Q&A: Kansainvälisiä markkinamekanismeja koskevat säännöt

Glasgow’n ilmastokokouksessa (COP26) sovittiin säännöt Pariisin ilmastosopimuksen kansainvälisiä markkinamekanismeista.

Mitä kansainvälisiä markkinamekanismeja koskevilla säännöillä tarkoitetaan?

Kansainväliset markkinamekanismit mahdollistavat sen, että Pariisin sopimuksen allekirjoittaneet maat voivat tehdä ilmastotoimia oman maansa rajojen ulkopuolella. Sääntöjä tarvitaan siihen, miten maat voivat hyödyntää kumppanimaissa rahoittamiaan ilmastotoimia omien päästötavoitteidensa saavuttamisessa.

Mitä hyötyä päästövähenemien kansainvälisestä kaupasta on Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanolle?

Parhaimmillaan yhteiset pelisäännöt voivat vauhdittaa ilmastotoimia ja kannustaa maita, yrityksiä ja kansalaisia sopimuksen kunnianhimoiseen toimeenpanoon. Kun päästöjä vähennetään siellä, missä vähennykset ovat halvimpia, samalla rahalla saadaan nopeammin hillittyä ilmastonmuutosta. Päästövähenemien myyntituloilla voidaan rahoittaa ilmastotoimia. Glasgow’n sovun myötä kaksoislaskenta vältetään valtioiden välisessä kaupassa, koska myydyt päästövähennysyksiköt (international transferred mitigation outcomes, ITMO) täytyy huomioida kansallisissa panoksissa (Nationally determined contributions, NDC).

Miksi hiilimarkkinoita pitää säännellä?

Jos markkinoita ei säänneltäisi, mekanismien käyttö voisi vaarantaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Päästöt voitaisiin laskea esimerkiksi sekä rahoittajamaan että toteutusmaan hyväksi (ns. tuplalaskenta) eikä päästövähennyksien pysyvyyttä (esim. metsitys) ja lisäisyyttä (olisiko toimet tehty muutenkin) olisi välttämättä todennettu.

Miten markkinoita on säännelty ilmastosopimuksen alla tähän mennessä?

Kioton pöytäkirjassa mm. puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) puitteissa myönnettiin ns. sertifioituja päästövähennyksiä kehitysmaissa toteutetuille hankkeille, jotka täyttivät tietyt kriteerit. Teollisuusmaat saivat täyttää osan Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteesta näillä yksiköillä. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi päättyi vuoden 2019 lopussa.

Pariisin sopimuksen (2020->) markkinamekanismeja koskevat säännöt mahdollistavat kansainvälisesti siirrettyjen päästövähenemien käyttämisen kansallisten sitoumusten täyttämiseksi (6.2 artikla) ja päästövähennysten hyvitysmekanismin perustamisen (6.4 artikla). Onnistunut artikla 6:n toimeenpano edellyttää päästövähenemien kansainvälisiin siirtoihin osallistuvilta mailta laadunvarmistusta, vankkaa laskentaa ja kestävän kehityksen edistämistä.

Mitä Glasgow’ssa sovittiin markkinamekanismeista?

Pariisin sopimuksen sääntökirja saatiin valmiiksi 2021 Glasgown COP26 neuvotteluissa ja osana sopua saatiin myös markkinamekanismeja koskevat säännöt. Sääntöjen toimeenpanoon liittyy paljon teknisiä yksityiskohtia, joista neuvotellaan seuraavien parin vuoden aikana.

Pariisin sopimuksen markkinamekanismeja koskevista säännöistä neuvoteltiin kaikkiaan kuusi vuotta. Pariisin sopimuksen sääntökirja saatiin valtaosin valmiiksi 2018 Katowicen COP24-ilmastokokouksessa, mutta markkinamekanismeja koskevista säännöistä ei päästy sopuun. Sopua ei löytynyt myöskään Madridin ilmastokokouksessa 2019. Koronapandemian vuoksi ilmastoneuvottelut eivät toteutuneet vuonna 2020, vaan siirtyivät vuodelle 2021.

Yksi keskeinen kysymys oli niin sanottu kaksoislaskenta, eli se, että samat päästövähennykset laskettaisiin hyväksi sekä rahoittaja- että toteutusmaassa. Tähän löydettiin ratkaisu, jossa myydyt päästövähennysyksiköt tulevat huomioiduiksi valtioiden välisessä kansainvälisessä kaupassa. Toinen kiistakysymys oli Kioton pöytäkirjan aikaisten päästöyksiköiden kohtalo. Glasgown neuvottelutulos mahdollistaa Kioton aikakauden ”Puhtaan kehityksen”-hankkeiden (clean development mechanism, CDM) vuosien 2013-2020 yksiköiden siirron Pariisin sopimuksen mekanismeihin, sekä näiden käytön ilman tarvetta vähentää vastaavaa määrää maiden vuoteen 2030 ulottuvista kansallisissa panoksissa. Arviot siirtyvien yksiköiden määrästä vaihtelevat, YK:n rekistereissä on 25 miljoonaa tonnia käyttämättömiä yksiköitä, mahdollisesti yksiköitä voisi siirtyä noin 300 miljoonaa tonnia. Lisäksi Pariisin sopimuksen markkinamekanismeihin voi siirtää CDM projektien menetelmiä ja ohjelmiin sisältyviä aktiviteetteja, jos ne täyttävät mekanismin sääntöjen vaatimukset. Markkinatoimijat voivat jättää nämä heikkolaatuiset yksiköt käyttämättä.

Markkinamekanismien tulisi tuottaa lisäisiä päästövähennyksiä ja näin lisätä ilmastotoimien kunnianhimoa. Vanhojen yksiköiden siirron voidaan nähdä heikentävän ilmastotoimien kunnianhimoa tilanteessa, jossa valtioiden lupaamat toimet ovat johtamassa jopa yli kolmen asteen lämpenemiseen kuluvan vuosisadan loppuun mennessä tavoitellun 1,5°C sijaan.

Mikä vaikutus säännöillä on?

Sääntöjen puuttuminen ei estänyt markkinamekanismien kansainvälistä käyttöä. Yhteiset pelisäännöt päästövähenemien kansainvälisille siirroille ja Pariisin sopimuksen hyvitysmekanismille ovat kuitenkin tärkeät juuri siksi, että niillä turvataan Pariisin sopimuksen kunnianhimoinen toteutus.

EU on ilmoittanut toteuttavansa nykyisen, vuoteen 2030 ulottuvan päästövähennyssitoumuksensa sisäisin toimin, eikä aio käyttää kansainvälisiä hyvityksiä. EU:lle oli kuitenkin tärkeää varmistaa, että kansainväliset säännöt ja edelleen niiden toimeenpano varmistavat osaltaan Pariisin sopimuksen kunnianhimoisen toimeenpanon ja luotettavan seurannan.

Globaalisti useat maat ovat nykyisissä sitoumuksissaan ilmoittaneet käyttävänsä kansainvälisiä markkinoita. Yhteiset säännöt tuovat varmuutta kansainvälisille markkinoille ja niiden kehitykselle. Yksityinen sektori on tulkinnut sovittujen markkinamekanismeja koskevien sääntöjen olevan riittävät ja mahdollistavan yksityisten toimijoiden osallistumisen.