Uusi opas neuvoo maa-ainesten kestävään käyttöön
Ympäristöministeriö on julkaissut Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaan, joka toimii yleisenä ohjeena maa-aineksen ottamisen lupamenettelyssä. Oppaassa käsitellään ottamisen sääntelyyn keskeisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä, ottamisluvan hakemista, ottamisen suunnittelua ja järjestämistä sekä ottamisalueiden jälkihoitoa ja kunnostamista.
Opas on suunnattu maa-ainesten ottamisluvan hakijoille, ottamissuunnitelmien laatijoille, maa-aineslain mukaisille lupa- ja valvontaviranomaisille sekä maankäytön suunnittelijoille. Oppaan tarkoitus on helpottaa eri osapuolten työtä sekä nopeuttaa lupakäytäntöjä. Samalla se kannustaa maa-ainesten entistä parempaan uusiokäyttöön sekä vähentämään ainesten ottamisessa ilmenneitä ympäristöongelmia.
Uutta opasta tarvittiin, sillä maa-ainesten ottamiseen vaikuttava lainsäädäntö on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Oppaan pääpaino on maa-aineslaissa, mutta siinä on tarkasteltu kattavasti myös muita ottamisen sääntelyyn vaikuttavia lakeja, kuten maankäyttö- ja rakennuslakia, luonnonsuojelulakia, ympäristönsuojelulakia ja vesilakia.
Suomi suuri maa-aineksen kuluttaja
Kestävän kulutuksen näkökulma on tarpeen, sillä Suomessa käytetään maa-ainesta henkeä kohden eniten Euroopassa. Eniten käytettään soraa ja kalliomursketta, joita kuluu vuodessa noin sata miljoonaa tonnia.
Voimassa olevia maa-ainesten ottamislupia on yli kuusi tuhatta. Suuren kulutuksen vuoksi hyödynnettävissä olevat kiviainesvarat ovat käymässä vähiin monien kasvukeskusten lähellä. Samoin niukasti kiviainesta sisältävillä alueilla on saatavuusongelmia.
Alueellinen suunnittelu tärkeää
Maa-ainesten ottaminen on aiempaa säännellympää. Ottoa rajoittavat muun muassa yhdyskuntarakentaminen, tärkeät pohjavesialueet sekä virkistys- ja suojelualueet. Samalla kiviainesten kuljetusmatkat käyttökohteisiin ovat pidentyneet ainesten alueellisen vähenemisen vuoksi. Mahdollisia ristiriitoja voidaan kuitenkin ehkäistä hyvän aluesuunnittelun avulla.
Maa-ainesten ottamisen tulisikin olla entistä suunnitelmallisempaa, ja sen tulisi perustua kunnan aluetta laajempaan tarkasteluun. Suunnitelmien on perustuttava selvityksiin alueen maa-aines- ja pohjavesivaroista, muista maankäyttötarpeista sekä maa-ainesten kulutuksesta pitkällä aikavälillä. Yksittäisten ottamissuunnitelmien sisällön ja laadun tulee perustua ottamisalueen erityispiirteisiin. Suunnittelun ja kaavoituksen merkitystä korostaa myös maaliskuussa 2009 voimaan tulleet tarkistetut alueidenkäyttötavoitteet.
Jälkihoidossa huomioon luonnon monimuotoisuus
Oppaassa esitetään uusia näkökohtia ottamisalueiden jälkihoitoon. Erityisesti kiinnitetään huomiota toimiin, joilla voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta. Ottamisalueita on hoidettava ja kunnostettava maisemaa siistimällä ja pohjavesiä suojelemalla.
Oppaan laatimisesta vastasi ympäristöhallinto ja Suomen Kuntaliitto. Valmisteluun osallistui laajapohjainen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Markus Alapassi ympäristöministeriöstä. Työn aikana kuultiin useita alan asiantuntijoita ja tahoja sekä tutustuttiin maa-ainesten ottamisen ja jälkihoidon käytäntöön useilla maastokohteilla. Opas on saatavilla ruotsinkielisenä touko-kesäkuussa.
Lisätietoja:
Ylitarkastaja Markus Alapassi, ympäristöministeriö,
[email protected], puh. 0400 143 920
Vanhempi tutkija Jari Rintala, Suomen ympäristökeskus,
[email protected], puh. 0400 148 558
Ympäristöasiantuntija Vesa valpasvuo, Suomen Kuntaliitto,
[email protected], puh. 050 594 1786