Vesien- ja merenhoito Suomessa

Vesienhoito

Vesienhoidon tavoitteena on turvata ja saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Vesienhoidon järjestämisvastuu on valtakunnallisella Lupa- ja valvontavirastolla (LVV) Manner-Suomen seitsemällä vesienhoitoalueella. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon edistäminen ja tukiviranomaisena toimiminen on keskitetty viiteen alueelliseen elinvoimakeskukseen (Itä-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Suomen ja Lapin elinvoimakeskuksiin).

Valtioneuvoston hyväksymissä vesienhoitosuunnitelmissa ja niihin sisältyvissä toimenpideohjelmissa kerrotaan, mitä toimia tarvitaan vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimenpideohjelmien toteutumista seurataan myös tiiviisti.

EU:n vesipuitedirektiivi velvoittaa kaikkia EU-valtioita laatimaan alueilleen vesienhoitosuunnitelmat. Vesienhoidon kansainvälistä yhteistyötä tehdään EU-maiden kesken yhteisen toimeenpanostrategian puitteissa. EU-komissio laatii säännöllisesti arviointiraportteja vesipuitedirektiivin toimeenpanon edistymisestä eri EU-maissa.

Kansallisesti vesienhoidosta on säädettylaissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004), valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista (1303/2004). Lisäksi pintavesien kemiallisesta tilasta säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006).

Ympäristöministeriö ohjaa vesienhoidon järjestämistä maa- ja metsätalousministeriön kanssa omilla toimialoillaan. Vesienhoidon järjestämisviranomaisena toimii Lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi vesienhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaisena toimii edellämainitut elinvoimakeskukset. Vesienhoitoon osallistuu sen lisäksi lukuisia muita viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Merenhoito

Merenhoidon päämääränä on meriympäristön hyvä tila – sen saavuttaminen ja ylläpitäminen. Meriympäristön hyvälle tilalle on laadittu tarkat määritelmät ja sen saavuttamiseksi on asetettu yleisiä tavoitteita.

Suomi ja kaikki EU:n merenrantavaltiot ovat velvoitettuja laatimaan EU:n meristrategiapuitedirektiiviin (2008/56/EY, EUR-Lex) nojalla merialueilleen merenhoitosuunnitelmat. Suomessa merenhoidosta on säädetty laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämisestä (980/2011).

Meriympäristön tilaa arvioidaan seuraamalla meriekosysteemiä ja meriympäristöä useilla mittareilla, ja tilasta julkaistaan säännöllisesti arviointiraportteja. Tilan parantamista ja hyvän tilan ylläpitämistä varten on laadittu merenhoidon toimenpideohjelmaa, jonka toteutumista seurataan tiiviisti.

Merenhoitoon liittyvä kansainvälinen yhteistyö Itämeren alueella tapahtuu Itämeren suojelukomissiossa, HELCOM:ssa.

Ympäristöministeriö vastaa merenhoidosta Suomessa yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Merenhoitoon osallistuu lukuisia eri viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Lisätietoja vesienhoidosta

Turo Hjerppe, Erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Vesi- ja luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250204   Sähköpostiosoite:

Juhani Gustafsson, Ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Vesi- ja luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250338   Sähköpostiosoite:

Lisätietoja merenhoidosta

Jan Ekebom, Ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Vesi- ja luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250363   Sähköpostiosoite:

Ajankohtaista

Takaisin Raportti ohjaa merenpohjan kivi- ja mineraalivarojen kestävään käyttöön

Raportti ohjaa merenpohjan kivi- ja mineraalivarojen kestävään käyttöön

ympäristöministeriö
Julkaisuajankohta 18.1.2021 11.17
Tyyppi:Uutinen
Merenpohjalta nostettua merihiekkaa käytettiin Vuosaaren sataman pohjan täyttöihin. Kuvassa hiekan kuljetukseen käytetty alus. Kuva: Paavo Lyytine
Merenpohjalta nostettua merihiekkaa käytettiin Vuosaaren sataman pohjan täyttöihin. Kuva: Paavo Lyytinen

Merenpohjan kivi- ja mineraalivarojen kestävästä hyödyntämisestä on julkaistu raportti. Merihiekkaa on toistaiseksi käytetty vähän Suomessa, mutta hyödyntämisen arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan etenkin suurten kasvukeskusten läheisyydessä.

Merenpohjan fyysisten muutosten vähentäminen on tärkeää meren hyvän tilan kannalta. Merenpohjan hiekka- ja sora- sekä mineraalivarojen hyödyntäminen vaikuttaa merenpohjan rakenteeseen ja siten meriekosysteemin toimintaan.

Hiekkapohjat ovat monien lajien tärkeitä elinympäristöjä. Vedenalaiset niityt, joita muodostavat muun muassa mukulanäkinparta, merisykeröparta ja meriajokas, ovat tärkeitä elinympäristöjä runsaalle joukolle selkärangattomia eliöitä ja kaloja. Etenkin kampeloille hiekkapohjat ovat tärkeitä sekä saalistuksen että lisääntymisen kannalta.

Raportissa esitetään työryhmän laatimia suosituksia hyvistä käytännöistä merenpohjan hiekka -ja mineraalivarantojen kestävän käytön edistämiseksi ja toiminnasta aiheutuvien haittojen hallitsemiseksi. Raportissa on esitetty myös aiheeseen liittyviä tutkimus- ja selvitystarpeita. Kestävän käytön kehittäminen edellyttää muun muassa ottotoiminnan ympäristövaikutusten selvittämistä ja huomioimista meriluonnon suojelemiseksi.

Lisätietoja:

Neuvotteleva virkamies Penina Blankett, p. 029 525 0058, [email protected]

Neuvotteleva virkamies Juhani Gustafsson, p. 029 5250 338, [email protected]

Raportin toimittaja: Kirsi Kostamo, SYKE, p. 029 525 1315, [email protected]
Valtioneuvoston julkaisuarkisto: Merihiekan ja merenalaisten mineraalivarantojen kestävä käyttö
Krista Mikkonen