JÄLKI-hanke

Tavoitteet ja tuotokset

Laissa säädettäisiin viranomaisen jälkitoimien (nykyisin jälkitorjunta) järjestämisvelvollisuudesta ja siihen varautumisesta. Jälkitoimilla tarkoitettaisiin pelastuslain (379/2011) 32 §:n mukaisia pelastustoiminnan päättymisen jälkeisiä välttämättömiä toimia, joihin viranomaisen tulee ryhtyä ympäristöön päässeen öljyn tai muun kemikaalin sekä niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen poistamiseksi, jos toimet uhkaisivat muutoin jäädä toteuttamatta.

Jälkitoimisääntelyllä pyritään varmistamaan, että: 1) viranomaisten ja muiden jälkitoimiin osallistuvien tahojen tehtävät sekä vastuut ovat selkeät; 2) öljy- ja muiden kemikaalivahinkojen jälkitoimiin varaudutaan riittävästi; 3) jälkitoimet hoidetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti; ja 4) jälkitoimet toteutetaan siten, että ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Laki sisältäisi säännökset muun muassa viranomaisista ja niiden tehtävistä, jälkitoimien järjestämisestä ja jälkitoimiin liittyvästä varautumissuunnittelusta, jälkitoimiviranomaisen toimivaltuuksista ja tiedonsaantioikeuksista, vapaaehtoisten osallistumisesta jälkitoimiin sekä kustannusten korvaamisesta ja takaisinperinnästä.

Lähtökohdat

Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavastuu siirtyi ympäristöministeriön hallinnonalalta sisäministeriön hallinnonalalle 1.1.2019. Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) kumottiin kokonaisuudessaan ja öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntö siirrettiin osaksi pelastustoimen säädöksiä pelastuslain muutoksella (1353/2018) siinä laajuudessa kuin kyse on pelastustoimintaan rinnastettavasta toiminnasta. Pelastuslain muutosta valmisteltaessa (HE 18/2018 vp, HE 138/2018 vp) öljyvahinkojen torjuntalakiin sisältyneet jälkitorjuntasäännökset sijoitettiin lainsäädäntöteknisistä syistä ympäristöministeriön ja sisäministeriön välisellä sopimuksella tilapäisesti pelastuslakiin. Jälkitorjuntaa koskevat säännökset sovittiin siirrettävän takaisin ympäristöministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön, sillä ympäristöministeriö vastaa öljyvahinkojen yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä.

Voimassa olevat jälkitorjuntasäännökset koskevat nykyisin vain kivennäisöljypohjaisten tuotteiden aiheuttamien vahinkojen jälkitorjuntaa. Kuitenkin yhä useammat öljytuotteet perustuvat nyt ja tulevaisuudessa kokonaan tai pääosin muihin raaka-aineisiin kuin raakaöljyyn, minkä vuoksi on tunnistettu tarve päivittää ja yhdenmukaistaa sääntelyä öljy- ja muiden kemikaalivahinkojen osalta.

Vaikka öljyvahinkojen torjuntaan liittyvät vastuut on määritelty voimassa olevassa lainsäädännössä, on viranomaisten välisiä vastuita tarpeen selventää ja jälkitorjuntaviranomaisratkaisua arvioida. Lisäksi jälkitorjuntaan liittyvää varautumista olisi tarpeen kehittää. Lainsäädännössä olisi tarpeen määritellä selkeämmin jälkitorjuntaan liittyvät rajapinnat eli se, milloin pelastuslain mukaisesta pelastustoiminnasta siirrytään jälkitorjunta-vaiheeseen ja toisaalta se, mitkä kunnostamistoimet kuuluvat jälkitorjuntaan ja milloin olisi sovellettava ympäristönsuojelulain mukaisia säännöksiä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta.