohtuullinen määrä, kun kyse on yhteiskunnan tukemasta asuntotuotannosta. Tälläkään tuottotasolla rakennuttajat eivät ole kiinnostuneet riittävästi valtion tukemien vuokra-asuntojen rakennuttamisesta.Yleishyödyllisyyssäännökset eivät siis ole kohdekohtaisiin rajoituksiin nähden päällekkäisiä vaan niitä täydentäviä. EU:n valtiontukisäännösten mukaan valtion tuen on kohdistuttava siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty, eli tässä tapauksessa sosiaaliseen asuntotuotantoon. Se ei saa valua hyödyttämään tuensaajayhteisön toimintaa vapaarahoitteisilla asuntomarkkinoilla.
Kuten edellä kerrotusta käy ilmi, yleishyödyllisyyssäännökset ovat erittäin tärkeä osa ARA-asuntojen tukijärjestelmää ja niistä on syytä pitää kiinni tulevaisuudessakin. Kuitenkin yleishyödyllisyyssäännösten tulee elää ajassa ja niitä on kehitettävä. Siksi hallitusohjelmassa ja asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa lähdetään siitä, että yleishyödyllisyyssäännöksiä kehitetään niiden sosiaalinen perustarkoitus säilyttäen ja EU-oikeuden vaatimukset huomioon ottaen. Hallitusohjelmassa on sovittu, että yleishyödyllisyyssäädöksiä muutetaan sitä pohtineen työryhmän ehdotusten pohjalta.Yleishyödyllisyyttä koskevat rajoitukset jatkuvat niin kauan, kun yhteisöllä on omistuksessaan yksikin käyttö- ja luovutusrajoitusten alainen kohde. Siksi joskus puhutaankin yleishyödyllisyysrajoitusten niin sanotusta ikuisuudesta. Pari vuotta sitten toiminut yleishyödyllisyystyöryhmä ehdotti, että kohdekohtaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuneet ARA-asunnot voitaisiin siirtää pois yleishyödyllisyyden piiristä ja rakennuttajat voisivat hyödyntää asuntojen arvonnousun yleishyödyllisen yhteisön ulkopuolella.
Arvoisa puhemies,Asuntomarkkinat ovat Suomessa epätasapainossa kahdesta syystä: metropolialueella siksi, että asuntoja liian vähän ja väestöltään vähenevillä alueilla sen vuoksi, että siellä asuntoja jää tyhjiksi. Tämän vuoksi hallitus ei ole unohtanut väestöltään väheneviä alueita. Eduskunnalle on valmisteltu lähiaikoina annettava lainmuutosehdotus, jonka avulla taloudellisissa vaikeuksissa oleville väestöltään vähenevillä alueilla sijaitseville aravalainoitetuille vuokrataloyhteisöille suunnattujen tukitoimenpiteiden toimivuutta voitaisiin parantaa ja siten myös parantaa tällaisten yhteisöjen toimintaedellytyksiä sekä vähentää tällaiseen asuntokantaan liittyviä taloudellisia riskejä.
Kohtuuhintaisen normaalin vuokra-asuntotuotannon edellytysten parantamisen ohella hallituksen toisena keskeisimpänä tavoitteena on erityistä tukea asumisessaan tarvitsevien asumistarpeista huolehtiminen. Siksi jo hallitusohjelmassa luvattiin, että erityisryhmien asunto-oloja tukeva valtion investointiavustus pysyy vähintään nykyisellä tasolla koko hallituskauden ajan. Tämä avustus kohdistuu koko maahan.Erityisryhmien asumistarpeista huolehtimiseksi hallitus on laatinut erilliset ohjelmat. Hallitus toteuttaa kehitysvammaisten asumisen ohjelmaa, jonka tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei enää asu laitoksessa. Hallitus on jatkanut määrätietoisesti asunnottomuuden vähentämistä joulukuussa 2011 hyväksytyn periaatepäätöksen pohjalta. Yhdentoista kaupungin kanssa tehdyt sopimukset sisältävät kohdennettuja toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi, asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asunnottomuuden riskin vähentämiseksi. Ympäristöministeriön johdolla on myös laadittu ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma, jonka tärkeimpänä tavoitteena on parantaa ikääntyneiden asumisoloja kotona asumisen lisäämiseksi. Ohjelman esitysten perusteella asiasta tehdään valtioneuvoston periaatepäätös lähiaikana.
Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien asumistilannetta on pystytty parantamaan. Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on ollut monin tavoin tuloksekas. Ohjelman tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä yhteensä 2500 asunnon hankkiminen pitkäaikaisasunnottomille ja asumiseen liittyvän tukipalvelun turvaaminen. Vuoden 2012 loppuun mennessä asuntoja on ohjelman puitteissa hankittu runsas 2 000 eli keskimäärin 400 asuntoa per vuosi ja määrällinen tavoite tullaan jäljellä olevan kolmen vuoden aikana saavuttamaan. Näillä toimilla pitkäaikaisasunnottomuus on kymmenessä eniten asunnottomuudesta kärsivässä kaupungissa saatu kääntymään alenevaan suuntaan. Pelkästään viime vuonna ohjelman tuloksena pitkäaikaisasunnottomuus väheni 3,7 prosenttia. Ohjelman puitteissa on tähän mennessä palkattu yli 200 uutta tukityöntekijää ja käynnistetty tuloksekkaita toimintamalleja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi kuten nuorten asumispolkuja, asumisneuvontaa vuokravelkojen hallitsemiseksi, ympäristötyötä naapurustosovun tukemiseksi ja kotiin vietävää tukea päihde- ja mielenterveysongelmien vähentämiseksi.Kansalaisten välttämättömään toimeentuloon kuuluu kohtuutasoinen asuminen. Pienituloisilla se edellyttää myös kohtuuhintaista asumista, jossa avuksi voi tulla asumistuki. Hallitus on uudistamassa asumistukijärjestelmää. Uusi asumistuki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alussa.
Vaikka korjaus- ja energia-avustusmäärärahoja on jouduttu leikkaamaan valtiontalouden tasapainottamiseksi, vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjausavustuksia ei ole karsittu. Korjausavustusten painopisteenä ovat jo pitkään olleet hissien jälkiasentaminen hissittömiin asuinkerrostaloihin sekä vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamisen avustaminen. Hallitus edistää asuntojen korjaamista ja rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Hallitus kannustaa jo olemassa olevan kiinteistökannan suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon ja sen säilyttämiseen hyvässä kunnossa.Hallitus myös edistää asuntojen korjaamista, asuinrakennusten terveellisyyttä sekä rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Painopiste on siirtynyt vanhojen hissien korjaamisesta uusien hissien jälkiasentamiseen olemassa oleviin hissittömiin asuinrakennuksiin. Näiden avustusten määrä on säilytetty entisellään ja niiden myötä uusien hissien asentamiset on onnistuttu säilyttämään keskimäärin entisellä volyymillä.
Arvoisa puhemies!Hallituksen toimet asuntotuotannon edistämiseksi alkavat vasta purra normaalin vuokra-asuntotuotannon osalta. Viimeisimpien tilastojen mukaan ARA:ssa tehtiin tammi-helmikuussa lainoituspäätös 416 valtion tukeman, normaalin vuokra-asunnon rakennuttamisen aloittamisesta. Näistä 115 asuntoa kohdistuu metropolialueelle. Vertailun vuoksi viime vuonna vastaavaan aikaan tammi-helmikuussa vastaava tulos oli puhdas 0 koko maan osalta. Lisäksi on hyvä todeta, että lainoitusvaraukset normaaleille vuokra-asunnoille ovat tuplaantuneet. Suunta on siis oikea, mutta mittakaava vielä riittämätön. Tarvitaan laajempia lisätoimia, jotta asuntomarkkinat saadaan parempaan tasapainoon.
Huomisessa hallituksen kehysriihessä tullaan päättämään laajasta asuntopoliittisesta uudistuspaketista, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä myös asuntopoliittisin toimenpitein. Tämä uudistuspaketti kohdistuu erityisesti kasvukeskuksiin ja sillä on tarkoitus parantaa työvoiman alueellista liikkuvuutta ja työmarkkinoiden kohtaantoa. Pienten ja keskisuurten toimijoiden edellytyksiä rakennuttaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa parannetaan ja asuntorakentamisen tarpeetonta sääntelyä puretaan rakennuskustannusten alentamiseksi. Uusilla toimilla tavoitellaan sitä, että Helsingin seudulle rakennetaan vähintään MAL-aiesopimuksen mukaiset 2500 vuokra-asuntoa vuodessa. Asunto-olojen nopea parantaminen erityisesti Helsingin seudulla ja muissa suurimmissa kasvukeskuksissa on koko kansantalouden kannalta tärkeää rakenteellista kehittämistä. Hallituspuolueet ovat vahvasti sitoutuneet asuntopoliittisen uudistuspaketin valmisteluun, linjaamiseen ja rahoituksen turvaamiseen.Arvoisa puhemies!
On positiivista huomata, että asuntopolitiikka kiinnostaa myös oppositiota. Hallitus ei ole toistaiseksi havainnut oppositiopuolueilta kokonaisvaltaisia esityksiä siihen, miten aidosti kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamisen edellytyksiä voidaan parantaa. Odotamme nyt opposition vaihtoehtoa välikysymyksessä linjattuihin asioihin. Huomisessa kehysriihessä hallitus tarjoaa omat vastaukset siihen, miten asuntopoliittisella uudistuspaketilla voidaan tukea Suomen taloutta ja kasvua sekä edistää kohtuuhintaista asuntotuotantoa.