Moni­muotoisuutta tukevat alueet (OECM)

Monimuotoisuutta tukevilla alueilla (OECM - Other Effective Area-based Conservation Measures) tarkoitetaan muita kuin varsinaisia luonnonsuojelualueita, joiden käytössä turvataan tehokkaasti ja pitkäjänteisesti alueella esiintyvät luontoarvot.

Suojelualueista poiketen monimuotoisuutta tukevan alueen hoidon tavoitteena ei tarvitse ensisijaisesti olla luonnonsuojelu. Alueilla tapahtuvan toiminnan tulee kuitenkin olla sellaista, että siellä tunnistetut luontoarvot turvataan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti osana muuta käyttöä. Turvaaminen voi perustua lailla säädettyihin velvoitteisiin, maanomistajan omaan päätökseen tai esimerkiksi hoitosopimuksiin. Ympäristöministeriö hyväksyy monimuotoisuutta turvaavat alueet kansainvälisesti sovittujen ehtojen perusteella.

Selkeimpiä monimuotoisuutta tukevia alueita Suomessa ovat esimerkiksi metsälain 10 §:n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt, eli pienialaiset, arvokkaat luontokohteet, jotka tulee säilyttää metsätalouskäytössä olevilla alueilla. Erityisen paljon potentiaalisia alueita on valtion monikäyttömetsissä, joissa luontoarvoja on tunnistettu ja turvattu osana metsätalouskäyttöä. Muita monimuotoisuutta tukevia alueita voivat olla esimerkiksi maisemanhoitoalueet, kuntien virkistyskäyttömetsät ja ympäristösopimuksilla hoidettavat perinnebiotoopit.

Monimuotoisuutta tukevien alueiden tunnistaminen on keskeistä EU:n biodiversiteettistrategian kansallisen toimeenpanon 30 % suojelutason saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä. Suomen monimuotoisuutta tukevia alueita raportoidaan vuonna 2025 ensimmäistä kertaa kansainvälisiin tilastoihin luonnonsuojelualueiden ohella.

Muualla verkossa

• Suojelualueverkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa | julkaisuarkisto Valto
• Monimuotoisuutta tukevat alueet (OECM) | Suomen ympäristökeskus Syke