Kysymyksiä ja vastauksia uudesta ilmastolaista

Mikä on ilmastolaki?

Ilmastolaissa (423/2022) säädetään viranomaisten velvoitteista Suomen ilmastopolitiikan suunnittelussa ja seurannassa sekä kansallisista ilmastotavoitteista. Lain nojalla asetetaan kaksi asiantuntijaelintä: Suomen ilmastopaneeli ja saamelainen ilmastoneuvosto.  Ilmastolaissa ei aseteta toimia päästöjen vähentämiseksi tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, vaan toimet määritetään lain nojalla laadittavissa suunnitelmissa.

• Ilmastolaki (423/2022) | Finlex

Miksi ilmastolaki uudistettiin?

Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa (2019) linjattiin, että ilmastolakia päivitetään niin, että tavoite Suomen hiilineutraaliudesta saavutetaan. Hallitusohjelman mukaan vuoden 2035 jälkeen tulee tähdätä nopeasti hiilinegatiivisuuteen. Lisäksi hallitusohjelmassa oli linjaus, että ilmastolakiin lisätään uudet päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040.

Edellinen, vuonna 2015 annettu ilmastolaki sisälsi päästövähennystavoitteen ainoastaan vuodelle 2050, ja hallitusohjelman mukaan tavoitetta tuli päivittää. Lisäksi hallitusohjelmassa edellytettiin, että laki jatkossa koskisi maankäyttösektoria ja että lakiin sisällytetään hiilinielujen vahvistamista koskeva tavoite.

Hallitusohjelman ohella myös eduskunta oli edellyttänyt muutoksia ilmastolakiin. Eduskunnan ympäristövaliokunta totesi mietinnössään ensimmäisestä ilmastovuosikertomuksesta, että ilmastolaki on tarpeen tarkistaa. Ympäristövaliokunta piti tärkeänä ilmastovuosikertomuksen kehittämistä niin, että se tarkastelee ilmastopolitiikkaa laajana kokonaisuutena ja mahdollistaa kaikkien päästöjen kehityksen tarkastelun.

• Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelma (2019) | valtioneuvosto
• Ympäristövaliokunnan mietintö ensimmäisestä ilmastovuosikertomuksesta | eduskunta

Mitkä ovat ilmastolain tavoitteet? 

Vuonna 2022 voimaan tulleen ilmastolain keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden viimeistään vuonna 2035. Hiilineutraaliustavoite edellyttää, että vuonna 2035 päästöt ja nielut ovat tasapainossa, mikä tarkoittaa sitä, että päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin nielut. Vuoden 2035 jälkeen tähdätään lain mukaan hiilinegatiivisuuteen vähentämällä edelleen päästöjä ja vahvistamalla nieluja. Hiilineutraalius- ja hiilinegatiivisuustavoitteeseen sisältyy myös nielujen vahvistamisen tavoite. 

Laissa asetetaan 60 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 ja 80 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2040 verrattuna päästöjen tasoon vuonna 1990. Edelliseen ilmastolakiin sisältynyttä 80 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2050 päivitettiin uudistuksessa niin, että uudessa laissa asetetaan 90 prosentin, pyrkien 95 prosenttiin päästövähennystavoite vuodelle 2050.  

Uuden ilmastolain myötä tavoitteena on myös vahvistaa lain perus- ja ihmisoikeusnäkökulmaa ja edistää ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta. Samoin tavoitteena on edistää saamelaisten oikeuksien huomioon ottamista ilmastopolitiikassa. 

Mikä on ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä?

Ilmastolain ohjausvaikutus perustuu ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmään. Suunnittelujärjestelmä kattaa neljä suunnitelmaa: pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma lisättiin uutena suunnitelmana lakiin ilmastolain uudistuksessa.

Suunnitelmissa asetetaan tavoitteet kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi, nielujen vahvistamiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Suunnitelmissa asetetaan tarvittavat toimet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eri hallinnonaloilla.

Ministeriöt valmistelevat ilmastopolitiikan suunnitelmat lain mukaisin väliajoin. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelusta, maa- ja metsätalousministeriö kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman valmistelusta ja ympäristöministeriö keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelusta.

