Erityisesti elohopea uhka ihmisen terveydelle

Rovaniemen kokouksessa julkistettiin tuore raportti arktisen ympäristön tilasta. Uusia tuloksia esiteltiin viidestä teemasta: ihmisen terveys, orgaaniset ympäristömyrkyt, elohopea, radioaktiivisuus ja ympäristösaasteiden kulkeutumisreittien muutokset.

ihmisen toiminnasta peräisin olevat ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja pysyvät orgaaniset yhdisteet siirtyvät ympäristöön ja kulkeutuvat arktisille alueille hyvinkin kaukaa ilma- ja merivirtojen sekä jokien kuljettamina. Alueen erityisominaisuuksien, kuten kylmyyden vuoksi aineet jäävät alueelle, kertyvät ravintoketjuissa ja uhkaavat alueen eliöitä ja joidenkin alueiden asukkaita. Pääosa ympäristömyrkyistä saadaan ravinnosta. Kemikaalit hajoavat pohjoisilla alueilla hitaammin kuin eteläisemmillä alueilla. Alhaisen lämpötilan lisäksi sekä maaperän että vesien happamuus vaikuttavat kemikaalien käyttäytymiseen.

Grönlannin ja Kanadan inuitit altistuvat eniten useille pysyville orgaanisille ympäristömyrkyille ja elohopealle. Tämä johtuu siitä, että niiden perinteiseen ruokavalioon kuuluu paljon meressä eläviä lajeja. Tutkimusten mukaan tämä uhkaa sikiökehitystä ja vastasyntyneiden terveyttä. Fär-saarten lapsilla on todettu keskushermoston toimintahäiriöitä elohopea- ja PCB-altistuksen vuoksi.

EU:n markkinoilla on yli 100 000 kaupallisessa käytössä olevaa kemikaalia. Satoja uusia kaupallisia tuotteita otetaan käyttöön vuosittain ilman, että aineiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksista ympäristöön tai ihmisen terveyteen tiedetään riittävästi.

Elohopeapitoisuudet osoittautuneet huolestuttavan korkeiksi

Vuonna 1997 valmistuneessa ensimmäisessä arktisen ympäristön tilan arvioinnissa nousi esiin elohopeakuormituksen kasvaminen arktisella alueella. Jatkotutkimuksissa on selvinnyt, että arktiselle alueelle kulkeutuneet elohopeapitoisuudet ovat niin korkeat, että ne voivat vaikuttaa eläinten ja niitä ravintonaan käyttävän ihmisen terveyteen.

Tänään julkistetun AMAP-raportin mukaan arktisella alueella elohopeaa laskeutuu ilmakehästä maahan lumen mukana muodossa, mikä voi siirtyä eliöstöön. Ajoittain esiintyy voimistuneita laskeumajaksoja. Tämä äskettäin havaittu prosessi on yhteydessä keväiseen auringon esille tuloon kaamoksen jälkeen, mikä on ominaista vain korkeille leveysasteille. Suuret eloho-pealaskeumat saattavat merkitä, että arktinen alue on maailmanlaajuisen elohopeakierron nielu tavalla, jota aikaisemmin ei ole lainkaan tiedetty.

Suurin osa elohopeasta saadaan ravinnosta, ja noin 60 - 90 % kalasta. Kalan elohopeasta
90 % on metyylielohopeaa, joka on myrkyllisin elohopean yhdisteistä. Ainoa keino vähentää kalakannan elohopeapitoisuutta on pienentää elohopeakuormitusta. Päästöjä on viime vuosikymmeninä vähennetty ja käyttöä rajoitettu monissa maissa, mutta ei esimerkiksi kaikkialla Euroopassa. Elohopeaa vapautuu edelleen ympäristöön muun muassa jätehuollossa ja kivihiilen poltossa. Lisäksi maaperän humuskerrokseen ja vesistöjen sedimenttiin varastoitu-nutta elohopeaa kulkeutuu ravintoketjuun ja edelleen kaloihin.

Elohopeaa käytetään kloorialkaliteollisuudessa, hampaiden paikkausmateriaaleissa, paristoissa, sähkökatkaisimissa, lämpö- ja painemittareissa, laboratoriokemikaaleissa ja lampuissa. Elohopean merkittävimpiä päästölähteitä ovat metalliteollisuus, kemianteollisuus, elohopeaa sisältävät tuotteet ja energiantuotanto. Erityisesti kivihiilen poltto pienissä polttolaitoksissa on merkittävä elohopeapäästöjen lähde.

Rinnan kansainvälisen raportin kanssa laaditun AMAP II: Lapin ympäristön tila ja ihmisen terveysraportin mukaan elohopeapitoisuudet Suomen Lapissa ovat alhaisempia kuin muilla arktisilla alueilla, eivätkä vaikutukset Lapin luontoon vaikuta tällä hetkellä huolestuttavilta.

Lyijykuormitus ja radioaktiivisuus laskussa

Muista raskasmetalleista lyijylaskeuman määrä on vähentynyt huomattavasti niillä arktisilla alueilla, joilla lyijypitoisen bensiinin käyttö on kielletty. Pitoisuudet luonnonvaraisissa eläimissä ja kaloissa eivät kuitenkaan ole mitattavissa määrin laskeneet. Tähän on todennäköisin syy maaperään ja sedimentteihin varastoitunut lyijy, joka siirtyy eliöihin. Ympäristön lyijypitoisuuksien odotetaan kuitenkin alenevan ajan mittaan, mikäli nykyinen suuntaus jatkuu.

Tietyissä arktisen alueen osissa ympäristön lyijypitoisuudet ovat kohonneet myös metsästäjien käyttämien lyijyhaulien vuoksi. Vaikka lyijyhaulien käyttö on kielletty esim. Alaskassa, uhanalaisten haahkojen verestä on mitattu lintujen myrkyllisyyden raja-arvot ylittäviä lyijypitoisuuksia. Tämä voi selittää myös pesinnän epäonnistumiset. Grönlannissa lyijyhaulien epäillään olevan merkittävä syy sille, että ihmiset altistuvat lyijylle ravinnon kautta.

Ihmisen toiminnasta aiheutuva radioaktiivisuus on laskussa arktisella alueella. Suurin osa arktisen maa-alueen radioaktiivisesta saastumisesta johtuu vuosina 1945 -1980 tehdyistä ydinasekokeista. Joillakin alueilla merkittävin lähde on vuonna 1986 tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeuma. Arktisen meriympäristön radioaktiivisuus on pääasiassa peräisin ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksista Sellafieldissä ja Cap de La Haguessa.

Kansainvälisen AMAP-työryhmän toinen arviointi arktisen alueen saastumisesta: Arctic Pollution 2002.

>> Raportin tiivistelmä ja julkaisun tilausohjeet

>> Tiivistelmä AMAP-raportin tutkimustuloksista suomeksi

>> Lapin ympäristön tila ja ihmisen terveys -julkaisun tiivistelmä

Julkaisua voi tilata myös sähköpostitse: [email protected] tai p. (016) 329 4753.

Lisätietoja:Ylitarkastaja Outi Mähönen, ympäristöministeriö, gsm: 040-5127 393
Erikoistutkija Marja-Leena Nenonen, Lapin ympäristökeskus, gsm: 0400-338 917
Biologi Liisa Viitala, Lapin ympäristökeskus, gsm: 0400-685 330