Pallas-Yllästunturin suurkansallispuisto perustettu
Tasavallan Presidentti vahvisti tänään Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamista koskevan lain, joka tulee voimaan 1.2.2005. Pinta-alaltaan 102 000 hehtaarin suuruinen kansallispuisto sijaitsee Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Kolarin kunnissa. Puisto koostuu nykyisestä Pallas-Ounastunturin kansallispuistosta sekä Ylläs-Aakenustunturin alueesta ja muodostaa Länsi-Lappiin lähes sadan kilometrin pituisen suurkansallispuiston. Alue sisältyy lähes kokonaisuudessaan Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen. Puisto tulee Metsähallituksen hallintaan ja hoitoon.
Lakia Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta täydennettiin eduskuntakäsittelyssä lisäämällä lakiin säännös paikallisten asukkaiden oikeuksista. Säännös koskee erityisesti kansallispuistossa harjoitettavaa metsästystä ja kalastusta. Kalastukseen liittyen valtioneuvosto antaa lähiaikoina asetuksen, jossa on tarkoitus yksilöidä laissa määritellyt kalastuskieltoalueet.
Pallas-Ounastunturi kansallispuisto vuodesta 1938
Uuden kansallispuiston pohjoinen osa, Pallas-Ounastunturin alue, on ollut vuodesta 1938 lähtien kansallispuistona. Alue on pohjoisboreaalisen havumetsävyöhykkeen korkein tunturiselänne. Alueen pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 50 kilometriä. Siihen kuuluvat Ounastunturi, Ruototunturi, Könkäsentunturi, Suastunturi, Pallastunturi, Lommoltunturi, Sammaltunturi ja Keimiötunturi. Tunturiylänkö on keskimäärin 400-500 metriä merenpinnan yläpuolella ja tunturilaet kohoavat tästä vielä 200-300 metriä.
Alueella on erilaisia havumetsiä, tunturikoivikoita, tunturikangasta ja soita. Alueen eläimistö on runsaslajinen: siellä on tavattu yhteensä 30 nisäkäslajia, 129 lintulajia, 14 kalalajia ja 4 lajia matelijoita. Muun muassa karhu, ilves ja saukko ovat alueen vakinaisia asukkaita. Pallas-Ounastunturin alueen järvien ja purojen rautu- ja taimenkannoilla on erityistä luonnonsuojelullista merkitystä.
Ylläs-Aakenustunturi merkittävä tunturiluonnon alue
Uuden kansallispuiston eteläistä osaa, Ylläs-Aakenuksen aluetta, ehdotettiin jo kansallispuistokomitean mietinnössä 1976 perustettavaksi kansallispuistoksi. Alue ei kuitenkaan sisältynyt valtioneuvoston vuonna 1978 tekemään periaatepäätökseen maamme kansallispuistoverkon kehittämisestä. Metsähallitus teki ympäristöministeriölle vuonna 1998 esityksen, jonka mukaan alueen suojelu toteutettaisiin perustamalla kansallispuisto.
Ylläs-Aakenustunturin alue on yksi maamme merkittävimmistä luonnonmetsien ja eteläisen tunturiluonnon suojelualueista. Alueen pinta-alasta noin 60 prosenttia on metsämaata, joka on pääosin luonnontilaista tai ainoastaan 1900-luvun alkupuolella poimintahakkuin käsiteltyä. Puustosta valtaosa on yli 160 vuotta vanhaa. Noin neljäsosa alueen pinta-alasta on suota. Alueen suurin järvi, Aakenus- ja Pyhätunturien välissä sijaitseva Pyhäjärvi on alueen kauneimpia maisemakohteita.
Kansallispuistolla työllistävä vaikutus
Uuden kansallispuiston alueet ovat valtion omistuksessa. Kansallispuiston sisällä on noin 1000 hehtaaria yksityisiä maita, joita pyritään hankkimaan valtiolle ja liittämään puistoon.
Alueen palveluvarustus on rakennettu jo varsin kattavaksi luontokeskuksineen ja reitistöineen. Kansallispuiston hallinto-, suunnittelu- ja hoitotöiden työllistävä vaikutus on vuosittain noin 24 henkilötyövuotta. Kansallispuiston perustamisella on vaikutusta myös kunnallistalouteen. Matkailijamäärien ja -tulojen odotetaan puiston perustamisen myötä entisestään kasvavan lähivuosina.
Lisätietoja
Hallitusneuvos Hannu Karjalainen, ympäristöministeriö, puh. (09) 1603 9329, [email protected]