Miten saamelaisten oikeudet huomioidaan ilmastolaissa?

Uudistuksessa lisättiin ilmastolakiin säännökset saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta. Ensinnäkin lain ja ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on turvata osaltaan saamelaisten edellytykset ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tavoite konkretisoituu muun muassa niin, että ilmastopolitiikan suunnitelmia valmisteltaessa on ilmastolain mukaan käytävä neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa. Ilmastolaissa säädetään myös saamelaisesta ilmastoneuvostosta, jonka tehtävänä on tukea ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelua saamelaiskulttuurin edistämisen näkökulmasta.

Miten varmistetaan, että hiilineutraaliustavoite ja muut ilmastotavoitteet saavutetaan?

Lain tärkein keino ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ovat ilmastopolitiikan suunnitelmat, joissa asetetaan ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen toimet. Tavoitteiden saavuttamista ja toimien riittävyyttä seurataan vuosittain julkaistavassa ilmastovuosikertomuksessa. Jos seurannan perusteella näyttää siltä, että tavoitteisiin ei päästä, valtioneuvosto voi päättää lisätoimien asettamisesta. Lain sisältämien uusien, lyhyemmän aikavälin tavoitteiden myötä on seurannassa helpompi havaita, mikäli päästö- ja poistumakehitys ei vastaa pitkän aikavälin tavoitteiden vaatimaa kehitystä.

Merkittävä uudistus edelliseen ilmastolakiin verrattuna on se, että ilmastolain soveltamisala laajeni maankäyttösektoriin. Maankäyttösektorin sisällyttäminen ilmastolakiin on parantanut edellytyksiä saavuttaa päästövähennys- ja nielutavoitteet.

Mikä on ilmastolain yhteys ilmasto- ja energiastrategiaan?

Ilmasto- ja energiastrategian valmistelusta on päätetty vaalikausittain. Ilmasto- ja energiastrategiasta ei säädetä ilmastolaissa.  Valtioneuvosto antoi tuoreimman ilmasto- ja energiastrategian selontekona eduskuntaan kesällä 2022. 

• Ilmasto- ja energiastrategia | TEM

Mikä on ilmastolain yhteys EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin velvoitteisiin?

Ilmastolaki on kansallinen laki, jossa asetetaan Suomelle kansalliset kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet sekä sopeutumisen tavoitteet. Kansallisen lain ohella EU:n ja kansainvälinen sääntely velvoittaa Suomea. Jos Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen tai Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyy tiukempia kasvihuonekaasujen päästöjä tai poistumia koskevia tavoitteita, ilmastolain tavoitteiden on perustuttava niihin.

Keskeisiä ilmastolakiin liittyviä käsitteitä

Hiilineutraaliustavoite 2035 

Suomen tulee ilmastolain nojalla olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n määritelmän mukaisesti hiilineutraalius saavutetaan, kun ihmisten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat laskennallisesti yhtä suuret kuin kasvihuonekaasujen poistumat. Toisin sanoen kasvihuonekaasujen poistumat kumoavat aiheutetut päästöt ja yhteiskunta ei nettomääräisesti tuota päästöjä.

Päästökauppasektori 

Päästökauppasektoriin kuuluvat suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset sekä Euroopan sisäinen lentoliikenne. Päästökauppasektorin päästövähennyksiä ohjataan pääasiassa markkinaehtoisesti EU:n päästökauppajärjestelmän kautta. 

Taakanjakosektori

Taakanjakosektorilla tarkoitetaan päästökauppasektorin ulkopuolisia sektoreita. Taakanjakosektoriin kuuluvat liikenne, maatalous, rakennusten erillislämmitys, jätehuolto, työkoneet ja fluoratut kasvihuonekaasut sekä päästökaupan ulkopuoliset pienet teollisuus- ja lämpölaitokset. Taakanjakosektorin päästövähennyksiä ohjataan sekä kansallisella että EU-tason sääntelyllä. 

Maankäyttösektori 

Maankäyttösektorilla tarkoitetaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria (engl. land use, land use change and forest, LULUCF). Maankäyttösektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta: metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta sekä puutuotevarastosta.