Kunnat ja hyvinvointi­alueet ikääntyneiden asumisen kehittämisessä

Turvallinen asuminen omassa kodissa on monen iäkkään toive. Kun arkitoimet sujuvat, tarvitaan vähemmän palveluja. Siksi myös kunnan ja hyvinvointialueen kannalta on tärkeää, että ikääntyneen väestön asumisolot ovat hyvät.

Varautuminen väestön ikärakenteen muutokseen

Kuntien keskeiset ikääntyneiden asumiseen liittyvät haasteet ovat samankaltaisia. Erityisesti hyvin iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaasti eliniän pitenemisen ja suurten ikäluokkien vaikutuksesta. Kuntien ikärakenteen muutokset ovat erilaisia eri puolella maata. Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaammin jo aiemmin

Vanhuspalvelulaki velvoittaa kunnat ja hyvinvointialueet laatimaan suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi. Suunnitelmiin on myös sisällytettävä ikääntyneen väestön asumista koskevien tarpeiden ennakointi sekä niitä vastaavan asumisen kehittäminen. Tämä edellyttää yhteistyötä hyvinvointialueen ja kunnan eri hallinnonalojen kesken.

Ikääntyneen väestön asumisen ja asuinympäristön kehittämisen tulee sisältyä osaksi kuntien strategista suunnittelua. Toimeenpano kytkeytyy kunnan talouteen ja maankäyttöön ja on osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Hyvinvointialueilla ikääntyneiden asumispalvelut liittyvät palveluverkkosuunnitteluun.

Väestön ikääntymistä tulisi arvioida sekä kunta- että asuinaluetasolla. Tarkastelussa voidaan hyödyntää myös kansallisia aineistoja ja kuntakohtaisia kyselyjä.

Asumisen ja asuinympäristöjen kehittäminen

Kuntien kannattaa selvittää ikääntyneiden asuinoloja ja asuinrakennusten kuntoa mukaan lukien kerrostalojen hissien tarvetta. Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneille tarkoitettua asumisen neuvontaa tulee tarjota asumiseen varautumiseksi. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat laatia tietopaketteja, joissa kerrotaan asuntojen korjausten avustus- ja toteutusmahdollisuuksista. Viestintää vahvistaa yhteistyö vanhus- ja vammaisneuvostojen kanssa. Asuntopoliittisessa ohjelmassa asumisen ikä- ja muistiystävällisyys on hyvä huomioida. Kuntalaisten ja vanhusneuvostojen kuuleminen ja muu osallistaminen on tärkeää asumiseen varautumisessa.

Väestön ikääntyminen tulee huomioida kaavoituksessa ja uudisrakentamisessa. Esteettömiä asuntoja tulee olla riittävästi palvelujen läheisyydessä. Kunnan tulee tehdä korjaus- ja täydennysrakentamistarpeen arviointia suhteessa väestöennusteisiin. Uudistuotannossa tulee arvioida, millaisia kohteita ja minne tulisi toteuttaa sekä mitkä toimijat niitä toteuttavat. Paikallisesta tarpeesta ja kysynnästä riippuen kuntien vanhaa ARA-asuntokantaa korjataan tai puretaan. ARA-asuntokannan soveltuvuus ikääntyneille tulisi kartoittaa ja korjata sitä tarpeen mukaan.

Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö on tärkeää ikääntyneiden asumisen kysymyksissä. Kuntien yhdyskuntasuunnittelu on keskeisessä asemassa tulevaisuuden asumisratkaisujen toteuttamisessa. Monipuolisen asuntokannan edistämiseksi kunnan kannattaa vahvistaa yhteistyötä myös yksityisten toimijoiden, kuten rakennuttajien, kanssa.

Sosiaalihuoltolain yhteisöllistä asumista koskevassa raportissa esitellään toimijoiden näkemyksiä haasteista, kuten rahoituksesta ja fyysisistä ratkaisuista, toimijoiden yhteistyöstä ja kansallisesta ohjauksesta, sekä ratkaisuehdotuksia näihin haasteisiin.

Ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmassa useat kunnat ja kuntayhtymät toteuttivat erilaisia kehittämishankkeita. Niissä parannettiin asumisen ikä- ja muistiystävällisyyttä, kehitettiin erilaisia asumisratkaisuja a vahvistettiin ikääntyneiden omaa asumisen ennakointia.

Lisätietoja

Raija Hynynen, asuntoneuvos 
ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Asuminen ja kulttuuriympäristöt Puhelin:0295250093   Sähköpostiosoite: