Kunnat ja hyvinvointi­alueet ikääntyneiden asumisen kehittämisessä

Turvallinen asuminen omassa kodissa on monen iäkkään toive. Kun arkitoimet sujuvat, tarvitaan vähemmän palveluja ja asumispalveluja. Siksi myös kunnan kannalta on tärkeää, että ikääntyneen väestön asumisolot ovat hyvät.

Varautuminen väestön ikärakenteen muutokseen

Kuntien keskeiset ikääntyneiden asumiseen liittyvät haasteet ovat samankaltaisia. Yhteinen haaste on ikääntyneiden määrän nopea kasvu, sillä ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan yli 1,5 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Erityisesti hyvin iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaasti eliniän pitenemisen ja suurten ikäluokkien vaikutuksesta. Kuntien ikärakenteen muutokset ovat erilaisia eri puolella maata. Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaammin jo aiemmin. 

Vanhuspalvelulaki velvoittaa kunnat ja hyvinvointialueet laatimaan suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi. Suunnitelmiin on myös sisällytettävä ikääntyneen väestön asumista koskevien tarpeiden ennakointi sekä niitä vastaavan asumisen kehittäminen. Tämä edellyttää yhteistyötä hyvinvointialueen ja kunnan eri hallinnonalojen kesken sekä muiden tahojen kanssa.

Ikääntyneen väestön asumisen, asuinympäristön ja palvelujen kehittämisen tulisi sisältyä osaksi kuntien strategista suunnittelua. Suunnitelmien toimeenpano on tärkeää kytkeä osaksi kunnan talouden ja maankäytön suunnittelua sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Hyvinvointialueilla ikääntyneiden asuminen ja asumispalvelut liittyvät palveluverkkosuunnitteluun.

Ympäristöministeriö toteutti osana kansallista Ikäohjelmaa ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman. Siinä useat kunnat sekä kuntayhtymät ovat toteuttaneet kehittämishankkeita, joissa asumisen ikä- ja muistiystävällisyyttä on parannettu, erilaisia asumisratkaisuja kehitetty sekä ikääntyneiden omaa asumisen ennakointia on vahvistettu.

Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö on tärkeää ikääntyneiden asumisen kysymyksissä. Kuntien asumisen ja yhdyskuntasuunnittelun tehtävät ovat keskeisessä asemassa kotona asumisen tukemisessa sekä erilaisten tulevaisuuden asumisratkaisujen kehittämisessä.

Ennakointi­malli kuntien käyttöön

Väestön ikääntymisessä tulisi arvioida ikääntymistä sekä kunta- että asuinaluetasolla. Arvio pohjautuu väestöennusteisiin. Kunnalla on tärkeää olla kuva väestön ikääntymisestä asuinalueittain tulevina vuosikymmeninä. 

Ennakointimalleja on luotu ennakointimalli ikääntyneiden asumistarpeisiin varautumiseksi kunnissa. Tarkastelussa hyödynnetään kansallisia aineistoja ja kuntakohtaisia kyselyjä. Tuloksena ovat kuntakohtaiset ennakoinnin ja varautumisen toimenpiteet. Ne muodostuvat asunto- ja teknisen toimen, hyvinvointialueen sekä vanhusneuvostojen yhteisissä ennakointityöpajoissa. 

Kotona asumisen tukeminen 

Monipuolisen asuntokannan edistämiseksi kunnan kannattaa vahvistaa yhteistyötä yksityisten toimijoiden, kuten rakennuttajien, kanssa. Päätöksentekijöiden tietämystä ikääntyneiden asumiseen liittyvissä kysymyksissä tulee lisätä. Asunnon vaihtaminen kuntien vuokrataloyhtiöissä kannattaa tehdä helpoksi, jotta ikääntynyt pääsee tarvittaessa muuttamaan esteettömään asuntoon. Kuntalaisten ja erityisesti vanhusneuvostojen kuuleminen ja muu osallistaminen on tärkeää asumiseen varautumisessa.

Kuntien kannattaa selvittää ikääntyneiden asuinoloja ja kerrostalojen hissien tarvetta. Kunnat voivat laatia tietopaketteja, joissa kerrotaan asuntojen korjausten avustus- ja toteutusmahdollisuuksista. Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneille tarkoitettua  asumisen neuvontaa tulee tarjota asumiseen varautumiseksi. Viestintää vahvistaa yhteistyössä eri toimijoiden ja vanhus- ja vammaisneuvostojen kanssa. Asuntopoliittisessa ohjelmassa asumisen ikä- ja muistiystävällisyys on hyvä huomioida. 

Asuinympäristön ja asumisen kehittäminen

Väestön ikääntyminen tulee huomioida kaavoituksessa ja uudisrakentamisessa. Kunnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että esteettömiä asuntoja tulee olemaan riittävästi palvelujen läheisyydessä.

Ikääntyneiden asumiseen liittyvää ennakointia on tarpeen vahvistaa kunnissa. Rakentamis- ja korjaustarpeiden osalta kyse on varautumisesta. Kunnan tulee tehdä korjaus- ja täydennysrakentamistarpeen arviointia suhteessa väestöennusteisiin. Uudistuotannossa tulee arvioida, millaisia kohteita ja minne tulisi toteuttaa sekä mitkä toimijat niitä toteuttavat. 

Paikallisesta tarpeesta ja kysynnästä riippuen kuntien vanhaa ARA-asuntokantaa korjataan tai puretaan. ARA-asuntokannan soveltuvuus ikääntyneille tulisi kartoittaa ja korjata sitä tarpeen mukaan. Valtio avustaa näiden talojen korjaamista ikääntyneille väestöltään vähenevillä alueilla. Lähtökohtana uudisrakentamisessa tulee olla tilojen esteettömyys ja monikäyttöisyys sekä ikäystävällisyys. Toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää ja sitä voidaan edistää asuinalueiden helppokulkuisilla ja viihtyisillä liikunta- ja kävelyreiteillä, jotka ovat ympäri vuoden hyvässä kunnossa.

Lisätietoja

Raija Hynynen, asuntoneuvos 
ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Asuminen ja kulttuuriympäristöt Puhelin:0295250093   Sähköpostiosoite:


Heli Mäntylä, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Asuminen ja kulttuuriympäristöt Puhelin:0295250189   Sähköpostiosoite: