Kansallinen pölyttäjästrategia

Tavoitteet ja tuotokset

Tavoitteena on ehkäistä ja pysäyttää pölyttäjähyönteisten monimuotoisuuden ja määrän väheneminen, kääntää kehityssuunta myönteiseksi ja siten turvata pölyttäjien tuottamien ekosysteemipalvelujen jatkuminen Suomessa. Samalla vastataan osaltaan tavoitteeseen pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

Strategian lähestymistavan tulee olla kokonaisvaltainen ja kattaa ekosysteemien toiminnan ja pölyttä-jien meille tarjoamien palvelujen näkökulmasta kaikki luonnonvaraiset pölyttäjähyönteiset ja niiden elinympäristöt. Strategiassa tulee huomioida pölyttäjien keskeinen merkitys maataloudessa ja maatalousalueilla sekä tarhamehiläisten ja muiden kasvatettujen mesipistiäisten merkitys, vaikutukset ja niihin liittyvät elinkeinot.

Työryhmän tulee kiinnittää erityistä huomiota keinoihin, joilla pölyttäjien vähenemistä aiheuttavia syitä torjutaan, tietoisuutta pölyttäjistä lisätään sekä kannustetaan ja tuetaan yhteiskunnan eri tahoja ja toimijoita ottamaan vastuuta pölyttäjien ja niiden tuottamien palvelujen säilymisestä. Lisäksi työryhmän tulee laatia ehdotus kansallisen pölyttäjäseurannan järjestämisestä huomioiden EU-tason seurannan kehittämiseksi meneillään oleva työ. Työryhmän tulee myös tarkastella tarpeita ja keinoja pölyttäjiä sekä niiden kantojen muutoksia ja syitä koskevan tietämyksen parantamiseksi. Työryhmän ehdotuksen tulee sisältää arvio sen toteuttamisen edellyttämistä voimavaroista.

Työryhmän tulee työssään ottaa huomioon sekä kansainväliset että EU-tason aihetta koskevat aloitteet ja tavoitteet.

Lähtökohdat

IPBES (The Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) julkaisi vuonna 2016 kattavan raportin pölyttäjien ja pölytyksen tilasta. Havainnot pölyttäjien määrän vähenemisestä ovat aiheuttaneet kasvavaa huolta maailmanlaajuisesti, kun niiden ratkaiseva merkitys ekosysteemien toiminnan, maataloustuotannon ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta on saavuttanut laajemmin tietoisuutta. Pölyttäjäryhmistä merkittävimpiä ovat luonnonvaraisten mehiläiset, kukkakärpäset ja perhoset, mutta pölytystä suorittavia lajeja on myös monissa muissa eliöryhmissä. Tarhamehiläisillä ja kasvatetuilla kimalaisilla on kokonaisuutena pieni merkitys luonnonvaraisiin pölyttäjiin verrattuna, mutta niillä voi paikallisesti olla tärkeä merkitys maataloudessa sekä pölyttäjinä että elinkeinona. Luon-
nonvaraisten pölyttäjien on havaittu EU:ssakin monilla alueilla vähentyneen ja tarhamehiläisten kuolleisuuden lisääntyneen, mutta kattavaa seurantatietoa ei ole käytettävissä.

IPBESin raportin myötä myös EU:ssa on kiinnitetty asiaan huomiota. Komissio antoi tiedonannon pölyttäjiä koskevasta aloitteesta 1.6.2018, jolla vastattiin Euroopan parlamentin ja neuvoston kehotuksiin ryhtyä toimiin pölyttäjien ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi. Aloitteen tavoitteena on torjua luonnonvaraisten pölyttäjien määrän vähenemistä EU:ssa. Siinä esitetään strategisia tavoitteita ja toimia, joihin EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ryhdyttävä pölyttäjien vähenemiseen puuttumiseksi EU:ssa ja suojelutoimien edistämiseksi kaikkialla maailmassa Aloitteella pyritään myös osaltaan vastaamaan EU:n tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikkeneminen. Aloitteessa tunnistetaan kolme painopistealuetta: I) Pölyttäjien vähenemistä sekä sen syitä ja seurauksia koskevan tietämyksen parantaminen, II) Pölyttäjien vähenemiseen johtavien syiden torjuminen ja III) Tietoisuuden lisääminen, koko yhteiskunnan osallistaminen ja yhteistyön edistäminen. Merkittävimpinä toimenpidekokonaisuuksina nousevat esille elinympäristöjen häviämisen estäminen ja laadullinen parantaminen sekä torjunta-aineiden haitallisiin vaikutuksiin puuttuminen.

Komissio on lisäksi valmistellut jäsenmaista kootun asiantuntijaryhmän tuella ehdotusta EU:n katta-vaksi pölyttäjien seurantajärjestelmäksi. Ehdotuksen odotetaan valmistuvan lähitulevaisuudessa.

Uusimman lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Suomen mesipistiäislajeista noin 20 % ja perhoslajeista 17 % on arvioitu uhanalaisiksi. Luvut kertovat lajiston monimuotoisuuden köyhtymisestä. Uhan-alaiset lajit ovat tyypillisesti varsin harvinaisia ja vain paikoin esiintyviä, eikä niiden osuus pölytyksestä siten ole kokonaisuutena suuri. Suomesta ei ole riittävää tietoa laajasti esiintyvien ja yleisten pölyttäjälajien runsauden muutoksista. Suuretkin muutokset voivat jäädä havaitsematta ilman soveltuvaa seurantaa. Eläinpölytteisten viljelykasvien satotilastoista on kuitenkin todettu, että Suomessakin on alueellista pölytysvajetta.

Lisätietoja

• Kansallinen pölyttäjästrategia