Suomen kansallinen ohjelma toteuttaa EU:n direktiivin

Yhdisteet, joita päästökattodirektiivillä rajoitetaan, pilaavat ympäristöä monin eri tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöjä. Lisäksi merkittävä osuus terveydelle haitallisista ulkoilman pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästökattodirektiivin toimeenpano vähentää olennaisesti Suomen alueelle tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä
parantaa suomalaisten hengitysilman laatua.

Valtioneuvoston hyväksymä kansallinen ohjelma sisältää suunnitelman päästöjen vähentämiseksi energiantuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja teollisuudessa. Lisäksi ohjelmassa on toimia, joilla voidaan vähentää työkoneiden ja huviveneiden päästöjä sekä puun pienpoltosta aiheutuvia päästöjä. Ohjelman toteutumiseen vaikuttavat olennaisesti kansallisen ilmastostrategian toimeenpano sekä erityisesti tieliikennettä ja työkoneita koskeva tiukentuva yhteisölainsäädäntö. Lisäksi kansalliset toimet ja ohjelmat eri aloilla sekä rakenteellinen kehitys vaikuttavat päästöihin.

Päästökattodirektiivin mukaan Suomen rikkidioksidipäästöt eivät vuonna 2010 saa ylittää 110 tuhatta tonnia, typen oksidipäästöt 170 tuhatta tonnia, ammoniakkipäästöt 31 tuhatta tonnia ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt 130 tuhatta tonnia. Jotta päästöjen enimmäismäärät eivät ylittyisi vuonna 2010, on Suomen vähennettävä rikkidioksidipäästöjään 57 %, typen oksidien päästöjä 41 %, ammoniakkipäästöjä 18 % ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä 42 % verrattuna vuoden 1990 päästömääriin. Kaikkien yhdisteiden päästöjä on jo onnistuttu vähentämään, mutta etenkin typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten aineiden päästöjen vähentämiseksi on vielä paljon tehtävää.

Ohjelman toteutuksen ei arvioida aiheuttavan lisäkustannuksia Suomelle, sillä vähennystavoitteisiin päästään Suomessa todennäköisesti sellaisin rajoitustoimin, jotka jo muutoinkin toteutuisivat. Tämän vuoksi ohjelma sisältää kuvaukset jo tehdyistä tai suunnitelluista toimista päästöjen vähentämiseksi.
Päästöjä aiheuttavien toimintojen laajuuden ja laadun kehittymisen arviointiin on käytetty kansallisen ilmasto-ohjelman lähtökohtia ja oletuksia. Tavoitteiden saavuttamiseksi on olennaista seurata, että eri ohjelmiin ja suunnitelmiin kirjatut kehityskulut ja toimet toteutuvat ennakoidulla tavalla. Ohjelmaa tarkistetaan tarvittaessa viimeistään vuonna 2006.

Rikkidioksidipäästöjä on Suomessa onnistuttu vähentämään yli
70 prosentilla vuodesta 1990 lähtien eli 73 500 tonniin vuonna 2000. Tähän on päästy muun muassa investoimalla hiilivoimalaitosten rikinpoistolaitoksiin. Valtioneuvoston 1990-luvulla tekemät päätökset energiantuotantolaitosten, sellutehtaiden, rikkihappotehtaiden ja öljynjalostamoiden rikkipäästöjen rajoittamiseksi sekä kivihiilen ja öljytuotteiden rikkipitoisuuksien vähentämiseksi ovat olleet tehokkaita.

Suomen typenoksidien päästöt ovat vähentyneet 1990-luvulla yli
25 prosentilla eli noin 210 000 tonniin vuodessa. Vähennykset on saatu aikaan rajoittamalla liikenteen päästöjä muun muassa autojen katalysaattoreilla. Valtioneuvosto on myös aiemmin rajoittanut voimalaitosten typenoksidipäästöjä.

Suomen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt ovat vähentyneet 1990-luvulla lähes 30 prosentilla eli noin 160 000 tonniin vuodessa. Päästöjen vähentäminen on kuitenkin ollut ennakoitua vaikeampaa. Erityisesti tähän on vaikuttanut se, ettei Suomen ajoneuvokanta uusiutunut 1990-luvulla riittävän nopeasti. Suomessa toimeenpannut EU:n direktiivit bensiinin varastoinnin ja jakelun sekä teollisuuden liuottimien päästöjen vähentämiseksi ovat kuitenkin purreet melko hyvin. Samoin veroporrastus, jolla Suomessa on siirrytty 1990-luvulla käyttämään ns. reformuloituja liikennepolttoaineita, on edesauttanut bensiinikäyttöisten ajoneuvojen haihtumia sekä pakokaasujen hiilivety- ja häkäpäästöjä.

Suomen ammoniakkipäästöt ovat vähentyneet 1990-luvulla muun muassa vesiensuojelutoimien ansiosta yhteensä yli 10 prosentilla eli noin 33 000 tonniin. Euroopassa ei ole aiemmin asetettu vähentämisvelvoitteita ilmaan tuleville ammoniakkipäästöille, joten ammoniakkia koskevissa tiedoissa on vielä puutteita.Valtaosa Suomen ammoniakkipäästöistä tulee maataloudesta.

Kansallinen ohjelma Internetissä: http://www.ymparisto.fi/ympsuo/ilma/laatu/laki.htm

Lisätietoja antavat:

Neuvotteleva virkamies Seppo Sarkkinen
puhelin (09) 1603 9685
Ylitarkastaja Pasi Iivonen
puhelin (09) 1603 39491